Nuorisoa tapaamassa

Kävin pitämässä juhlaesitelmän vanhan kouluni lukiolaisille.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kävin pitämässä juhlaesitelmän vanhan kouluni lukiolaisille.
Teksti:
Juha Kauppinen

Ennen esitystä aamulla keittiössä pohdin, minkä neuvon antaisin heille, jos mitään. Lopulta keksin. Tai vaimoni sen keksi, mutta yhtä kaikki, kirjoitan sen tähän omana idea­nani. Neuvo liittyi politiikkaan.

Ihmiset kyllä seuraavat politiikkaa, mutta eräs harha on melko yleinen: Se on harha siitä, että jonkin alan asiantuntijuus olisi politiikassa keskeistä. Ei se ole. Tavalliseen tapaan älykäs ja ahkera ihminen oppii kyllä poliitikon työn. Keskeisempää ovat arvot.

Kun nykyinen pääministerimme Alexander Stubb (kok) valittiin ensi kerran europarlamenttiin vuonna 2004, ihmiset äänestivät häntä massoittain, koska hän oli, ja on, kovan luokan EU-asiantuntija. Sanoin jollekin, että eihän EU:n tunteminen ole ratkaisevaa, vaan se, mihin tuota tuntemustaan käyttää. Stubb sai koko maassa toiseksi eniten ääniä.

Politiikka on valintoja. Juuri nyt näemme lähinnä sitä, mistä leikataan ja mitä kiristetään.

Valintojen pohjana ovat arvot.

Kun on ryhmä ihmisiä, joilla on samankaltaiset arvot, heistä syntyy näpsäkästi puolue. Kuten kokoomus tai vihreät ja miksei keskustakin, joka tosin on kamppaillut arvojensa kanssa koettaessaan muuntautua maaseutupuolueesta kaupunkipuolueeksi.

Demareiden sanotaan olevan hukassa. Joidenkin mielestä tämä johtuu siitä, että niin monet sosiaalidemokraattisen liikkeen perimmäisistä tavoitteista yhteiskunnassa ovat jo toteutuneet. Demareiden sauma olisi kenties siinä, että he yrittäisivät estää hyvinvointiyhteiskunnan romuttamista, minkä sanotaan olevan meneillään. Tämmöistä viestiä he eivät kuitenkaan saa läpi. En ole varma, yrittäväkö edes.

On mielestäni tavallista, että ihminen ei tunnista omia arvojaan.

Ihminen höyryää asioista, kuten siitä, että jokin silta rakennetaan jonnekin ja jokin koulu lakkautetaan – mutta kun tulee kuntavaalien aika, hän antaa taas äänensä juuri sille isolle puoleelle, jonka johdolla silta rakennettiin ja koulu lakkautettiin.

Tämä ei ole tyhmyyttä, vaan itsenäisen ajattelun puutetta. ”En voi äänestää kokoomusta sen jälkeen, mitä valkoiset tekivät mummon isälle.”

Tai ”vihreitä en äänestä, haluavat sosialisoida kaiken”. Tai ”demareita en äänestä, ovat samaa kommunistien kanssa”.

Ihmiset kuulevat asioita, esimerkiksi tädiltään kesälomalla Savossa tai jätkien saunaillassa vuonna 2005, ja rupeavat pitämään niitä totena, tekevät niiden perusteella äänestyspäätöksiä, joissa ei ole mitään järkeä. Koska he eivät ehdi tai jaksa ajatella itse.

Esitykseni lopuksi sanoin lukiolaisille: ”Annan teille yhden ohjeen…”

Tutkiskelkaa, mitkä teidän omat arvonne ovat. Mitä asioita pidätte tärkeimpinä? Etsikää puolue, joka vastaa parhaiten teidän arvojanne! Äänestäkää jotakuta tuosta puolueesta!

Lukiolaiset taputtivat ilmeettömästi ja lähtivät välitunnille.

Jää nähtäväksi, muuttuuko mikään.

X