Juha Vuorinen avaa vesipulaista arkeaan Andalusian kuivuuden keskeltä – ”Sitä saa, mitä tilaa toimii myös Euroopan eteläreunalla”
”Jopa minulla, vanhalla ukolla, karkaa pippelistä nestettä vauhdikkaammin kuin tihkuu vettä vessanpyttyyn”, Juha Vuorinen kirjoittaa.
Juha Vuorinen on kirjailija, radioääni, kolumnisti ja suurperheen isukki.
Olen piristänyt Suomen pakkasissa huurtuvia kavereitani lähettämällä heille välimerellisiä kuvia auringonlaskuista ja lisännyt niihin romanttisen kuvatekstin: ”Terveiset täältä Espanjan lämpimänkosteasta alapäästä.” Vastaiskuna puhelimeeni tipahti linkki, josta auenneen jutun otsikko tuntui kuin olisi saanut pakastimesta vedetystä vastasta paljaalle pakaralle.
”Andalusiassa kärsitään poikkeuksellisesta kuivuudesta, joten alueen vedenjakelua rajoitetaan.” Kaverini raippamainen sivallus osui suoraan sinne, missä kipu on, sillä tovi sitten meiltä käännettiin vesihanat kiinni. Toistaiseksi vain iltayhdentoista ja aamukuuden välillä.
Ihailen naisten logiikkaa, eikä se nytkään rutikuivaan metsään mennyt, kun vaimoni esitti aiheellisen kysymyksen: miten paljon vedenkulutus vähenee, jos sitä rajoitetaan vain silloin, kun valtaosa andalusialaisista tuhauttelee tapaksille tuoksuvia kuorsauksiaan vällyjen välissä?
Neljännessä kerroksessa asuvana minulle sopi kuitenkin paremmin tällainen ekoteko kuin se, jota harjoitetaan muutamilla muilla Andalusian paikkakunnilla. On nimittäin alueita, joilla laskettiin vedenpainetta sillä seurauksella, että yläkerroksissa asuville on koitunut kiusallinen vaiva. Jopa minulla, vanhalla ukolla, karkaa pippelistä nestettä vauhdikkaammin kuin heille tihkuu vettä vessanpyttyyn.
Muutin Espanjaan ensimmäisen kerran yhdeksän vuotta sitten, ja yhden asian voin sanoa oppineeni: sitä saa, mitä tilaa toimii myös Euroopan eteläreunalla. Täällä on nimittäin jauhettu vuosia horisontissa kuumottavasta vesipulasta ja siitä, miten siihen tulisi varautua.
Tislaajille olisi tarvetta
Teot ovat kuitenkin kuivuneet sanoiksi suuhun. Ei tarvitse olla sateentekijä tajutakseen, millaisella tolalla suolanpoistolaitosten ja vedenpuhdistamojen rakentaminen on. Niillä saataisiin tislattua maanviljelylle elintärkeää kasteluvettä.
Mutta on täällä sentään jotain saatu aikaiseksi.
Omavaraisuuden sijaan luvattiin alkaa rahdata tankkereilla vettä muun muassa Ranskasta. Vaikka nuorallakävelen päivittäin Hilma-koirani kanssa pitkin Välimeren rantaviivaa, en ole nähnyt vilaustakaan tankkerista, jotka muistuttaisivat kyljelleen kipattua valtavaa Evian-pulloa. Pitää vain toivoa, että vielä jonain päivänä synkkien sanojeni avaamiin haavoihin hulautetaan suolaisen meriveden sijaan jollain vippaskonstilla puhdistettua espanjalaista vettä.
Katastrofi johtuu ihmisten aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Hätäpäissäni rynnistin kantamaan oman hennon korteni rutikuivaan kekoon muuttamalla puolet päivän aterioistani kasvisannoksiksi. Tämä olisi ehkä kuitenkin kannattanut aloittaa maassa, jossa keskellä yötä räiskähtäneen linssipataripulin seurauksena on mahdollisuus huuhtaista pyttyä tai käydä edes pikasuihkussa.
Lue kaikki Juha Vuorisen kolumnit tästä.