Valmistuneelle hoetaan, että ”nyt sinulla alkaa uusi elämä” – Asia taitaa koskea kuitenkin enemmän oppilaan vanhempia, Juha Vuorinen pohtii
”Onneksi ymmärsin aikanaan päästää irti muutamista omaa ja varsinkin läheisteni elämää piinanneista pirulaisista”, Juha Vuorinen kirjoittaa.
Juha Vuorinen on kirjailija, radioääni, kolumnisti ja suurperheen isukki.
Tämän kirjoituksen ilmestyessä perheemme kuopus on ehtinyt jo painaa päähänsä kaksi erilaista valmistujaislakkia, Espanjassa amerikkalaisista kouluista tutun neliönmuotoisen tupsuhatun ja Suomessa perinteisen ylioppilasmyssyn, jota koristaa kansainvälisestä ylioppilastutkinnosta kertova IB-lyyra.
Muistan jo vuosia sitten jännittäneeni, miten totaalisesti mahdan romahtaa, kun samalla seremonialla sekä kuopuksemme koulutie että yksi aikakausi vanhempana tulevat päätökseensä.
Onneksi olen ollut niin sikiävää sorttia, että olen päässyt harjoittelemaan päättäjäisjuhlia jo useamman kerran. Nyt tuntuu, että mahdollinen tunnemyrsky taitaa tyyntyä vain hyvin raskaaksi helpotuksenhuokailuksi.
Juha Vuorinen itselleen: älä heti lähde kaikenlaisiin kotkotuksiin
Muutos edellisiin päättäjäisiin on huomattava, sillä nyt juhlitaan samalla myös meidän vanhempien ulkomaankomennuksen päättymistä. En silti ilmeisesti vieläkään ole asettumassa pysyvästi Suomeen, koska rouva Vuorinen on tehnyt selväksi, että ulkomailla jatko-opiskelevien lastemme vuoksi tulemme enemmän ja vähemmän säännöllisesti kokoontumaan sunnuntailounaille.
Minulle pyhäpupeltaminen kolkassa kuin kolkassa sopii enemmän kuin hyvin, koska kirjoitan tuotteliaammin ulkomailla kuin työhuoneessani Suomessa. Tätäkin tekstiä rustaan andalusialaisen koulun parkkipaikalla autossa.
Ehkä on tarpeen tarkentaa, että poikani on kyseisessä koulurakennuksessa keskustelemassa tutorinsa kanssa viimeisistä tenteistään, eli en ole valinnut liikkuvan kirjoituskammioni paikkaa omapäisesti.
Nyt kun yhden oppikirjan sivu menee kiinni, omassa läksykirjassani aukeaa uusi aukeama. Hoitamattomien hommien ykkösenä komeilee ainakin yksi tehtävä: älä heti lähde kaikenlaisiin kotkotuksiin, vaan priorisoi, millä elämän osa-alueilla on vielä valitettavan paljon kasvuvaraa.
Juha Vuorinen: ”Liikkumavaraa, turvaköyttä murtamatta”
Onneksi ymmärsin aikanaan päästää irti muutamista omaa ja varsinkin läheisteni elämää piinanneista pirulaisista, joten luotan kuulevani sisäisen ääneni karjahtelut siitä, mistä houkuttelevasta serpentiinistä kannattaa päästä irti ja mihin öljyttyyn köyteen kannattaa tarttua entistäkin tiukemmin.
Kakrujemme kaikotessa maailmalle tunnistan käpälässäni ainakin yhden uudenlaisen köydenpään. Jonkinlaisen napanuoran, jota ei pidä alkaa hysteerisenä kiskoa vaan antaa sen venyä omalla painollaan.
Lopulta se antaa meille kaikille enemmän liikkumavaraa kuitenkaan murtamatta turvaköyttä, joka on sitonut meidät helminauhamaisesti ikuisesti perheeksi. Siitäkin huolimatta, että nauhassa olevat helmet vierisivät hetkeksi vähän kauemmas toisistaan.
Lukuisissa valmistujaisjuhlissa olen kuullut samat päivänsankarille hoetut sanat: ”Nyt sinulla alkaa uusi elämä.” Jos ollaan tarkkoja, asia taitaa koskea vielä enemmän oppilaan vanhempia, painon ollessa sanalla koskea.