Ei mitään uutta Raja-Joosepista

”Suomi otti etäisyyttä. Raja-Jooseppi ja itäraja hiljenivät. Asiat eivät liity toisiinsa, mutta tasan 84 vuotta sitten alkoi talvisota”, muistelee Koikkalainen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran kolumnisti.

"Suomi otti etäisyyttä. Raja-Jooseppi ja itäraja hiljenivät. Asiat eivät liity toisiinsa, mutta tasan 84 vuotta sitten alkoi talvisota", muistelee Koikkalainen.
Teksti:
Koikkalainen

Näitä aikoja joka ainut suomalainen tietää, mikä ja missä on Raja-Jooseppi. Nyt tämäkin raja-asema on suljettu. Torvisoittokunta ei ollut paikalla.

Tilanne on historiallinen: koko 1 340 kilometrin mittainen itäraja on kiinni. Samoja aikoja 84 vuotta sitten alkoi talvisota.

Raja on kiinni, mutta kai Venäjältä sentään jokunen susi jolkuttelee Suomen puolelle. Suunta on myös päinvastainen.

Kun Suomessa alkaa olla rauhatonta, sudet vetäytyvät Venäjän valtaisille salomaille.

Lutto on rajan toisella puolella

Koikkalaiselle on jäänyt elävästi mieleen Murmanskin matka. Se oli ruska-aikaa. Lapin luonto antoi parastaan. Mustista palo- ja valkoisista poronjäkäläalueista jäivät mieleen ikimuistoisen jäljet.

Raja-Joosepin Venäjän puoleinen raja-asema on Lotta. Siellä oli ikävimmissä vartiointitehtävissä varusmiehiä.

Lotan maasto oli aivan täynnä tupakantumppeja. Metsään oli syntynyt syvä ympyrä, jota rajamiehet olivat kiertäneet pyssy selässä vuosikaudet.

Kuri oli tiukka. Siellä ei tehty äkkinäisiä liikkeitä.

Pelkkää kiusantekoa

Itärajan sulkeminen oli ainoa oikea ratkaisu.

Suomella ei ollut vaihtoehtoja. Rajalle tuodut pakolaiset ovat pelinappuloita, joita Venäjä on käyttänyt härskisti ja kyynisesti hyväkseen.

Venäjän toimia itärajalla kutsutaan hienosti hybridivaikuttamiseksi.

Koikkalainen käyttäisi samasta asiasta paljon yksinkertaisempaa nimitystä: se on pelkkää kiusantekoa.

Venäjästä on tullut entistäkin totalitaarisempi valtio. Koikkalaisen hyvä ja valistunut tallinnalainen ystävä kuvaa maan isoksi vankilaksi.

Pieniä ovat venäläisten toiveet. Riittää, kun saa itse olla vartijoiden puolella.

Kirjailija on palkintonsa ansainnut

Kirjallisuuden Finlandia-palkinnot jaettiin 40. kerran. Palkitut olivat Sirpa Kähkönen, Antti Järvi ja Magdalena Hai.

Tilaisuus oli arvokas, puheet loistavia, henki kohottava. Valinnatkin olivat onnistuneita.

Takavuosina tehtiin usein sama ikuisuuskysymys. Miten voittaja käyttää palkintorahansa?

Kirjailijan työtä vähänkin ymmärtävä tietää, että rahojen käyttö on ongelmista pienin. Rahareikiä riittää.

Rikkaimmat pörssipomot tienaavat eläkkeelläkin kahdessa viikossa 30 000 euroa. Eipä heiltä kysellä, mihin roposi käytät.

Koikkalainen ei kadehdi sekuntiakaan Finlandia-palkittuja. Onneksi he saavat edes joskus ekstratuloja. Kirja on niin iso prosessi, ettei siinä kovin merkillisille tuntipalkoille pääse.

Kaamos tuli, loistoristeilijä lähti

Utsjoella alkoi kaamos. Turusta lähti kohti Floridaa maailman suurin risteilijä Icon of the Seas.

Koronan pelko on ohi. Risteilyt on buukattu jo nyt täyteen.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

Lue myös: Sirpa Kähkönen voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon – Kirjailija oli vahinkolapsi, mistä äiti alati muistutti – Itsetuntoa tukivat isovanhemmat: ”Sain ajatuksen, että pystyn selviämään”

Sirpa Kähkönen
Sirpa Kähkösen tuore teos 36 uurnaa – väärässä olemisen historia on hänen intiimein kirjansa. © Tommi Tuomi
X