Koikkalainen pohtii syitä alakulon aikaan: ”Liian monta asiaa on nyt maailmalla auki, maskiriitelystä Vuoristo-Karabahiin asti”

”Vain pölkkypää voi sanoa, että asiat ovat hoidossa, kaikki tyytyväisiä ja onni viimeistä pipanaa myöten tasavertaisesti kaikille jaettu”, Koikkalainen kirjoittaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.

”Vain pölkkypää voi sanoa, että asiat ovat hoidossa, kaikki tyytyväisiä ja onni viimeistä pipanaa myöten tasavertaisesti kaikille jaettu”, Koikkalainen kirjoittaa.
Teksti: Koikkalainen

Joskus on hyvä pysähtyä. Vaikka vain kysyäkseen, missä mennään. Koikkalainen pysähtyi. Syyssade ropisi kattoon, Vuoristo-Karabahissa taisteltiin, tuohtunut pääministeri, oppositio ja terveysviranomaiset ärhentelivät mitä kukin oli sanonut viime keväänä kasvomaskeista tai jättänyt sanomatta.

Yli kaiken kotoisan nousi kuitenkin se, että isossa kuvassa on paljon rumia läikkiä.

Suppilovahveroämpä­rillistä iltamyöhällä puhdistaessaan Koikkalaisen oli pakko tunnustaa, että aivan liian monet asiat ovat maailmalla täysin auki.

Liian monta konfliktia on ratkaisematta ja epäkohtaa hoitamatta. Muutosta parempaan on turha odottaa. Demokratiastakin kovasti meuhkataan, mutta se ei ole huudossa edes Amerikassa, vaikka USA pitää itseään sen mallimaana.

Nykyaikana ei voi edes sulkea silmiään. Vaikka ne sulkisikin, tietoa tulvii joka tuutista – ja se on harvoja poikkeuksia lukuunottamatta huonoa tietoa. Vain pölkkypää voi sanoa, että asiat ovat hoidossa, kaikki tyytyväisiä ja onni viimeistä pipanaa myöten tasavertaisesti kaikille jaettu. Osattomiksi jääneet olkoot valittamatta: oma on syynsä, kun ovat avuttomuuttaan jääneet ilman.

Isossa virrassa ollaan silti mukana. Useimmiten vain heiteltävänä ja ainoana pyrkimyksenä pysyä joten kuten pinnalla happea haukkomassa. Ei niissä tyrskyissä voi tavallinen ihminen voi paljon vastaan panna saati olla suuntaa näyttämässä. Pääasia on, että pysyy hengissä.

Kyllä, huomasit aivan oikein. Ei se varmaan ollut tämän alkurutinan jälkeen kovin vaikeaakaan: vaikka vuodenaika on vuodenajoista paras, Koikkalaisella on lievää syysmasennusta. Parempi sana olotilaa kuvaamaan tosin lienee alakulo.

Alakulo ei ole sairaus, se kuuluu aika ajoin elämään eikä sitä kuulu hoitaa nakkelemalla pillereitä naamaan. Se on vain kestettävä. Oikein viisaat osaavat jopa ottaa siitä irti kaiken ilon. Mutta kun on alakulo, hommat eivät ota sujuakseen, kaikki pyrinnöt lopahtavat alkuunsa. Pimeys ei onneksi ole ongelma, mutta tiedossa on, että hyvin monet suomalaiset kärsivät nimenomaan valon puutteesta.

Turha tämän kaiken päälle on lisätä, että koronaviruskin vaikuttaa. Koikkalainen sanoo sen tietäen hyvin, että vielä tulee päivä, jolloin tätäkin ankeutta voidaan vain ihmetellen muistella.

Nyt virus on läsnä kaikessa – arvaamattomana, oikuttelevana ja hallitsemattomana, joka asiaan sekaantuvana kiusankappaleena kuin Monni-kolli Pekka Töpöhännän elämässä. Joitain sääntöjä koronapelissä on, mutta niitä ei ole pelin alkaessa kerrottu ja koko ajan ne myös muuttuvat.

Eipä sittenkään myydä maata. Osa suppilovahveroista on pikkelsiksi purkitettuna lasitölkeissä. Lopuista Koikkalainen teki suolasienisalaattia. Parhaiten siihen käyvät sekasienet, mutta onnistuu se tuoreilla suppilovahveroillakin.

Salaatti saa tekeytyä yön yli jääkaapissa ja sitten se syödään parempiin suihin. Ei alakulo paljon paina. Se on niin sanotusti voitettu kanta.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

X