”Maalla asumisessa on totisesti yllättävät etupuolensa”
”Maalla asumisessa on totisesti yllättävät etupuolensa.”, Seuran kolumnisti, toimittaja ja kirjailija Markus Kajo kirjoittaa.
Seuran kolumnisti Markus Kajo on kirjailija, viihdealan yrittäjä ja radio- & tv-viihteen konkari.
Ajoin pihaan, loikkasin ulos autosta. Jänis tuli vastaan. Tai siis rusakko. Nosti käpälän armeijamaiseen tervehdykseen ja sanoi: ”Mitä Kajo.”
”Mitäs tässä. Tulihan sitä pakkasta viimein, 25 näytti auton mittari.”
”Huh hellettä”, sanoi jänis. Naurahdimme.
Sitten lagomorfi kysyi: ”Mikset sinä kirjoita meistä?
”Jäniistä? En mielestäni tiedä luontoasioista riittävästi.”
”Ethän sinä tiedä mistään muustakaan juuri mitään.”
”Kuinka niin?”
”No kun sinä olet pelkkä toimittaja.”
”Miten niin pelkkä?”
”No et ole kynäilysi lisäksi juristi, fyysikko, guru…”
”Ja pelkkä toimittaja ei tiedä mitään?”
”Juuri mitään”, täsmensi jänis.
”Hmm.”
”Onneksi et sentään ole niin tyhmä, että olisit päätoimittaja”, jänis sanoi.
”Nyt minä putosin kärryiltä…!?”
”Toimittajat sentään käyttävät lähteenään ihmisiä, jotka osaavat jotain. Asiantuntijoita. Päätoimittaja on riippuvainen pelkistä toimittajista”, selitti jänis.
”Ja sen takia päätoimittajille varmaan maksetaan firman huonointa palkkaa. Kuten kuuluukin.”
Nyt oli minun pakko oikaista jänistä:
”Päätoimittajilla on poikkeuksellisen hyvä palkka. Varmaan ajavat Maybachilla. Mersulla ainakin. Syövät tryffelisuklaata. Juovat kallista punaviiniä joka arkipäivä. Ja pyhisin ’09 Domaine de la Romanée-Contia. Kuin tsaari elää viheliäisinkin päätoimittaja maassamme, luulen.”
”Miksi ihmeessä maksettaisiin päätoimittajille paljon?” aprikoi jänis.
”Jos jutussa on joku virhe, niin päätoimittaja joutuu vankilaan. Sille maksetaan vastuusta.”
”Eli mahdolliselle linnakundille maksetaan enemmän kuin niille, jotka pipertävät ne varsinaiset kynäilyt?”
”Nii– eikun, sinä vääristelet minun sanojani, jänis. Haluatko, että joudun huonoon huutoon päätoimittajan silmissä?”
”Huono kielikuva eli trooppi. ’Joutua huonoon huutoon silmissä.’ Korvissa pikemminkin”, sanoi jänis, osoitti tassulla korviaan, joita heilutteli.
”Mutta palataan siihen, että sinä halusit jäniistä kirjoitettavan.”
”Juu. Kavereiden kanssa juteltiin siitä eilen tuossa.” Jänis osoitti lumipenkasta kohtaa, jossa oli puolentusinan jäniinahterin painaumat.
Pakkanen napsui puissa. Puhaltelin näppeihini ja katsoin jänistä anovasti. ”Sanoisitko lyhyesti, millaista jänistietoutta toivot Seuran lukijakunnalle jaettavan?”
“No aluksi tietysti terveisiä kaikille. Ja sitten, kun sanotaan, että umpisuolen lisäke on turha, niin meille jäniksille se ei ole turha, vaan tärkeä! Ja kolmanneksi, tiedettäneenkö, että jänis pystyy juoksemaan seitsemääkymppiä, pysähtymään ja kiihdyttämään tai vaihtamaan suuntaa silmänräpäyksessä. Ja vielä lopuksi: Jäniksellä on pitkät korvat, pyöreät posket ja pylpyräpää.”
Lupasin toimittaa nämä asiat lehteen, ja sille paiskasimme jäniin kanssa käpälää.
Maalla asumisessa on totisesti yllättävät etupuolensa.
Lue kaikki Markus Kajon kolumnit tästä!