Markus Kajo kummastelee – ”Runoilijan työssä joutuu miettimään!”

Kuinka voi sattua näin hyvin! Olin jo useampana kesäpäivänä miettinyt runoilijaksi ryhdynnän suotupuolia, kun tyhjää nokkakärriä työntäessäni lensin täysin suunnittelemattomasti silmälleni. ­Tästä koitti ripeästi oik. yläraajan sijoiltaan meno ja murtuma – ja tärkein työkaluni, kirjoituskäsi, päätyi hankalaan pakettiin.

Täten ura runoilijana alkoi äkkiä kuulostaa yhä houkuttelevammalta, ­kerta monten runoilijain jutut ovat lännänlyhyitä ja kirjansakaan harvoin mitään ­tuhatsivuisia opuita. ”Lyhyestä kaunis ­virsi!” Ex brevim ululatio pulchris! Tms!

Mitenkö neuvoisin runoilijaksi ryhtyvää? Aik. kokemusteni perusteella varoitan runon aloittamisesta niin, että päätetään sille ensin otsikko, alku ja ­runomitta. Kerran, kun päätin runon otsikoksi ja aloitussanoiksi, että ”Koiranmakkarateollisuutemme merkkihetkiä”, ja tyylilajiksi distikoneista (jotka puolestaan koostuvat heksa- ja pentametrisäkeistä) muodostuvan valitusrunon, niin runoilusta tuli ­oitis hankalaa, kun jo eka sana (koiranmakkarateollisuutemme) söi kerralla sekä heksa­metri- että pentametrisäkeen, eli 6 + 5 = 11 tavua, ja toinen sana (merkkihetkiä) olikin viisitavuinen, vaikka sen olisi tullut olla kuusitavuinen! Heti seinä pystyssä!

Ja sitten vielä toinen harmi: tajusin, että vetävästä runon nimestä huolimatta en tiennyt mitään koiranmakkarateollisuutemme tähtihetkistä, eivätkä ne ole minua milloinkaan kiehtoneet. (Olisin vain tehnyt niistä hienon valitusrunon tienuumielessä, kun tosi monilla on koira, joka syö makkaraa.)

”Missä on aito taide!” 

Päätin vaihtaa aihetta. Otsikoksi ”TYKY-Päiväni kasvimyrkkypölytyslentyeessä”. Mietin metriikkaa. Shakespearen sonetteja on kehuttu kovasti, ketkä niitä on jaksaneet lukea. (Itse olen enemmän Jerry Cotton -ja Asterix-ihmisiä.) Voisinpa siis tehdä sonetin diklooridifenyylitrikloorietaanin (DDT) lentokoneesta tupakkapelloille tupsuttelusta, aattelin. Aiheen etuja: Velipoika osaisi kertoa lentämisestä, tupakasta voisi kysyä jonkin pubin edessä röökisakilta. Ja tuttu kokki tietää hirveästi myrkyistä. (Mikä on ihan oma tarinansa.)

Eli tekisin jambista pentametriä suol­taen, petrarcalaisesta sonetista ­muokatun Shakespeare-sonetin, muuttaen ­sonetin kaavan ABBA ABBA CDC CDC shakespearelaiseen muotoon ABAB CDCD EFEF GG, Wikipedian avulla. Helppoa kuin ­niksi, tajusin!

Kunnes kokeilin. Pirua on kuulkaa ­kyhätä shakespearelaista sonettia DDT-aiheesta. Päinvastoin kuin toimittajan, saati päätoimittajan työssä, runoilijan työssä joutuu miettimään!! Nyt meni kyllä runoilo tältä. Missä on vapaus olla miettimättä aivolla! Missä on aito taide! 

Lue kaikki Markus Kajon kolumnit tästä!