Ennenkin on selvitty – Markus Kajo sinnikkäästä kansastamme: ”Voimavara tiivistyy yhteen sanaan: suomalainen sisu!”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Markus Kajo
Seuran kolumnisti Markus Kajo on kirjailija, viihdealan yrittäjä ja radio- & tv-viihteen konkari.
Maailma myrskyää ympärillämme, mutta sisulla on selvitty ennenkin.

Ennen kuin oiva fysiatri löysi minulle optimilääkityksen, selkäni oli usein niin kippee, että se oli lopulta melkein sairasta.

Niin kipeänä oli se, ettei olisi voinut kahvikuppia kantaa. Ristiselkä ei kestänyt yhtään painoa käsien päähän. Istuutuminen ja ylös nousu olivat oma show’nsa.

Niinpä, terveenä päivänä, etsin rautaisen kahvan, ja ruuviporalla vedin kahvan neljällä yli 12 sentin pituisella ­ronspiikillä kiinni seinään, vessanpöntön viereen, ­tueksi.

Kahva on nyt, 15 vuotta myöhemmin, edelleen niin lujasti seinässä kiinni, että vantterista potrin sumopainija voisi tarttua siihen, asetella jalkapohjansa seinää vasten, ja ahteri ilmassa rytkyttäytyä kahvan varassa hiki päässä vaikka yön yli – ja kahva ei hievahtaisikaan.

Maailman tilanne, ystävät, on mielestäni nyt sellainen, että meillä on joka iikan ja iikattaren löydettävä itsensä sisästä sellainen kiinnipitopiste, joka kestää kaikki myrskyt ja rytkytykset.

Täytyy sen kestää kaikki tunnemyrskyt, pelot, hehkuvat raivot, ällistykset, liikutukset, ja kaikki se mikä on vaikeinta kestää: epätietoisuus sekä kyvyttömyys muuttaa nopeasti asioita, joiden ei humaanisuutemme sallisi olla olemassa sekuntiakaan.

Heimovoimaa

Mistä suomalaiset ottavat sellaisen sisäisen tyyneyspisteen, johon ­tukeutua, kun myrskyt ovat pahimmillaan?

Suunnataan, puolivakavina, katse suomalaisten vanhoihin stereotyyppisiin heimoeroihin. Siteeraan Kansakoulun maantietoa vuodelta 1929:

”Luonteeltaan karjalainen on reipas, puhelias ja toimelias. Karjalainen rakastaa laulua ja soittoa.”

Ja hämäläisistä:

”Hämäläinen on vankka varreltaan, hartehikas ja vahva. Työssään hän on erittäin kestävä ja käytännöllinen. Hän on oikein suomalaisen perikuva.”

Edelleen, pohjalaiset:

”Pohjalaiset ovat tarmokkaita, urhoollisia, tulisia ja kerskailevaisia.”

Kaikissa heimoissamme – muualta maailmasta tulleet mukaan lukien – ­oikeasti on lukemattomia hyviä piirteitä, ­joista ­ahdistavissa elämän- ja maailmantilanteissa voi hakea iloa, voimaa, tyyneyttä, viisautta.

Karjalaisilla se voi olla itkun ja naurun lähelläolo, niiden helppous. Pohjalaisuudella taas poraudutaan vaikka talonkokoisen siirtolohkareen läpi, siinä missä savolaisuudella kenties kierrettäisiin se.

Maan joka kolkalla on jotain omaa ja ­hyvää – sekä yhteistä hyvää.

Eiköhän tästä selviydytä

On sitä eletty ennenkin, selvitty vaikka minkä moisesta. On elämänhalun, kekseliäisyyden ja uupumattoman sinnittelyn seurausta, ettei oma ukkini kuollut jo pikkupoikana, nälkään.

Tuskinpa minun aikalaismaanmieheni siis kellistyvät siihen, jos bensan hinta alkaa jo silmiä kirvellä, tai netti tökkii. Tai tulee vastaan muuta härnäystä. Tahi uhkaa.

Voimavara, jota tarkoitan, tiivistyy yhteen sanaan: suomalainen sisu!

(No okei kahteen sanaan. Mutta ”yhteen sanaan” kyllä kuulosti paremmalta. Myönnätte sen itsekin!)

Lue kaikki Markus Kajon kolumnit tästä!

X