”Mitä lupasitte paholaiselle vastineeksi Suomen menestyksestä?”
Olisi harmillista, jos tulisi Suomeen oikein hyvä aika. Kansan terveysolot kohenisivat, palkatkin nousisivat, erityisesti matalapalkka-aloilla, ja koko ajan syntyisi hyviä ulkomaandiilejä.
Seuran kolumnisti Markus Kajo on kirjailija, viihdealan yrittäjä ja radio- & tv-viihteen konkari.
Eläkekassojen osakeomistukset tuottaisivat ällistyttävän hyvin, tarjouskilpailuissa menestyttäisiin jokaisella kaupan alalla ja palvelualalla, ja tuntuisi, että on pelkkiä onnenpotkuja toisensa perään.
Ennen pitkää tasavallan presidentti ja pääministeri kävisivät kuitenkin jo epäluuloisiksi, että miten voi mennä maalla näin hyvin. Kumpikin miettisi tykönänsä, että en minä sentään nyt niin etevä poliitikko ole, että näin hyvin kaikki sen tähden rullaisi.
Salassa pääministeri ja presidentti sitten sopivat yksissä tuumin, että pannaan Supo tutkimaan, mikä lie vialla, kun Suomella menee koko ajan kybällä.
Niinpä Ratakadun kalliosyövereihin piilotettu kotimainen matematiikkakone ESKO ohjelmoitiin etsimään mahdollisia johtolankoja.
Standardimallin sopimus
Yli vuoden ESKO rompsutti, ja sylki sitten ulos yhden jossain sivuministeriössä työskentelevän pikkuvirkamiehen nimen.
Eikun tämä kuulusteluun!
Pullakahvien pehmittämänä virkamies lopulta suostui paljastamaan, että maalla meni näin hyvin sen vuoksi, että ”jotkut toiset eri pikkuvirkamiehet kuin en minä” olivat tehneet sopimuksen jonkin merkittävän tahon kanssa.
Sen pidemmälle virkamiehen avoimuus ei jaksanut, vaikka tarjottiin lisää bostonkakkua.
Kuulusteluasia oli jäämässä varsin laihaksi lohduksi, kunnes kokenut komisario iski virkamiehelle silmää ja sanoi: ”Jos kävisi niin, että kuulusteltava ’vahingossa’ möläyttäisi, kenen kanssa salainen sopimus oli tehty, hän saattaisi saada Supon tarroja ja Supon kaasunaamarilaukun, jossa oli yllätyksenä mastiksia, tekoparta ja naisagentin papiljottisarja.”
Nyt pettivät virkamiehen viimeisetkin estot, ja hän tunnusti: ”Tehtiin silleen tyhmästi, että allekirjoitettiin sopimus paholaisen kanssa.”
”Mitä lupasitte paholaiselle vastineeksi Suomen menestyksestä?” kysyi komisario.
”Ei mielellään yhtään puhuttaisi siitä”, sanoi virkamies, pää painuksissa, peukaloitaan pyöritellen, mutta kohotti sitten katseensa ja terästäytyi: ”Tai oikeastaan, voin minä sen teille sanoakin, kun on huono omatunto. Se oli sellainen sielusopimus. Kai aika standardimalli.”
”Tämä ei ole hyvä asia”, mietti komisario.
Myöhemmin komisario pirautti pomolleen.
”Täältä alakerrasta Arvi hei – … hyvää, hyvää kuul eikun oikeastaan aika huonoa, on nääs tämä pikkuvirkamisten salainen sopimus paholaisen kanssa. Myyneet muiden sieluja sille. Omin päin niin, ei tästä pomot tiedä mitään. Lehdistä ja verotiedoista ottaneet nimiä ja myyneet sielut penteleelle, sielujen tietämättä. Mitäs tehdään? (…) Okei! Siis armon käydä oikeudesta? Nii, sattuuhan sitä, hehheh… Juu, osataan olla hiljaa. Jes, salataan tiedot. Kivaa päivänjatkoa sinnekin!”
Lue kaikki Markus Kajon kolumnit tästä!