Aktiivinen luonnonsuojelu on turhauttavan ristiriitaista puuhaa – Sanna Hellström: ”Lennän ympäri maailmaa suojellakseni luontoa”

Korona väistyi, ja maailma avautui jälleen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.

Korona väistyi, ja maailma avautui jälleen.
Teksti: Sanna Hellström

Kaksi vuotta osallistuin kansainvälisiin kongresseihin ja kokouksiin oman tietokoneen äärellä etäyhteyksin, mutta tänä vuonna olen jälleen päässyt maailmalle tapaamaan eläviä ja oikeita ihmisiä. Näin tehdessäni olen aiheuttanut paljon enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kotona läppärin äärellä.

Lajien suojelu on monimutkaista puuhaa. Siihen tarvitaan tutkijoita, kenttäbiologeja, vartijoita, rakentajia, eläinlääkäreitä, koodareita, viestijöitä, rahoittajia ja koko homman johtamista.

Kaikkia uhanalaisia lajeja ei saada suojeltua yhdellä menetelmällä. Tarvitaan kansainvälisiä sopimuksia, lainsäädäntöä, suojelualueita, opetusta, tarhakasvatusta, eläinten pelastamista tukalista paikoista ja varainkeruuta.

Tällaiset verkostot ja osaaminen vaativat ihmisten välistä yhteistyötä, ideointia ja ongelmanratkaisua.

Sivustakatsojana on helppo huudella

Lajien suojelu on monin tavoin ristiriitaista.

Maailmassa on alle 4 000 tiikeriä, joten jokainen niistä on arvokas lajinsa edustaja. Tiikeri saattaa asua bangladeshilaisen kylän laidalla ja olla uhka köyhän perheen ainoalle lehmälle. Jos tiikeri syö lehmän, niin samalla katoaa suuri osa perheen ravinnosta ja elannosta.

Täältä käsin on helppo sanoa, että tiikereitä ei saa tappaa, mutta jos tiikeri olisi uhka omalle perheelle, niin näkemys takuulla muuttuisi.

Indonesiassa elää lukuisia äärimäisen uhanalaisia laululintuja, joiden uhka on pyydystäminen lemmikiksi. Alueen asukkaille laululinnun omistaminen on vanha ja vahva perinne. Sen kieltäminen on kuin käskisi suomalaista luopumaan saunasta.

Monet delfiinit ovat kuolemassa sukupuuttoon. Monelle lajille ainut mahdollisuus selviytyä on ottaa eläimiä luonnosta turvaan tarhaolosuhteisiin, mutta samaan aikaan eläinyksilön hyvinvointi voi heikentyä, kun se pyydystetään luonnosta altaaseen.

Ristiriitaista auttamista

Luontokadon rinnalla pitää torjua ilmastonmuutosta.

Tuulivoima on hyväksi ilmastolle, mutta huono linnuille. Biopohjaiset polttoaineet ovat päästöjen kannalta hyviä, mutta haitaksi, kun käytetään paljon maa-alaa polttoaineen kasvattamiseen.

Ilmastopäätösten kompensointi kasvattamalla puita sitoo päästöjä, mutta nopeasti kasvava yksilajinen puupelto on monimuotoisuuden kannalta huono ratkaisu.

Plussan puolella?

Ristiriitaista on myös minun lentämiseni maailman eri kolkkiin, kun tavoitteeni on tehdä hyvää luonnolle.

Korona-aika osoitti, että voimme hoitaa monta asiaa kätevästi etänä. Samalla tuo aika osoitti, että ihmisten tapaaminen oikeasti on korvaamattoman arvokasta. Luontokadon torjuminen ei ole lainkaan yksinkertaista, ja osa ratkaisuista voi osoittautua huonoiksi.

Toivon, että matkani ovat luonnon kannalta plussan puolella, mutta en ole ihan varma.

Lue kaikki Sanna Hellströmin kolumnit tästä!

X