Sanna Hellström: ”Nurinkurisesti olemme rakentaneet järjestelmän, joka edellyttää jatkuvaa kasvua – myös väkimäärän kasvua”

Ilmastonmuutos ja luontokato uhkaavat koko ihmiskunnan tulevaisuutta, mutta ei tietenkään meidän keski-ikäisten, jotka vielä ehdimme porskuttaa jokseenkin rauhassa ainakin eläkepäiviimme saakka. Lapsillemme maail­ma voi olla mahdoton paikka elää, jollemme onnistu muuttamaan suuntaa.

Moni pitää syynä liian isoa ihmismäärää ja yllättävän monelle tämä tarkoittaa, että ei kannata tehdä mitään, koska ihmispaljous on jossain muualla.

Selitys on suuresti yksinkertaistava ja ankeuttava, koska asioille voi tehdä jotain.

Järjestelmä edellyttää kasvua

Väestönkasvun hillintään on toimivat keinot: tyttöjen koulutus, tasa-arvo sekä ehkäisyvälineiden saatavuus. Jos et usko, niin katsele ympärillesi täällä kotimaassa. Syntyvyys on saatu hillittyä kerrassaan tehokkaasti, ja keinot toimivat kaikkialla.

Koko maailman syntyvyys on jo kääntynyt laskuun eli naiset synnyttävät yhä vähemmän lapsia. Koska ihmiset samaan aikaan kuitenkin elävät yhä pidempään, niin maapallon väkiluku kasvaa vielä vuoteen 2100 asti. Jollain konstilla miljardien ihmisten täytyy pärjätä.

Nurinkurisesti olemme rakentaneet järjestelmän, joka edellyttää jatkuvaa kasvua – myös väkimäärän kasvua. Tarvitsisimme koko ajan suuremman sukupolven tekemään töitä ja huolehtimaan edeltävästä sukupolvesta.

Onneksi maailmassa on tarpeeksi ihmisiä tämän ongelman selättämiseksi. Ei tarvitse odottaa, että suomalaiset naiset ryhtyisivät synnytystalkoisiin.

Rikkaimmalla kymmenyksellä on ratkaisun avaimet

Ilmastonmuutos ja luontokato eivät sinänsä ole väkimäärän syytä, vaan ihmisten kulutuksen. Tässä ovat kunnostautuneet erityisesti vauraat länsimaat, eivät maailman köyhimmät. Rikkain kymmenesosa ihmistä tuottaa yli puolet maailman kaikista päästöistä.

Näin ollen rikkaimpien kulutuksen vähentäminen tuottaa suurimman hyödyn ympäristön kannalta. Maailman köyhimmät ovat niin köyhiä, ettei ole enää mistä tinkiä.

Viime vuosien kriisit ovat osoittaneet, että olemme varsin kykeneviä tekemään isojakin muutoksia.

Pandemia pysäytti reissaamisen ja opetti nopeasti etäyhteyksiin. Energiakriisi ja sen tuoma hinnan nousu on tuottanut reilun energiankulutuksen laskun. Nämä keinot olisivat olleet käytössä jo ennen kriisejä, mutta pakko ja raha saavat toimimaan.

Ihminen on varsin nokkela ja aivan varmasti keksimme monenmoisia ratkaisuja, jos vain kohdistamme tarmomme luonnon pelastamiseen, emmekä tuhoamiseen. Yhdistäisimme voimamme globaalisti, riitelyn sijaan.

Väistämätöntä on, että ihmismäärä kasvaa edelleen. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa lineaarisesti kasvavaa luonnon tuhoa, yleistä kurjuutta ja keskinäistä eripuraa.

Lue kaikki Sanna Hellströmin kolumnit tästä!