Hanhi sotkee sotaveteraanin haudan, koska se käyttäytyy kuin hanhi – Eläimen käytös ei tähtää ihmisen kiusaamiseen

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.
Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Huonosti käyttäytyvät eläimet nostattavat välillä ihmisten verenpaineet nousukiitoon.

Keväisenä viikonloppuna sain vastata Korkeasaaren villieläinsairaalan puhelimeen. Suurin osa soitoista käsitteli tuttuja asioita kuten pesästään pudonneita linnunpoikia, loukkaantuneita siilejä tai lasiin törmänneitä lintuja.

Pääasiassa ihmiset ovat huolissaan löytämistään luonnon eläimistä ja haluavat auttaa niitä.

Erään soittajan murhe oli pihapuussa korkealla oleva harakanpesä.

Ensin arvelin, että pesästä on pudonnut liian nuori poikanen, jota ei saa nostettua sinne takaisin, mutta tämä ei kuitenkaan ollut soiton syy, vaan soittaja oli huolissaan mahdollisista harakkahyökkäyksistä pesästä kimppuunsa. Pesä oli kuulemma niin korkealla, ettei hän saanut sitä itse poistettua. Mitään viitteitä harakan hyökkäilystä ei oltu havaittu.

Kerroin, että kaikki linnunpesät täytyy jättää pesimäaikaan rauhaan.

Eläimen käytös ei ole kiusaa

Eräs rouva taasen soitti Korkeasaareen vuosi sitten ja oli peloissaan, kun varis hyökkäili hänen koiransa kimppuun.

Sellaisia ne varikset ovat, saattavat puolustaa pesää tai poikasiaan, jos ulkopuolisia tulee liian lähelle. Variksen mahdollisuudet vahingoittaa keskikokoista koiraa ovat vaatimattomat ja helpolla pääsee, kun väistää pesän.

Rouva oli aavistuksen kiukkuinen, kun hänen huoleensa ei suhtauduttu riittävän vakavasti.

Tänä kesänä huolena ovat sotaveteraanien haudalle kakkivat hanhet. Hautojen pitäminen siistinä on ihan ymmärrettävä tavoite, mutta ihmisten tuohtumus hanhille on jopa hassua.

Ihan kuin hanhet kiusallaan olisivat epäkunnioittavia sotiemme veteraaneja kohtaan ja tahallaan protestoivat hautausmaalla. Tosiasiassa ne käyttäytyvät ihan hanhityypillisellä tavalla ympäristössä, joka on niille mieluisaksi rakennettu.

Etsitään yhteinen sävel

Törmään joka kevät omassakin pihassa huonotapaiseen lokkiin. Vuosi toisensa jälkeen se asettuu katulampun päälle vahtimaan poikastensa ensiaskelia ja tekee sieltä komeita syöksylentoja kohti koiranulkoiluttajia.

Me voimme koirani kanssa suosiolla muuttaa reittiä viikoksi tai pariksi, jotta lokinpoikaset saavat varttua rauhassa ja emo voi huoletta seurata jälkikasvun nousua siivilleen.

Eläimen käytös on sellaista kuin sen kuuluukin olla. Ne eivät ole tekemässä kiusaa ihmisille tai sotkemassa tahallaan puistojamme.

Tänä kesänä ­Korkeasaaressa ei sattunut yhtään ­konfliktia hanhien ja vierailijoiden välillä.

Yhteiseloa on harjoiteltu vuosia, ja nyt olemme löytäneet ­yhteisen sävelen. Tietyt alueet on varattu hanhille ja toiset ihmisille, kiukkuiset koiraat siirretään pois ihmisten reitiltä ja ihmisille opetetaan hanhien kieltä, jolloin ihmisetkin ­ymmärtävät hanhia.

Keskinäisellä ymmärryksellä ja yhteistyöllä pärjätään myös eläinten kanssa.

Lue kaikki Sanna Hellströmin kolumnit tästä!

X