Tyylituomari: Maria Guzenina-Richardson – ministeri osaa naamioitua

Jaa kaverilleTilaa Seura
Hapuilua kahden maailman – ikäisensä farkkutytön ja jakkutätityylin – välillä. Heinäkuussa 2006 Guzenina oli kunnallispoliitikko mutta yhä myös juontaja. Kuva: Ari Heinonen/Skoy

Ja näin peruspalveluministeri näyttää sanovan: En ole mannekiiniministeri enkä kokovartalopoliitikko, vaikka siihen minulla olisikin edellytykset. Parhaat puoleni yleensä piilotan mutta joskus niitä myös vilautan. Erityisen taitava olen luomaan nahkani ja naamioitumaan, ja mukaudun siihen ympäristöön, johon haluan.

Mallina työskennellessään Guzenina-Richardson esiintyi julkisesti pienissä alusasuissa, koska työ vaati sitä. Mutta jo 1980-luvun lopussa alkoi ensimmäinen peittävämpi aikakausi, koska silloinen työ taas vaati sitä.

Tuolloin hänet pestattiin vasta aloittaneelle kolmoskanavalle säätytöksi. Timo T. A. Mikkosen vetämässä Tänään tässä ja nyt -ohjelmassa Maria Lindell pääsi sääkarttojen lisäksi kerran raportoimaan jopa Moskovasta Punaiselta torilta. Siellä hänellä oli ruosteenvärinen, liian iso ulsteri, jossa oli valtavat olkapäät – 1980-luvun power-tyyliä puhtaimmillaan.

Ihan samalta näytti Michelle Pfeiffer Aina lähelläsi -elokuvassa, jossa hän esittää urallaan määrätietoisesti eteenpäin pyrkivää televisiojournalistia. Säteilevän Pfeifferin rinnalla oli komea Robert Redford ja kauniin Lindellin vieressä korskea Timo T. A. Mikkonen, mutta jokin molemmissa kuvissa mätti – vaatteet. Herroilla oli ikäisilleen sopivat puvut, mutta nuoret naiset hakivat uskottavuutta liian aikuismaisilla asuilla.

Pian Mariaa kutsui Lontoo. Suositun MTV-musiikkikanavan juontajana hänestä tuli Guzenina. Nyt hänen päälleen ilmestyikin tiukkaa nuorisomuotia, pitkä vaalea tukka leikattiin lyhyeksi ja värjättiin tummaksi. Niin yritettiin saada särmää suloiseen mutta vähän maitomaiseen juontajaan. Ei Guzenina silti päässyt koskaan pois aamuohjelmista.

Ja taas tarvittiin uusi tyyli, kun Guzenina Suomeen palattuaan alkoi kiriä politiikkaan. Hän kumitti itsestään seksikkyyden, värjäsi hiukset maantienvärisiksi ja alkoi pukeutua pooloihin ja huonosti istuviin blazereihin.

Tulosta alkoi syntyä vuoden 2004 kuntavaaleissa: harmaat vaalipuheet ja vaalijakut satoivat ääninä Guzenina-Richardsonin laariin.

Valjut vaatteet jäivät historiaan vasta, kun Guzenina-Richardson valittiin kansanedustajaksi ja hän vakiinnutti paikkansa poliittisena pelaajana. Sen jälkeen täysistunnoissa nähtiin – ainakin ajoittain – istuvia kietaisumekkoja ja tiukkoja kynähameita, niukkoja nahkatakkeja ja linjakkaita housupukuja.

Peruspalveluministeri on yksi eduskunnan parhaista pukeutujista, vaikkei kovin mieleenpainuva. Potentiaalia on enempään, sillä usein näyttää siltä, kuin Guzenina-Richardson joutuisi pidättelemään itseään. Monilta poliitikoilta täti-tyyli tulee luonnostaan, mutta peruspalveluministerissä on synnynnäistä kansainvälistä säteilyä. Mallia hän voisi halutessaan ottaa esimerkiksi puoluetoveristaan, valtionvarainministeri Jutta Urpilaisesta, joka luottaa niin paljon ammattitaitoonsa, että voi pukeutua niin näyttävästi kuin haluaa.

Onneksi Guzenina-Richardson on yleensä rohjennut olla oma itsensä presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Entisenä mallina hän tietää, miten kameroiden huomio kerätään. Vahvimmillaan hän on ollut pukeutuessaan yksinkertaisiin, tyylikkäisiin ja jopa seksikkäisiin iltapukuihin.

Heikoimmin meni silloin, kun hän saapui Linnaan vanhassa puvussaan, jonka hän oli kääntänyt väärinpäin. Säästäväisyys ja kierrätys ovat hyvästä, mutta ei näyttänyt hyvältä, kun edessä pussitti takapuolen paikka.

[nggallery id=64]

 

 

X