Tyylituomari: Heidi Hautala – jotain Hillarya hänessä on

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Viininpunainen jakku pukee tyylituomarin mukaan Heidi Hautalaa. Myös kampaus saa kiitosta. Kuva: Jarmo Wright/Skoy.
Ei kai Heidi Hautalaa voi olla ihailematta. Aina kun kehitysyhteistyöstä ja valtion omistajaohjauksesta vastannut ministeri mokasi, vastustajat ampuivat puskista ja toimittajalaumat laukkasivat jouset viritettyinä perässä, mutta Hautala – pankinjohtajan tytär – pysyi rauhallisena ja hänen viestinsä selkeänä.

Kun tuli tehtyä virheitä, mokia ja munauksia, ne loppujen lopuksi aina myönnettiin ja syntilaarit tyhjennettiin. Hautalan pää pysyi pystyssä nytkin, kun hän ilmoitti jättävänsä ministerin postin. Ja vaikka hallitushommat ovat toistaiseksi takana, uusi nousu siintää jo varmaankin jossain taivaanrannassa.

Sitä odotellessa Hautalan esiintymisestä ja imagosta voisi hioa kuntoon sen yhden ainoan asian, joka vielä falskaa: hänen pukeutumisensa.

Ja siinä sarjassa hänellä on sisar Amerikassa.

Hautala on Suomen Hillary Clinton. Molemmat ovat älykkäitä, voimakkaita naisia. He kykenevät hallitsemaan tärkeitä posteja ja jyräämään vähempilahjaisia äijiä. Kansa asettuu heidän puolelleen äänestyskopeissa, vaikka he ovat itse hukassa sovituskopeissa.

Hillary Clinton näytti miehensä koko presidenttikauden siltä, että aamuisin joku värisokea puki hänen päälleen rouvamaiset vaatteet ja kampasi hänen päähänsä epäpukevan kypärän.

Ministerinä hän taisi valita itse asunsa, mutta laihoin tuloksin. Tukka oli milloin poninhännällä, milloin lättänässä, mutta pääasiassa pielessä.

Heidi Hautalalla asiat ovat kunnossa sillä sektorilla. Hänellä on suomalaiseksi mahtavan paksu tukka ja moderni leikkaus. Onneksi hän ei ole viime vuosina suosinut ihan lyhyitä malleja, sillä ne eivät pue häntä. Meikkiä Hautala ei paljon käytä, eikä hän sitä juuri tarvitsekaan. Kulmia kannattaisi kuitenkin korostaa ja yläluomelle lisätä ruskeaa sekä tumman rajauksen tehostamaan jo valmiiksi intensiivistä katsetta. Parhaita puoliaan kannattaa alleviivata, eikä tässä ole tarpeen tehdä rajanvetoa luomuvihreän ja edustuspoliitikon välille.

* * *

Mutta hei apua Heidin vaatteet! Siis ne jakut. Hautalalla näyttää olevan jakkuihinsa lämmin suhde, mutta valitettavasti se ei ole molemminpuolinen. Hautalan blazerit ovat joko liian pitkiä tai niissä on kummalliset kaulukset. Kangas on liian paksu tai ohut. Olkapäätoppaukset ovat liian suuret tai pienet. Usein kaulus on takaa koholla, mikä kertoo siitä, että jakku on väärää kokoa eikä laskeudu niin kuin sen pitäisi.

Näitä ongelmia ratkovat ompelijat, jos heille annetaan siihen mahdollisuus.

Hautalan pitäisi kunnon vihreän lailla laittaa jakkukamaluutensa kierrätykseen ja panostaa vaatteisiin, jossa olo tuntuu ja näyttää mukavammalta. Hän ei tarvitse topattuja olkapäitä tehostaakseen auktoriteettiaan vaan pärjää hienosti villatakeilla, joita välillä käyttääkin.

Samalla voisi pistää kuntoon myös kaula-aukot ja kengät. Pienet pyöreät pääntiet eivät Hautalalle sovi, vaikka hän näyttääkin niistä pitävän. Hautala tarvitsee avarampia kaula-aukkoja, joissa on samaa rohkeutta ja vauhtia kuin hänessä itsessäänkin. Kengissä satsaisin laatuun ja hiukan myös muodikkuuteen.

Onneksi Hautala ei sentään ole ottanut demarinaisten tapaan paineita  siitä, että asussa pitäisi olla puolueen väriä. Kyllä hänen poliittinen linjansa muistetaan ilman vihreitä vaatteitakin.

Kun Hautala oli ilmoittanut luopuvansa ministerinpostista, hän vieraili seuraavana aamuna Ylen televisio-ohjelmassa. Lähetyksen aluksi hän sanoi juhlineensa edellisenä iltana tiiminsä kanssa ja nukkuneensa yönsä hyvin. Ehkä ministerinsalkusta luopuminen ja juhliminen olivat vapauttaneet Hautalaa, joka oli kerrankin jättänyt jakut vaatekaappiin. Mekko oli musta ja sen rintapielessä oli pieniä laskoksia. Asu kertoi täydellisesti Hautalan tunnelmista: musta puhui luopumisesta, rentous edessä odottavasta vapaudesta.

[nggallery id=100]

 

X