Tyylituomari: Laila Hirvisaari – pukeutuuko kirjailija kuin keisarinna?
Millaista ylistystä! Millaisia kehuja ja vuolaita rakkaudentunnustuksia! Laila Hirvisaari on juuri julkaissut uuden suurromaaninsa Me, Keisarinna, ja kriitikot ovat opuksen edessä polvillaan.
Laila Hirvisaari tunnetaan erityisesti näyttävistä jakuistaan. Kuva: Pekka Mustonen/Skoy.
Ei, vaan rähmällään.
Nöyrinä nyt vähintään.
Ja mikseivät olisi? Laila Hirvisaari on suomalaisen kirjallisuusmaiseman jykevä tammi, joka tuottaa säännöllisin välein terhosadon, ja pari viimeistä ovat olleet poikkeuksellisen suuria ja onnistuneita.
Hänen kirjalliset hedelmänsä ovat levinneet kaikkialle maahan ja ruokkineet romantiikan, juorujen, juonien ja kauneuden kaipuisia sieluja kuin mikäkin keisarillinen pitopöytä, joka notkuu hanhia, riekkoja, ostereita, kaviaaria, lettusia, itse tehtyä orvokkijäätelöä, shamppanskaa sekä keisarillisia porsliineja, jotka on koristeltu kultasomisteilla, monogrammeilla ja vaakunoilla.
Laila Hirvisaari on suuri suosikkini, jonka helmoihin olen langennut nuoresta saakka aina, kun olen kaivannut elämääni venäläistä loistoa. Kuka muu Suomessa osaa kertoa yhtä värikkäästi, elävästi, monivivahteisesti, polveilevasti, pulppuilevasti mutta kurinalaisesti Venäjän hovista ja siellä sähläävästä ylimystöstä (paitsi Raija Oranen, joka myös on verraton ja monisanainen venäläissäätyläisten ja heidän ruokalistojensa kuvaaja)?
Mutta kukaan muu ei kyllä osaa kuvata hovin pukuja ja koruja yhtä ylivertaisesti kuin Hirvisaari. Siksi herääkin kysymys: kuinka pukeutuu kirjailija, joka kykenee näkemään niin paljon kauneutta? Onko Laila Hirvisaaren olemuksessa hänen uutuusteoksensa Katariina Suuren henkeä, edes hitusen?
Kyllä ja ei. Molemmat ovat lyhyitä, mutta näyttäviä naisia, jotka korostavat pukeutumisellaan asemaansa. Heidän ympärillään leijuu menestyksen kultapöly, ja he ovat pysyneet pitkään pinnalla, mikä näkyy myös vaatteista. He eivät pukeudu kadotakseen silkkitapettiin tai sametilla päällystettyyn rokokoosohvaan vaan erottuakseen joukosta ja pistääkseen silmään rivistä.
Ennen kaikkea molemmilla on huikeat kampaukset. Lailan latvasto kohoaa suomalaisittain poikkeuksellisen korkealle. Pöyhkeä pallo on hänen tavaramerkkinsä, joka on koristanut häntä siitä asti, kun hän oli aloitteleva kirjailija ja asui vielä Lappeenrannan Happotiellä.
Onneksi Hirvisaari jaksaa yhä tupeerata! Ei vastaavia kampauksia – harmittavasti – enää juuri näe muissa suomalaispäissä.
Myös Katariina Suuren kampaus oli ylenpalttinen. Keisarinna pystyi asemansa ansiosta koristamaan näyttäviä nutturoitaan ja palmikoitaan vieläpä tiaroilla ja kruunuilla.
Mutta erojakin on. Sillä siinä missä Katariina kulki laajoissa helmoissa ja suurissa viitoissa, Laila on pukeutujana vaatimattomampi. Hän on kuin keisarinnan kirjuri tai hovineito.
* * *
Jakku. Se tulee ensimmäisenä mieleen Hirvisaaren vaatteista. Montakohan niitä on? Kuvista päätellen monta.
Kirjailijan asujen kohokohta on yleensä kaula-aukko – niin kuin oli Katariina Suurellakin. Lailan kaula-aukot ovat joko antavia tai näyttäviä: esimerkiksi eräässä Hirvisaaren punaisessa blazerissa kaulukset ovat pikimustaa samettia.
Tyyli asuu detaljeissa!
Kirjailija on myös poikkeuksellisen rohkea kuvioiden käyttäjä. Hän selvittää vaivatta kuosit, jotka jyräisivät vähäpätöisemmän kansalaisen alleen ja löisivät harmaavarpusen maan rakoon.
Lailan kaltaista persoonaa eivät taltuta edes hänen jakkujensa villeimmät kollaasit, jotka ovat kuin suoraan sosialistisesta realismista tai Jean Mirón suurrealistisista teoksista.
Laila Hirvisaaren tyyli sopii hänen kaltaiselleen kirjailijalle täydellisesti. Jos hän kirjoittaisi matkailukirjoja tai dekkareita, Laila varmaankin pukeutuisi kokeilevammin.
Hirvisaaren look saattaakin ensisilmäyksellä vaikuttaa rouvamaiselta tai tätimäiseltä, mutta tarkemmin tarkasteltuna vaatteissa on vauhtia, jota Hirvisaari kuulemma muutenkin elämässä rakastaa.
[nggallery id=96]