Tyylituomari: Laila Snellman – mallimamma kokeilee kaikkea

Jaa kaverilleTilaa Seura
Tyylituomarin käsittelyssä on mallitoimisto Paparazzin johtaja Laila Snellman. Kuva: Ari Kakkinen/Skoy.

Hän selitti, että tässä osassa esitellään safarimuotia ja käsi otsalla meidän pitäisi näyttää siltä kuin tuijottaisimme savannille, että vaaniiko siellä leijona.

Näin Laila Snellman saapui elämääni. Oli 1980-luvun alku ja paikkana Helsingin keskustassa sijaitsevan Annantalon suuri juhlasali. Olimme lähdössä erään tavarataloketjun näytöskiertueelle. Snellman oli vastuussa näytöksen koreografiasta ja minä olin yksi lapsimalleista.

Pistin siis käden kiltisti lippaan ja etsisin katseellani leijonaa.

Harjoitusten lomassa kävi ilmi, että Snellman oli malli itsekin. En ollut nähnyt hänen kuviaan, eikä hän näyttänyt minusta mallilta – ei ainakaan siltä miltä muut näytöksen vaalea tytöt näyttivät. Mutta koreografia syntyi sutjakkaan ja sitä oli kiva esittää.

Pian Snellman kuitenkin vaihtoi alaa. Mallipiireissä alettiin puhua, että hän on perustanut malleille toimiston. Se oli Suomen ensimmäinen oikea mallitoimisto, ja sinne alkoi virrata uusia nuoria tyttöjä.

Siitä on nyt 30 vuotta. Torstaina Snellmanin johtama Paparazzi juhlii syntymäpäiviään, ja näytöslavalle ovat tulossa kaikki toimiston tähdet vuosikymmenten varrelta: Angelika Kallio, Ninja Sarasalo, Niina Kurkinen, Vera Jordanova, Pipsa Hurmerinta

Kolme vuosikymmentä on saavutus mallimaailmassa, jossa tuulet vaihtuvat nopeammin kuin sää Lontoossa – missä sentään voi olla saman päivän aikana tarvita kumisaappaita, hellehattua, toppapukua ja aurinkovoidetta.

Snellmanin aloittaessa muotia olivat urheilullisen mallit. Sitten tulivat Linda Evangelistan, Naomi Campbellin ja Claudia Schifferin kaltaiset supermallit, jotka uhkuivat glamouria ja velottivat työstään omaisuuksia. Seuraavaksi oli vuorossa narkkarilook, sitten itätytöt ja mitä niitä nyt olikaan. Uusinta uutta ovat luurankomaista laihuutta vaativat nollakoon vaatteet, joihin suomalaisten on kovin vaikea mahtua. Silti Snellman ja hänen toimistonsa ovat selvinneet  ja pysyneet muodissa.

* * *

Paparazzilla on ollut menestyviä malleja, mutta toimiston kestotähti on Laila Snellman itse.

Niin kuin Paparazzin huipulle päässeillä malleilla myös sen johtajalla on jotain, joka erottaa hänet massasta: erikoinen puhetyyli.

Snellman syntyi Puolassa ja kasvoi muiden muassa Genevessä, Ankarassa ja Kaliforniassa. Siitä jäi ilmiselviä jälkiä, myös vaatekaappiin.

Hän ei pukeudu kuin muut suomalaiset naiset, ja hänen itsetuntonsa tuntuu kestävän monenlaisia tyylikokeiluja.

Parhaina päivinään hän on suurine aurinkolaseineen ja leveine vöineen kuin eteläeurooppalainen seniorita.

Välillä hän verhoutuu ponchomaisiin viittoihin kuin Andien inkat. Joskus hän viilettää kaupungin kaduilla kuin olisi menossa viemään roskapussia.

Ja sitten lehtikuvissa tuleekin jo vastaan Laila – ehkä hieman ammattimeikkaajan ehostamana ja kuvaajan valaisemana – joka on suuren luokan kaunotar.

Hän on joskus kertonut haastattelussa, että ”välillä olen tyylikäs ja heti perään voin olla tyylitön”.

Niin totta.

Pukeutujana mallimammassa on ihastuttavaa naisellisuutta. Hän suorastaan syleilee leopardikuosia ja röyhelöitä, ja ne häntä. Laila Snellman rakastaa myös suuria korvakoruja ja isoja kaula-aukkoja. Mutta hän osaa olla myös yksinkertaisen tyylikäs: tumma samettijakku yllään ja hiukset tiukalla keskijakauksella taakse kiinnitettynä Laila on kuin mallit Yves Saint Laurentin haute couture -näytöksissä 1980-luvulla.

* * *

Laila Snellman vaikuttaa ihmisenä yhtä ennakkoluulottomalta kuin pukeutujana. Se taas taitaa olla verenperintöä. Hänen diplomatti-isoisänsä oli kasvisyöjä ennen kuin koko sanaa juuri tunnettiin, ja isoäitinsä taidemaalari. Äiti oli espanjalainen, joka eli Ranskassa.

Lehtihaastatteluissa Laila Snellman on kertonut rehellisesti elämästään eikä ole jättänyt mainitsematta edes käyntejä meedioilla tai enkeltennäkijöillä. Hän on heittäytyjä, joka on valmis ottamaan riskejä.

Mallibisneksessä menestykseen on siivittänyt myös se, että Laila Snellman on luotettava, lojaali, sosiaalisesti taitava, ja hän tuntee kaikki.

Aivan erinomaisesti Snellman taitaa julkisuuspelin. Sopivin välein toimiston listoille kiinnitetään joku julkisuudesta tuttu malli, joka ei ehkä koskaan tule tekemään paljon töitä, mutta pitää Paparazzin nimen otsikoissa.

Ja jos mallit puhuvat joskus ohi suunsa ja kertovat esimerkiksi nuoruutensa harharetkistä, Snellman ottaa toimittajaan yhteyttä ja hoitaa asiat kuin lapsistaan huolehtiva äiti konsanaan.

Eikä huoltosuhde välttämättä lopu siihen, kun mallin työt päättyvät. Snellman pitää yhteyttä ja kaitsee tyttöjään vielä silloinkin, kun aika on ajanut näiden ohi kameran edessä.

Snellman itse on vanhentunut rennolla meiningillä. Mallitoimiston johtaja on hyvä malli vanheneville naisille, sillä hänen on pakko jo työnsä takia pysyä ajan hermolla – muotivirtaukset pitää tuntea, periksi ei voi antaa eikä nuorempien mennä ohi. Snellmanin vaatteista ei voi päätellä, minkä ikäinen nainen on niiden sisällä. Kun Laila Snellman mixaa ja sämplää, aina välillä siitä syntyy myös hittejä.

[nggallery id=92]

 

X