Tyylituomari: Leena Harkimo – puheenaihe kerran vuodessa

Rouva on kosmopoliitti, joka on koko elämänsä liikkunut kansainvälisissä kuvioissa samaan tapaan kuin moni meistä Alepan ja Siwan välissä. Häntä pöyristytti, että Harkimo oli kehdannut astella tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhliin sinisessä paljettihaalarissa.

”Harkimo ei noudattanut etikettiä”, puhisi rouva, joka kuulemma noudattaa itse aina etikettiä.

Yritin puolustaa sinistä paljettihaalaria. Eikö ole hyvä, että joku sentään eroaa joukosta?

”Harkimo haki vain huomiota”, rouva jylisi.

Hän lisäsi, että kansanedustajan puku olisi ollut täysin sopiva, jos paljettikankaasta olisi tehty mekko, mutta haalari oli kerta kaikkiaan liikaa. Tampere-talossa eivät kuulemma noudattaneet etikettiä muut kuin Jenni Haukio, diplomaattikunta ja hallitus.

Mutta mistä me sitten Suomessa puhumme, jos kaikilla on samanmittaiset mekot, kysyin rouvalta?

”Haukio kertoi hyvissä ajoin, että hän aikoo pukeutua lyhyeen pukuun. Siitä vieraiden olisi pitänyt tietää, missä vaatteissa heidän tulee esiintyä.”

”Sitä paitsi se nainen pukeutuu niin vain päästäkseen kerran vuodessa lehtien palstoille. Missä Leena Harkimo on loput 364 päivää vuodesta? Te toimittajat olette tyhmiä, kun kirjoitatte hänestä! Tyhmiä!”

Saattaa olla. Ja mitäs minun nyt pitikään Harkimosta kirjoittaa?

* * *

Oikeastaan yllättävää, että joku pääsee arvostelemaan Leena Harkimoa. Hän tuntuu olevan sen kaltainen poliitikko, josta kenelläkään ei ole pahaa sanottavaa. Onkohan häntä koskaan aiemmin suomittu massasta erottumisesta, etiketin sivuuttamisesta tai ylipäätään rohkeista asuista?

Yleensä Leena Harkimon pukeutuminen on kuin pullapitko: hyvin ojennuksessa, kauniisti järjestyksessä ja maistuu melkein koko kansalle.

Harkimon värisilmä on sivistynyt, tyylitaju pikemminkin arvokkaan ajaton kuin raivokkaan rajaton.

Jakkuja, silkkipuseroita. Hameita ja suoria housuja. Joskus rennommalle vaihteelle heittäessään hän saattaa laittaa ylleen farkkupaidan. Sekin sopii hänelle toki täydellisesti – onhan Harkimolla lähes indigon siniset silmätkin.

* * *

Leena on Suomen Diana. Vertailua ei voi välttää, sillä myös sydänten prinsessa oli pitkä ja hoikka, ja hänelläkin oli vaalea lyhyt tukka. Ja hänetkin muistetaan hienoista iltapuvuistaan. Harkimosta ei juuri muuta muistetakaan kuin upeat iltapuvut. Joka vuosi hän on onnistunut löytämään hiukan uudistetun mallin ja värin, ja yleensä suunnittelijana on ollut Jukka Rintala.

Vuosi vuoden jälkeen hänen entreensä tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhliin on vaatteiden ansiosta noteerattu, ja jälkikäteen hänet on nostettu illan kuningatarten pieneen eliittikerhoon.

Jopa ehostus on kovin samanlainen kuin Dianalla. Vai oletteko joskus nähneet Harkomolla räväkän väristä huulipunaa?

Ette varmasti, paitsi silloin, kun Harkimo oli vielä Alamäki ja teki mallin töitä.

Harkimo on Tyylituomarin mielestä ilahduttava ilmiö. Kuten mediamaailman vaikuttaja puhelimessa sauhusi, kokoomuspoliitikon julkisuuskuva rakentuu ennen kaikkea tyylikkyyden varaan. Hyvä, että Suomessa on sellaisiakin naisia. Harkimolla on varmasti muitakin ansiota, mutta hän pärjää kauniisti pukeutumalla niin hyvin, ettei hänen tarvitsisi paljon muuten esillä ollakaan.

Ylväs ulkonäkö, suloinen ujous ja kaunis käytös veivät hänet aikoinaan catwalkeille ja eduskuntaan. Asiaa auttoi varmasti myös harvinainen lahjakkuuden laji: vaikka hänen ei kuulla julkisuudessa sanovan yleensä paljon muuta kuin miksi hänen yllään on paljettihaalari, hänestä ei jää pinnallista kuvaa.

Eikä hän vaikuta epäaidolta tai teeskentelijältä.

Sitä paitsi Hjallis Harkimon ex-vaimon täytyy olla suvaitsevainen ihminen. Todisteeksi riittänee, että Leena Harkimo ei valitse miehiään ainakaan ulkonäön perusteella. Tai siis että hänen miehillään on muitakin valtteja kuin ulkonäkö.

Ihannenainen, sanoivat muut naiset mitä tahansa.

[nggallery id=109]