Tyylituomari: Matti Klinge – tyylikäs vaiko tyylitön?
Näinä päivinä yliopistojen ovilla on ruuhkaa, kun syyslukukausi on alkamassa. Ennen kuin opiskelijat astuvat sisään, heidän tulee kuitenkin tarkastaa asunsa – siltä varalta että vastaan tulee professori Matti Klinge.
Tyylituomarin arvion mukaan Matti Klingen pukeutumisessa ovat kohdillaan sekä yksityiskohdat että linjat. Kuva: Kari Santala/Skoy.
Ainakaan pipoa tai lippalakkia ei kannata pitää päässä. Siitä kertoo seuraava opettavainen tarina.
Jokunen vuosi sitten professori Matti Klinge julkaisi jälleen uuden teoksen – hänhän poikii niitä lähes vuosittain. Napoleonin varjo -nimisen kirjan kunniaksi oli järjestetty tyylikäs tilaisuus Helsingin Säätytalolla. Professori oli moitteettomasti pukeutunut, mikä onkin hänen tavaramerkkinsä. Muistaakseni yllä oli tumma puku ja kaunis vaaleankeltainen silkkisolmio.
Kun siirryttiin kysymysosuuteen, professori iski silmänsä häntä kuvanneeseen nuoreen kuvaajaan ja käski tämän ottaa pipon pois.
Kuvaaja ei heti käsittänyt Klingen käsimerkkejä – ilmeisesti hän ei ollut koskaan ollut professorin luennoilla – mutta sitten pipo lähti päästä.
Oliko sellainen käytös isännältä sitten tyylikästä vai tyylitöntä?
* * *
Klingen esiintyessä esiin pulpahteleva omakehu ja elitismiksi kutsuttu ylimielisyys saattavat ärsyttää, mutta sitä ei voi kieltää kukaan, että hän on poikkeuksellisen tyylikäs pukeutuja.
En ole koskaan halunnut omistaa kenenkään vaatekaappia, mutta Matti Klingeltä pakkaisin mieluusti mukaan koko hänen garderobinsa: klassiset kauluspaitansa, laadukkaat liituraitapukunsa, hohtavat kalvosinnappinsa, kamelinkarvaiset takkinsa – ja kauniit silkkisolmionsa.
Matti Klinge ei lähde ulko-ovesta, ennen kuin kokonaisuus on kohdallaan. Usein hän kruunaa sen vielä hienolla hatulla.
Ei ihme, että hän on joidenkin miesten tyyli-ikoni.
76-vuotias Klinge on tutkijana kyseenalaistanut historian tulkintoja, mutta pukeutujana hän on edennyt kerran valitsemassaan kaanonissa – herrasmiesten klassisella linjalla.
Hän on tyylikäs kuin itse Hercule Poirot. Klinge yhdistää varmoin ottein esimerkiksi raidallisen paidan kukikkaaseen rusettiin, jota hän täydentää vielä paisley-kuvioisella kaulaliinalla. Kokonaisuuden saattaa kruunata neilikka kauluksessa.
Ja ooh, miten ihana ruutupuku hänellä on. Se on kolmiosainen, ja sen kiehtova kuosi saa minut hulluksi kateudesta.
Klingellä on myös mestarin värisilmä. Hän maalaa tauluja – jotka ovat vähän öhöm – mutta vaatevalinnoillaan hän osoittaa todellista taiteellista lahjakkuutta. Klinge on kuin pukukaappien Johannes Vermeer, joka taitaa nähdä aistinvaraisesti, mitkä värit soivat yhdessä.
Professori Klinge on maamme merkittävin dandy. Se selittää, miksi hän huolehtii ulkonäöstään ja pyrkii niin kovasti hienostuneeseen kielenkäyttöön sekä vapaa-ajan sivistyneisiin harrasteisiin. Vuosisatoja sitten Britanniassa heikäläiset tavoittelivat myös aristokraattista olemusta, erityisesti tavallisimman kansan parista tulleet. Tuntuuko tutulta?
Vanhuuden mukanaan tuomat heltat eivät millään muotoa sovi Klingen tyylikkääseen kokonaisuuteen, ja niiden peittämistä hän suosittelee muillekin. Klinge on kertonut haastattelussa, että vanhenevan miehen kaulassa ei ole mitään katsomista, ja siksi on parasta käyttää solmiota.
* * *
Matti Klinge on niin suuri suomalainen, että häntä on kutsuttu muiden muassa yhden miehen juhlakulkueeksi ja Kölnin katedraaliksi.
Mutta mitä olisi Suomi ilman Klingeä? Me tarvitsemme erikoisuutemme, pikantit chilipalkomme, jotka maustavat harmaata arkeamme.
Tosin Klingeä pitäisi ehkä ennemminkin verrata sahramiin: mauste on kauniin keltainen vaikkakin kitkerä.
Lisäksi se on maailman kallein ruoka-aine ja sitä tuotetaan muiden muassa Ranskassa, Klingen lempimaassa.
Matti Klingeä on arvosteltu pienten yksikohtien, ei suurten linjojen näkijäksi. Arvio ei päde ainakaan hänen pukeutumiseensa, sillä siinä ovat kohdillaan sekä yksityiskohdat että linjat.
[nggallery id=93]