Tyylituomari: Silvio Berlusconi – pientä vikaa yläpäässä
Se oli erikoinen päivä Roomassa. Ensin kadulla tuli vastaan maan silloinen pääministeri Romano Prodi henkivartijoidensa ympäröimänä, ja melkein kulman takana odotti edellisen pääministerin Silvio Berlusconin oma happening.
Näyttävät turkislakit lämmittivät presidentti Vladimir Putinia ja pääministeri Silvio Berlusconia ulkoilmalounaalla Moskovassa. Kuva: Camera Press/Skoy.
Oli kevät 2006. Berlusconi oli saapunut Espanjalaisten portaiden alapäähän tapaamaan kansaa. Hän vilkutteli ja kätteli. Hän oli juuri menettänyt valtansa, mutta ei selvästikään ollut ajatellut antaa pois suosiotansa.
Ei käynyt ilmi, mikä oli syynä tempaukseen, eikä sellaista ehkä ollutkaan. Berlusconi oli järjestänyt paikalle tv-kamerat, ja entisen pääministerin vilkuttelu-show kiihdytti yleisöä. Nuoret tytöt tunkivat hänen kainaloonsa ja ottivat toisistaan kuvia kännykkäkameroilla. Berlusconi oli tuolloin 70-vuotias.
Kun oli kerrankin mahdollisuus nähdä tuota energistä ikäihmistä lähempää, en voinut vastustaa kiusausta. Työnnyin väkijoukon läpi kohti kohdetta. Pääsin ihan viereen. Ja mitä näin?
Aloitetaan yläpäästä. Näytti siltä, että hiuksia oli istutettu lisää, mutta tulos ei ollut kaksinen. Hiusniput ponnahtelivat päänahasta harvakseltaan, kuin taimet riisiviljelmillä.
Sitten meikki. Se oli huonosti tehty. Ehkä Berlusconi tai hänen maskeeraajansa oli laskenut, että kellertävä pohja ja paksu peiteväri näyttävät hyviltä televisiokuvissa, mutta luonnossa tulos vaikutti vahamaiselta.
Hampaat kimaltelivat kuin Tyynen valtameren valkoisimmat helmet. Heräsi epäilys: onkohan niissä kuoret vai olisivatko ne peräti posliinia?
Puku sen sijaan oli varmasti aitoa tavaraa eli ohutta villaa. Asun väriyhdistelmä oli tavattoman tyylikäs: harmaansinisen puvun seurana oli pehmeä vaaleansininen kauluspaita ja tummansininen solmio. Puvun villan ja solmion silkin laatu hohtivat kilpaa auringon kirkkaan valon kanssa.
Berlusconia on haukuttu populistiksi, valehtelijaksi, peluriksi. Ja jos jokin haukkumasana on unohdettu, Berlusconi on itse varmasti muistanut käyttää sitä muista ihmisistä. Hänet on viety oikeuteen, häntä on syytetty ja hänet on tuomittu. Mutta mikä sitten pulpauttaa hänet aina uudelleen pinnalle? Siis valtavan vaalibudjetin ja omien tv-kanavien tuoman tuen lisäksi?
Voisiko suosiota selittää hänen julkean karismansa ja hienostuneen tyylinsä kutkuttava ristiriita? Sillä vaikka Berlusconi näyttää rakastavan riskejä ja pelejä politiikassa, vaatekaapissa hän ottaa varman päälle.
Nuorempana Berlusconin valkoisia puvuntakkeja ja leveitä raitakravatteja verrattiin mafiosotyyliin, mutta nykyisin pukujen henki on aina samanlainen: värimaailma vaihtelee sinisestä harmaaseen, paitojen valkoisesta vaaleansiniseen. Kravateissa on yleensä pieniä huomaamattomia palloja, ei koskaan masuuniuuneja tai hassuja logoja, kuten niin monella suomalaismiehellä.
Berlusconin taidoista pukeutujana kertoo myös se, että hän pystyy käyttämään uskottavasti jopa kaksirivistä pukua – haaste, josta harva hänen ikäisensä hiukan tukevampi mies selviää. Berlusconin puvun salaisuus on tarpeeksi korkealle nousevassa napituksessa. Jos napit ovat liian alhaalla, takki repsottaa aukinaisena ja maha näyttää kokoistaankin suuremmalta.
Ehkä tyylitietoiset italialaiset menevätkin halpaan juuri siksi, että he olettavat Berlusconin osaavat hoitaa valtion asiat yhtä hyvällä maulla kuin garderoobinsa, vaikka herra kävisikin huorissa ja hölisisi mitä sylki suuhun tuo.
Viime viikolla Berlusconi jäi parlamenttivaaleissa kakkoseksi ja otti niin sanotusti takkiin. Jos hän ei jostakin syystä mahtuisi hallitukseen, hänen ei tule ripotella päälleen tuhkaa, sillä harvalla on yhtä hienoa takkia.
[nggallery id=63]