Salakalastajan sivustolla
Moni muistanee muutaman viikon takaisen kohun, joka koski jääkiekkoilija Petrus Palmun salakalastusta. Palmu oli esitellyt Pielisjoelta kalastamaansa järvitaimenta Instagramissa ja saanut kuvalleen paljon tykkäyksiä. Ongelmana vain oli, että järvitaimen on uhanalainen laji, ja Palmun olisi kuulunut saada sen kalastamisesta tuntuvat sakot – kuten muidenkin salakalastukseen osallistuneiden.
Salakalastus ei ole suomalainen ilmiö. Yhdysvalloissa jahdataan myös innokkaasti suuria vonkaleita, mutta valitettavasti monet näistä suurista vonkaleista ovat rauhoitettuja eikä niitä saa kalastaa. Vaikka kalakantojen suurin ongelma onkin laiton kaupallinen kalastus, virkistyskalastajia on tätä nykyä niin paljon, että toiminnalla voi olla vaikutusta uhattujen lajien kantoihin.
Esimerkiksi Sciencessa vuonna 2004 julkaistun tutkimuksen mukaan virkistyskalastajat kalastivat Meksikonlahdella vain neljä prosenttia kalansaaliista, mutta 64 prosenttia näistä kaloista oli uhanalaisia.
Kuinka suuri osa virkistyskalastajien saaliista on uhattuja lajeja? Tähän kysymykseen on ollut vaikea saada vastausta, koska uhattujen lajien kalastuksella ei paljon retostella. Tai ainakin niin on tähän asti luultu. Simon Fraser -yliopiston tutkija David Shiffman törmäsi eräänlaiseen aarrearkkuun, kun hän löysi virkistyskalastajien keskustelupalstat ja huomasi, että kyllä uhatuillakin lajeilla retostellaan. Kurkistus tähän retostelukulttuuriin ei herättänyt eritystä toiveikkuutta siitä, että virkistyskalastajat olisivat kovin innostuneita kalojen suojelusta.
Shiffmanin ja kollegoiden työmaana oli South Florida Shark Club -kalastusseuran keskustelupalsta. He latasivat sieltä yli tuhat postausta, joissa seuran jäsenet esittelevät saaliitaan. Aikajana oli 2009-2015 väliltä.
Florida on erittäin suosittu kohde suuria petokaloja havitteleville virkistyskalastajille. Lisäksi kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) mukaan joka neljäs hailaji on uhanalainen, joten keskustelupalsta tarjosi hyvän puntarin sille, miten paljon kalastajat tätä tosiasiaa kunnioittivat.
Tulokset eivät näyttäneet hyvältä – ainakaan kalojen kannalta. Aineistoon mahtui yli 1500 haita, joista 620 oli rauhoitettuja. Lain mukaan rauhoitetut kalat täytyy päästää heti takaisin veteen, mutta kuva-aineiston perusteella tämä ei ainakaan ollut rutiininomaista. Ainestossa oli lähes neljäsataa kuvaa, jossa kalastaja oli tuonut rauhoitetun kalan rantaan kuvattavaksi.
Pitkä tarkastelujakso salli tutkijoiden tarkastella myös sitä, millaisia vaikutuksia uusilla rauhoituksilla on. Kaksi aineistossa ollutta hailajia rauhoitettiin Floridassa vuonna 2012. Keskustelupalstan aineiston mukaan tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta; niiden kalastus jatkui rauhoituksen jälkeen entiseen tapaan.
Positiivisena löydöksenä voisi mainita, että keskustelupalstalla oli myös ihmisiä, jotka puhuivat rauhoitettujen lajien puolesta.
Shiffman on tutkinut virkistyskalastajien asenteita jo pitkään. Vaikka monet käyttäytyvät edelleen piittaamattomasti, tutkijat ovat taipuvaisia ajattelemaan, että kalastajat ovat silti enemmän osa ratkaisua kuin osa ongelmaa. Jos kalastajat lähtevät aktiivisesti suojelemaan kalastamiaan kalakantoja, suojeluunkin tulee uutta tehoa.
Linkki Naturen uutisjuttuun.