Olkapää kipuili ankarasti vuosia – Kaarina nauttii nyt arjestaan kipukierteiden jälkeen: ”Opin arvostamaan käsiäni ja kaikkea, mitä niillä voi tehdä”

Pitkä ura sydänosaston sairaanhoitajana rasitti Kaarina Jåfsin, 67, koko kehoa, mutta erityisesti olkapäitä ja käsiä. Esimerkiksi painantaelvytyksen antaminen oli fyysisesti rankkaa työtä, jossa huomio ei saanut herpaantua hetkeksikään. Usein seurauksena oli jälkeenpäin ilmaantuva rasituskipu.

Olkapään rasituskipu vei lopulta ortopedin vastaanotolle

”Työn aiheuttama oikean olkapään rasituskipu laantui pitkään tavallisilla tulehduskipulääkkeillä. Muutamaa vuotta ennen eläkeikää kipu alkoi kuitenkin ilmaantua yhä pienempien rasitusten jälkeen. Vähitellen olkapäätä alkoi särkeä myös öisin sängyssä.

Myös käden liikeradat pienenivät, ja monet arjen askareet alkoivat tuntua hankalilta.

Lehden lukukin tuotti vaikeuksia, kun en saanut enää kunnolla käännettyä sivua. Päätin varata ajan yksityiselle ortopedille.”

Olkanivel kiinni olkaluussa – avarrussleikkaus odotti

”Ortopedi tutki minut ja lähetti magneettikuvaukseen. Kävi ilmi, että olkaniveleni oli jäänyt kiinni olkaluuhun. Sen takia käsi ei liikkunut enää kunnolla. Sain lähetteen olkapään avarrusleikkaukseen Vaasan keskussairaalaan, ja otin sen huojentuneena vastaan.

Alunperin leikkaus oli tarkoitus tehdä puudutuksessa. Tunsin kuitenkin kirurgin tekemän leikkausviillon ihollani, minkä takia minut päätettiin nukuttaa.

Seuraava muistikuva minulla on heräämöstä, jossa heräsin käsi kantositeessä. Oloni oli melko hyvä, ja jo illalla pääsin pois sairaalasta.”

Kipu ei hellittänyt – syynä jäätynyt olkapää

Kotiin päästyäni olin toiveikas parantumisen suhteen. Odotin, että leikkauksen jälkeen kipu menisi nopeasti ohitse. Yllätyksekseni se vain yltyi päivä päivältä. Välillä tuli kipupiikkejä, jotka olivat niin kovia, että minua oksetti. Vapisin kuin haavanlehti. En voinut enää maata vaakatasossa ollenkaan, vaan jouduin nukkumaan televisiotuolissa, jotta olkapäähän ei tullut liikaa painetta.

Sinnittelin kaksi viikkoa kivun kanssa ennen kuin lähdin terveyskeskukseen. Siellä sain ensiavuksi voimakasta kipulääkettä. Seuraavalla viikolla oma ortopedini tutki olkapääni. Siinä vaiheessa käteni oli kuin jauhosäkki, joka ei liikkunut mihinkään.

Sain lähetteen uuteen magneettikuvaukseen, hermoratatutkimukseen ja röntgenkuvaukseen. Niiden perusteella sain uuden diagnoosin: minulla oli jäätynyt olkapää ja hermovamma kaularangassa. Se tarkoitti, että olkaniveleni nivelkapseli oli paksuuntunut ja kiristynyt.

Olin samaan aikaan helpottunut ja harmistunut diagnoosista. Tiesin, että kipu oli hoidettavissa, mutta kuntoutus saattaisi kestää jopa vuosia.

Mieli maassa ja kuntoutuminen hidasta

Olkapääkipu jatkui niin hurjana, etten pystynyt selviytymään edes arjen askareista. Mieheni joutui auttamaan minua esimerkiksi pukemisessa. Jouduin myös luopumaan pitkäksi aikaa rakkaista liikuntaharrastuksistani, kuten jumpasta ja kuntosalista. Mielialani oli monta viikkoa todella alhaalla.

Noudatin kuitenkin minulle annettuja kuntoutusohjeita. Aluksi tein vain pieniä kuminauhaharjoituksia. Vähitellen liikeradat alkoivat onneksi palautua, ja pystyin palaamaan myös vesijumppaan. Pienet edistymiset alkoivat luoda toivoa toipumisesta

Nojatulissa nukuttujen kuukausien jälkeen oma sänky oli taivaallinen

Nukuin nojatuolissa yli viisi kuukautta. Joka yö ajattelin, etten anna kivulle periksi vaan pärjään suomalaisella sisulla. Minulla oli myös vahva luottamus minua hoitaneisiin ihmisiin ja heiltä saamiini kotihoito-ohjeisiin.

Kun kipu viimein lieveni ja pääsin palaamaan omaan sänkyyn, tuntui aivan taivaalliselta.

Opin myös arvostamaan käsiäni ja kaikkea, mitä niillä voi tehdä. Nyt nautin siitä, että voin taas harrastaa kaikenlaista liikuntaa, tehdä piha- ja puutarhatöitä sekä touhuta lastenlasten kanssa.”