Atorox oli kuin enne tulevasta tekoälystä – Aarne Haapakosken kirja oli ensimmäisiä scifi-teoksia Suomessa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Aarne Haapakoski
Aarne Haapakoski oli työtä pelkäämätön. Hän teki ahkerasti reportaaseja ja jatkokertomuksia lehtiin sekä kirjoitti kymmeniä kirjoja. © Lehtikuva
Vuonna 1947 ei puhuttu tekoälystä mutta silti sellainen esiteltiin. Sen nimi oli Atorox ja sen oli kehittänyt kirjailija Aarne Haapakoski.

Atoroxin teräskiiltoisessa panssarissa ja olutlasin kokoisissa röntgensilmissä kimalsivat valonsäteet, kun se esiteltiin ensi kertaa suurelle yleisölle New Yorkin täpötäydessä Central Hallissa. Röntgensilmät tuijottivat hievahtamatta katsomoon.

Sitten robotti lausui metallisointuisella, oudosti väräjävällä äänellä taukoa sanojen välillä pitämättä: ”Tervehdin kaikkia teitä läsnäolevia olen elektrooniaivoilla ajatteleva koneihminen.”

Aivojen toiminto siirrettiin filmikasetilla robotin elektronisiin aivoihin

Atoroxin keksijä professori Mitax kertoi Central Hallin yleisölle, että Atorox oli tasan kuusi jalkaa ja kaksi tuumaa pitkä, painoi 68 ja 3/4 kiloa.

Robotin erikoismetallista valmistettu teräksenvärinen vaippa oli alumiinia keveämpää, mutta lujempaa kuin paras krominikkeliteräs. Se oli koottu lähes puolesta miljoonasta ruuvista, mutterista ja rattaasta.

Mutta ihmeellisintä olivat Atoroxin aivot. Professori Mitax oli kehittänyt kameran, jolla voitiin kuvata ja tallentaa ihmisten aivoja filmikasetille.

Kasetti työnnettiin Atoroxin päässä olevaan lokeroon, jossa kuvatiedot otti vastaan hienomekaaninen ja täysautomaattinen laite. Se kykeni siirtämään filmikasetiin kuvattujen aivojen toiminnan Atoroxin elektronisiin aivoihin, jotka toimivat saamansa mallin mukaan.

Outsiderin takana lehtimies Pieksamäeltä

Uskomatonta, mutta nykyään koko ajan enemmän totta. Tekoälyä tosin kehitetään todellisuudessa hieman erilaisilla metodeilla kuin enteellisessä romaanissa Atorox, ihmisten valtias, jonka kannessa kirjoittajan nimeksi oli merkitty Outsider.

Nimimerkin taakse kätkeytyi Pieksämäellä 1904 syntynyt Aarne Haapakoski, maankulun seikkailijaparin Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen luoja.

Lehtimiehenäkin toiminut Haapakoski oli tunnettu myös muun muassa Seura-lehden reportaaseista ympäri Euroopan ja kauempaakin.

Atorox oli ensimmäisiä scifi-teoksia Suomessa. Kirjasta tuli suosittu ja se kului aikoinaan sekä vanhemman väen että koulupoikien käsissä. Atoroxin salaperäisyys kiehtoi ja pelotti.

Vauhtia kirjan täydeltä

Kirja piti otteessaan, koska mielikuvituksen lento oli Aarne Haapakoskella ihan omaa luokkaansa. Atoroxia varten professori Mitax oli kuvannut hyvin moninaisten ihmisten aivotoiminnan.

Heitä olivat muun muassa maailmankuulu lääkäri Fundus, yhdeksän kertaa avioliitossa ollut rouva B, maailman kuuluisin teloittaja Antonex, synnynnäinen mielipuoli X, aktinouraanin keksijä Eisendahl ja Nobel-palkinnon saanut keksijä Exterton. Joukkoon kuului myös suomalainen avioliittohuijari Auervaara.

Central Hallin tilaisuudessa professori Mitax asetti Atoroxin päälokeroon lääketieteen ja kirurgian professori Funduksen aivokasetin. Lavalle astuneen koehenkilön diagnoosin Atorox antoi viivyttelemättä mutta lääkärilatinaksi, jonka professori käänsi: Olette degeneroitunut psykopaatti ja sairastatte pääkallon pehmenemistä.

Koehenkilö ei ilahtunut.

Lievää jyrkempiä mutkia kirjassa tuli matkaan, kun varkaat anastivat Atoroxin ja tämän aivokasetit. Ne oli numeroitu salamerkeillä, jotka vain professori Mitax tunsi. Varkaat saattoivat toki kokeilla jokaista kasettia, mutta ne saattoivat sisältää yhtä hyvin mielipuolen, rikollisen kuin poliisietsivänkin aivotoimintakuvan.

Niinpä alkoi tapahtua, kun Atoroxin päälokeroon työnnettiin Pinkertonin poliisietsivän aivokasetti. New Yorkissa samaan aikaan meneillään ollut pankkiryöstö sai yllätyskäänteen. Atorox rymisteli apuun kolisten ja rämisten ja riistäen käyttöönsä erään miljonäärin kermanvärisen Cadillacin.

”Atorox oli kuin jäätynyt ohjauspyörän ääreen. Vain kädet liikkuivat nytkähdellen ja ulkonevat, fosforinhohtoiset silmät tuijottivat suoraan eteenpäin. Metalliset kourat puristivat tiukasti ohjauspyörää, pitkä etusormi painoi tauotta hälytyssireenin kosketinta ja Cadillacin neliääninen sireeni ulvoi korviavihlovasti.”

Atorox, tekoäly

Tommi Tuomi / Otavamedia

Välillä vähän juhlittiinkin

Atoroxin isä Aarne Haapakoski oli myös uskomattoman tuottelias. Atoroxin tarina jatkui vielä viiden kirjan verran. Niissä kirjailija vei ihmerobotin muun muassa kuuhun, Marsiin ja Venukseen.

Haapakosken luomia hahmoja oli myös kuunkasvoinen yksityissalapoliisi Klaus Karma, jolle maistui vahva turkkilainen mokkakahvi ja korsikkalaisen pasianssin pelaaminen.

Myös salanimillä kuten Outsider ja Henrik Horna kirjoittaneen Haapakosken romaaneilla oli kiehtovia nimiäkin: Nunnat nukkuvat, Kiinalainen mysteeri, Elävä ruumis, Valkoinen kobra…

Seurassa työskennellessään Aarne Haapakoski kirjoitti 1940- ja 1950-luvuilla lehteen myös jännitysnovelleja. Erään kerran hän oli päässyt kirjoituksessaan kohtaan, jossa sankaripari oli seurannut salaperäisen naisen kädenvinkkausta ja astunut yhteen Marseillen satamakaupungin monista hämäräperäisistä yökerhoista.

Haapakosken sormet suorastaan lensivät kirjoituskoneen näppäimillä, kun hän kuvaili, miten kaverusten jalkojen alla aukeni lattialuukku ja he putosivat pimeään onkaloon.

Pahaksi onneksi juuri silloin pari kirjoittajatuttua, heidän joukossaan myös Mika Waltari, tulivat ja läiskäisivät Aarne Haapakoskea hartioille ja sanoivat, että nyt lähdetään juhlimaan, mukaan vain.

Juhlat jatkuivat varsin myöhään, ja kun Haapakoski aamupäivällä pahassa krapulassa palasi kirjoituskoneensa ääreen, ajatus ei tahtonut millään lähteä lentoon. Miten ihmeessä jatkaa lattialuukusta pudonneiden kaverusten tarinaa?

Tuskastunut Outsider ratkaisi ongelman varsin suorasukaisesti: ”Pälkähästä päästyään kaverukset jatkoivat matkaa…”

X