Legenda kaivoon haudatuista talvisodan kaatuneista sai vahvistuksen – Suomalaissotilaiden tuntolevyjä löytyi Muolaan pikkukylästä karmeasta paikasta

Jaa kaverilleTilaa Seura
Yksi kaivosta löydetyistä tuntolevyistä.
Karjalan kannaksella Punnuksen taistelussa helmikuussa 1940 katosi paljon suomalaissotilaita. Huhujen mukaan venäläiset hautasivat heitä kylän koulun kaivoon – ja nyt tarinalle saatiin vahvistus.

Karjalan kannaksella, Muolaan pitäjän Punnuksen kylän läpi kulki helmikuussa 1940 puna-armeijan suurhyökkäys, joka johti kylän menettämiseen. Suomalaiset menettivät kylän kansakoulun alueen 15.2.1940 ja tuona päivänä kentälle jäi 31 kaatunutta suomalaissotilasta.

Huhujen mukaan venäläiset hautasivat ruumiit nopeasti helpoimpaan mahdolliseen paikkaan, eli syväksi tiedettyyn kansakoulun kaivoon.

Pari vuotta sitten kotkalainen Jarkko Väänänen sai kuulla kaivotarinasta ja päätti selvittää mysteerin. Asia kiinnosti, sillä Väänäsen äidin eno, Olavi Takasuo, kaatui Punnuksen taisteluissa.

Punnuksen kylän historiaa tutkinut Veli-Matti Halonen kertoo, että kaivotarina syntyi jatkosodan aikaan, kun suomalaiset valtasivat alueen takaisin. Koulun alueelta ei löytynyt odotettua joukkohautaa.

Esimerkiksi sotaveteraani Lauri Myllylä (6./JR5) oli muistellut historiakirjoissa asiaa näin:

”Käydessämme kesällä 1943 etsimässä Talvisodan kentälle jääneitä kaatuneita, joita oli yleisesti venäläisten toimesta haudattu kaatumispaikoilleen, emme Punnuksen koulun seudulta löytäneet mitään hautapaikkaan viittaavaa, vaikka sinne jäikin paljon Kymenlaakson poikia. Sen sijaan herätti epäilyä koulun kaivo, mikä todettiin aikoinaan noin 14 renkaan syvyiseksi.

Nyt sitä tarkastellessamme siinä oli vain kaksi rengasta näkyvissä ja siitä alaspäin kaikki maalla täytettynä. Näin ollen tuli mieleen olettamus, että näinköhän 15.2.1940 uljaasti taistelleet Iitin pojat saivat hautapaikkansa puolustamansa kyläraunion kansakoulun syvästä kaivosta?”

”Tässä voi olla pienet mahdollisuudet löytää Olavi”

”Lähdin selvittämään tietoa taistelusta, ja törmäsin kaivon legendaan kannustamo.net sivustolla. Innostuin, sillä alkoi tuntua siltä, että tässä voi olla pienet mahdollisuudet löytää Olavi”, kertoo Jarkko Väänänen.

”Laitoin karjalankartat.fi palvelusta poimitut koulun koordinaatit sitten Googlen karttapalveluun, ja leuka meinasi loksahtaa auki, kun huomasin, että Google-auto oli kuvannut koulunmäen. Näin suoraan tietokoneen näytöltä taistelutantereen ja koulunrauniot”, Väänänen kertoo.

Jarkko Väänänen vieraili Punnuksessa ensimmäisen kerran keväällä 2017. Silloin hän kuitenkin pettyi: koulun kivijalkaa tai kaivoa ei näkynyt enää missään. Vain peltoa, ja isoja kivenlohkareita.

”Ei voinut kuin arvailla, eikä kaivauksiin ollut mitään toivoa ilman puskutraktoria.”

Väänänen ei kuitenkaan antanut kiinnostuksen sammua, vaan jatkoi kaivon etsimistä apunaan 1920-luvulta peräisin topografinen kartta. Kartta oli piirretty suhteessa 1:20 000. Sen koordinaattien mukaan Punnuksen koulu jäi rinteeseen, vaikka Väänäsen löytämän ilmakuvan mukaan se näytti olevan rinteen päällä.

Vappuna 2018 löytyivät mahdollisesti kaivoon viittaavat painanteet maassa, mutta ne olivat Väänäsen karttaan verrattuna väärässä paikassa.

Lopulta Väänänen lähti etsimään koulun viereen rakennetun valtatien (niin sanotun Tykkitien) tiesuunnitelmaa. Mikkelin arkistoista löytyi tienrakentajien peruina tarkka 1:2 000-suhteinen kartta, johon oli merkitty myös koulu, sauna, kellari ja kaivo.

”Kävikin ilmi, että keväällä 2018 huomattu painanne olikin etsitty kaivo”, Väänänen kertoo.

”Se oli juhlahetki”

Väänänen ja Halonen olivat lämmittelemässä ajatusta kaivauksista Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen kanssa, kun heille selvisi, että pietarilaisten sotahistoriatutkijoiden vapaaehtoisryhmällä Karjalan Vallilla oli etsintälupa Punnuksessa. Etsintäryhmä oli myös kiinnostunut kaivosta ja heillä oli jo maanomistajan lupa kaivausten aloittamiseen.

Väänänen ja Halonen ottivat venäläisiin yhteyttä ja päättivät yhdistää voimat.

”Marraskuun 18. päivä kaivoimme ensimmäisen kerran painanteen kohdalta. Silloin löysimme betonisen kaivon renkaan. Se oli juhlahetki.”

Väänänen ja Halonen ajattelivat, että kaivauksiin voisi palata vasta ensi vuonna. Mutta venäläiset vapaaehtoiset etsijät eivät aikailleet.

Kansakoulun kaivo 18.11.2018

Legendan äärellä

Halonen, Väänänen sekä Karjalan Valli-ryhmä alkoivat toteuttivat suunnitellun kaivauksen 15.12.2018.

Kaivon yläosassa oli betonirenkaita, ja niiden jälkeen alkoi osittain pois lahonnut hirsikehikko. Syvyyttä kaivolla oli lopulta noin kahdeksan metriä.

”Jatkoimme kaivausta ainakin noin neljään metriin, ennen kuin vastaan tuli mitään. Ensimmäisenä löytyi ihmisen sääriluu”, kertoo Jarkko Väänänen kaivauksista.

”Kun maa-aines tuli kosteammaksi, löysimme lisää ihmisen jäänteitä”, Väänänen jatkaa.

Kuitenkaan tässä vaiheessa ei ollut vielä tietoa, kuuluivatko luut siviileille vai sotilaille, suomalaisille vai venäläisille.

”Sitten Karjalan Vallin Viacheslav Skokovin huuto sähköisti koko kaivauksen. Hän nousi ylös ja huudahti: Tuntolevy!” Väänänen kertoo kaivauksista.

Silloin oltiin legendan äärellä.

Kaivo oli noin kahdeksan metriä syvä. © Jarkko Väänänen

Näissä kaivauksissa löytyi kaikkiaan kolmen suomalaisen kaatuneen tuntolevyt. Vainajien tunnistamisprosessi on yhä kesken.

”Venäläinen osapuoli jatkaa kevään aikana kaivon pohjasta nostetun maa-aineksen seulontaa. He lajittelevat ja pesevät löydökset. Sieltä ne tullaan luovuttamaan Suomen sotavainajien muiston vaalimisyhdistykselle”, kertoo Veli-Matti Halonen.

Kaivauksesta uutisoi ensimmäisenä Urjalan Sanomat.

 

Kaivon pohja saavutettiin, siitä todisteena on kaivon ämpäri. © Jarkko Väänänen

X