Mamma mia, mitä jäätelöä jo 100 vuotta! Magin veljekset toivat italialaisen jäätelön taian Suomeen – Helsingin Jäätelötehdas perustettiin vuonna 1922

Itsetietoisesti hymyilevä nuori mies nojaa jäätelökärryihin Helsingin Kauppatorilla Havis Amandan patsaan vieressä. 1950-luvulla otetussa valokuvassa poseeraa italialainen jäätelömestari Oreste Magi. 16-vuotiaana Suomeen saapunut Oreste oli myyntikärryineen tuttu näky Helsingin katukuvassa sekä suvun omistamassa pienessä jäätelötehtaassa.

Tehtaan ovella kävi kuumina kesäpäivinä melkoinen kuhina, kun jäätelömestari pyöritteli tottunein ottein iloisen värisiä makeita palloja. Kaupungin suurimman tötterön sai omakseen vain muutamalla markalla.

Magi-suvun jäätelötaiturit loivat tyhjästä menestyvän perheyrityksen, jonka herkullisista tuotteista tuli suomalaisten rakastamia kestosuosikkeja. Oli kuitenkin sattuman kauppaa, että lahjakkaat italialaiset ylipäänsä päätyivät Suomeen.

Jäätelömestari Oreste Magi oli tänä vuonna sata vuotta täyttävän Helsingin Jäätelötehtaan näkyvimpiä hahmoja. © Helsingin Jäätelötehdas

Viimeinen laiva Suomeen

Alun perin Magit olivat kotoisin pienestä Limanon vuoristokylästä, joka sijaitsee keskellä Toscanan maalauksellisia maisemia. Italian työllisyystilanne oli 1900-luvun alkuvuosina kuitenkin heikko, ja perheen kuusi veljestä – Bartolomeo, Isidoro, Adriano­, Alessio, Giuseppe ja Agostino – päättivät lähteä maailmalle paremman elämän toivossa.

Kuusikko päätyi monien mutkien kautta Pietariin, jossa taiteellisesti lahjakkaat ja käsistään kätevät nuorukaiset hankkivat elannon valmistamalla kipsikuvia.

Kipsiveistokset menivät hyvin kaupaksi, mutta kaikki suistui raiteiltaan, kun bolsevikit ottivat Venäjällä vallan maaliskuussa 1917. Magit menettivät tuottoisan liiketoimensa, ja tuhoutunut elämä oli rakennettava uudelleen jossain muualla.

Veljekset pakenivat vallankumouk­sen melskeistä viimeisellä Pietarista Helsinkiin lähteneellä laivalla vuonna 1918. Samalla laivalla Suomeen saapuivat myös kotimaansa Kreikan talouslamaa karkuun lähteneet veljekset Jean ja Michael Karavokyros. He perustivat sittemmin lakritsitehdas Halvan.

Emigranttien keidas

Tsaarinajan Pietari oli ollut loistokas ja kansainvälinen kulttuurikaupunki, jonka rinnalla Suomi näytti kaukaa saapuneiden matkalaisten silmissä epäilemättä köyhältä ja ankealta. Sisällissodasta toipuva ja itsenäisyyden ensiaskeleita ottava syrjäinen maa oli kuitenkin ihanteellinen työtä pelkäämättömille maahanmuuttajille.

”Yrittämisen mahdollisuuksia oli monia, sillä teollisuutta oli Suomessa siihen aikaan vasta vähän. Suomi oli hyvä paikka monille Pietarista Suomeen paenneille emigranteille”, jäätelösuvun kolmatta sukupolvea edustava Tina Magi sanoo.

Osa veljeksistä jatkoi Suomesta matkaansa muihin maihin, mutta Agostino, Adriano ja Bartolomeo jäivät pysyvästi Helsinkiin.

Alkuvuosina leivän pöytään toi yhä ­kipsitöiden valmistus, mutta vähitellen idearikkaiden veljesten mielessä alkoi itää haave jäätelön valmistamisesta ja myymisestä.

Helsingin Jäätelötehdas perustettiin vuonna 1922

Unelmasta tuli totta, kun Magit perustivat sata vuotta sitten, vuonna 1922, Suomen ensimmäisen jäätelötehtaan, jolle annettiin nimeksi Helsingin Jäätelötehdas.

Juhlavasta nimestään huolimatta tehtaan toiminta oli varsin pienimuotoista. Tuotteet valmistettiin pitkälti käsityönä itse kehitellyllä reseptillä, ja jäätelökoneet tuotiin Suomeen Italiasta.

Jäätelötehtaan perustaminen kylmään pohjolaan voi tuntua äkkiseltään hullunrohkealta päähänpistolta, vaikka se osoittautui pian neronleimaukseksi.

Bisneksen pyörittäminen oli raskasta raadantaa aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen. Vaadittiin rautaista fyysistä kuntoa, kun jäätelöä ja jäämurskaa täynnä olevia myyntikärryjä siirrettiin päivän mittaan kolmipyöräisillä polkupyörillä myyntipaikalta toiselle.

Meno oli vauhdikasta varsinkin silloin, jos jarru petti jyrkässä alamäessä. 1950-luvulla otettiin tavaksi vetää kärryt koko päiväksi tiettyyn paikkaan, josta ne vietiin illalla varastoon.

Jääkaapit alkoivat yleistyä vasta 1960-luvulla, ja sitä ennen jäätelö pidettiin kylmänä kesälläkin jäälohkareilla, joita hakattiin talvisin merestä. Lohkareet säilöttiin maakuoppiin ja peitettiin sahanpurulla.

Helteisimpinä kesäpäivinä kylmää herkkua jonotettiin, mutta esimerkiksi vuoden 1952 sateisena olympiakesänä jäätelön myynti romahti. Lämpimien kesäkuukau­sien sesongin hiljennettyä Magin veljekset jatkoivat talvisin kipsitöiden tekemistä.

Jätskikauppaa 1930-luvun Heikinesplanadilla (nykyisellä Mannerheimintiellä). Entisaikaan jäätelöä myivät usein kypsään ikään ehtineet rouvat. © Helsingin jäätelötehdas

Italialaiset jäätelökärryt oli pala Toscanaa Helsingin katukuvassa

Magien saapuessa Helsinkiin Suomi oli vasta availemassa ikkunoita Eurooppaan ja jotkut suhtautuivat ulkomaalaisiin ennakkoluuloisesti. Yleensä vastaanotto oli kuitenkin uteliaan innostunutta. Italialaisten iloiset jäätelökärryt olivat Helsingin katukuvassa kuin lämmin tuulahdus aurinkoiselta Välimereltä.

Vaniljaa, suklaata, mansikkaa, ananasta, banaania, krokanttia… Toscanalaisten jäätelökärryistään poimimat eksoottiset makuelämykset olivat jotain aivan uutta.

Alkuaikoina kärryistä löytyi vain vaniljaa, mutta vaikka makuvalikoima on lisääntynyt vuosien varrella huimasti, klassikkomaku on säilyttänyt läpi vuosien asemansa asiakkaiden kestosuosikkina. Suosion salaisuus lienee siinä, että Magi-jäätelöt valmistetaan yhä samalla alkuperäisellä reseptillä. Suvun vanhemmat jäsenet siirsivät tietonsa ja taitonsa nuoremmille sukupolville.

Perinteinen italialainen jäätelö – gelato – on suomalaista jäätelöä yleensä vähemmän rasvapitoista, mutta tässä suhteessa Magi-jäätelö on poikkeus.

”Jäätelö on kermajäätelöä, joka sisältää 12,5 prosenttia rasvaa. Jäätelö ei siis ole perinteistä italialaistyylistä pehmeää jäätelöä, jossa on pienempi rasvapitoisuus”, Tina Magi kertoo.

Toscanalaisten suloiset jäätelökärryt toivat väriä 1920-luvun Helsingin katukuvaan. © Helsingin jäätelötehdas

Tunnelmointia kioskilla

Äskettäin sukupolvenvaihdoksen kokeneessa Helsingin Jäätelötehtaassa on Tina Magin mukaan tällä hetkellä vireillä uusia ideoita yrityksen kehittämiseksi. Itse asiassa toiminnan laajentamista pääkaupungin ulkopuolelle suunniteltiin jo vuosia sitten.

Ideoiden toteuttamista jarrutti kuitenkin pelko. Mitä jos jälleen tapahtuisi jotain yhtä dramaattista kuin Venäjällä vuonna 1917 ja olisi jätettävä kaikki, mitä oli kovalla työllä rakennettu?

Huoli ei ollut täysin tuulesta temmattu, sillä Suomessa vuonna 1939 syttynyt sota hyydytti elinkeinotoiminnan moniksi vuosiksi. Magit palasivat Italiaan, mutta veljeksistä Bartolomeo ja Adriano tulivat takaisin Suomeen vuonna 1946. Tuolloin kerman säännöstely oli jo purettu ja jäätelötehtaan toiminta saattoi jatkua.

Bartolomeon ja Adrianon pojat Aldo, Giuseppe, Oreste ja Matteo asuivat äitiensä kanssa Italiassa, mutta muutaman vuoden kuluttua hekin muuttivat Suomeen auttamaan perheyrityksen pyörittämisessä. Oman suvun ulkopuolisia työntekijöitä palveluksessa oli vain vähän.

Entisajan myyntikärryistä tuli ennen pitkää museotavaraa, ja niiden paikan ottivat jäätelökioskit. Helsingin Jäätelötehtaan omistamista kioskeista keskeisin on ollut jo vuosikymmeniä pääkaupungin paraatipaikalla Kaivopuistossa.

Kioskista muodostui tärkeä kesäinen kohtauspaikka, jonne isovanhemmat saapuvat vieläkin yhdessä lastenlastensa kanssa. Vanhemmille kaupunkilaisille vanhanajan vaniljapuikon maistaminen herättää nostalgisia muistoja. He iloitsevat siitä, että myös lapsenlapset saavat kokea saman herkullisen elämyksen kuin mummo ja vaari omassa lapsuudessaan.

Uskollisia kanta-asiakkaita viehättää makumaailman lisäksi tänä vuonna satavuotisjuhliaan viettävän jäätelötehtaan ystävällinen pikkupuotitunnelma.

Eräs Magi-jäätelöllä jo lapsena herkutellut helsinkiläinen muistelikin vuosikymmeniä myöhemmin:

”Muistan, kun pikkutyttönä kävelimme koulun jälkeen Magin jäätelötehtaalle Krunaan hakemaan jätskit. Aina saatiin ihanaa palvelua ja hymyä ja monta pientä palloa erilaisia makuja ja ihania värejä.”

Herrasväeltä koko kansalle

Suomen vanhimman jäätelötehtaan perustajien jälkeläiset ovat syystäkin ylpeitä nyt jo neljännen sukupolven luotsaaman perheyrityksen kiehtovasta historiasta ja ainutlaatuista tuotteista.

Magin veljekset eivät olleet kuitenkaan ainoita italialaisia, joiden puikot ja tötteröt sulattivat sata vuotta sitten suomalaisten sydämet. Toscanalaisten vanavedessä heidän maanmiehensä Giuseppe Minettin jäätelökärryt ilmestyivät Tampereen katukuvaan vuonna 1925.

Minetti oppi jäätelön valmistuksen ilmeisesti samassa asuintalossa asuneelta venäläiseltä. Ennen italialaisten tuloa jäätelön valmistus olikin Suomessa suureksi osaksi venäläisten käsissä.

”Haroshii maroshii”, kaikuivat venäläiskauppiaiden huudot.

Jäätelö rantautui Suomeen myöhään moniin Euroopan maihin verrattuna, ja se oli pitkään vain hienoimmissa kartanoissa tarjoiltua herrasväen herkkua. Magin veljesten ja Giuseppe Minettin kaltaisia jäätelötaikureita on paljolti kiittäminen siitä, että jäätelö muuttui Suomessa vain harvojen ja valittujen juhlapöydän kruunaavasta kalliista ylellisyysherkusta koko kansan hellepäiviä piristäväksi arjen luksukseksi.

Vaikka jäätelö saapui Suomeen jälkijunassa, sen suosio on ollut hurjaa. Tällä hetkellä Suomessa syödään enemmän jäätelöä kuin missään muussa Euroopan maassa – erään arvion mukaan noin 13 litraa asukasta kohden vuodessa.

Herkkuhetki Kaisaniemen puistossa 1930-luvulla. Jäätelökioski on ollut aina suosittu kesäinen kohtaamispaikka. © Helsingin jäätelötehdas