Pääsiäismunat olivat arvokkainta, mitä keisarilta saattoi saada – Kiehtova historia nykyisten suklaamunien takana vie myös Ukrainaan
Linnunmunista ja niiden koristelusta se lähti, nykyinen pääsiäisen suklaamunaperinne. Erityisen vahvana muniin liittyvät uskomukset ovat eläneet Ukrainassa.
Kun jälleen tänä pääsiäisenä rapistelemme halpoja suklaamunia ulos halvoista kääreistään, kannattaa uhrata ajatus sille, miten tärkeitä pääsiäismunat ovat olleet edeltäville polville.
Tänä pääsiäisenä kannattaa lisäksi ajatella erityisesti Ukrainaa, sillä pääsiäismunaperinne on tuskin missään muualla yhtä voimakas. Siellä on viety huippuunsa paitsi pääsiäismunien koristelu myös siihen liittyvä kertomaperinne.
Ukrainalaisten innostus pääsiäismuniin on peräisin kaukaa, slaavilaisesta muinaisuskosta.
Eräs slaavilaisten kansojen tärkeimmistä jumalista oli auringonjumala Dazbog. Dazbog oli luonut maailman, ja mieluisinta maailmassa tälle jumalalle olivat linnut, koska ainoastaan ne pääsivät häntä lähelle.
Ihmiset eivät päässeet lintujen lähelle, mutta he saattoivat kerätä niiden munia, joilla oli muinaisille slaaveille taianomainen ja uskonnollinen merkitys.
Koristele pääsiäismuna, ettei maailma lopu
Linnunmunat kuuluivat muinaisten slaavien kevääseen. He eivät puhuneet pääsiäisestä, vaan heidän ajanlaskunsa mukaan vanha vuosi päättyi ja uusi vuosi alkoi maaliskuussa. He käyttivät keväisestä vuodenvaihteestaan nimitystä ”suuri päivä” ja ”suuri yö”.
Vuodenvaihteeseen sisältyi monia rituaaleja, ja eräs tärkeimmistä oli linnunmunien koristelu ja niiden antaminen lahjaksi. Koristeltujen munien uskottiin tuovan onnea ja kevään kasvua. Myöhemmin, kun muinaisusko vaihtui kristinuskoon, nämä kevätrituaalit siirrettiin pääsiäiseen ja munista tuli pääsiäisperinne.
Linnunmunien koristeleminen ei ollut slaaveille vain koristelua vaan voima, joka piti maailman liikkeessä. Koristelusta käytetään monissa slaavilaisissa kielissä nimeä pisanka, joka tarkoittaa kirjoittamista. Slaavilaisen kansanuskon mukaan kirjoittamista ei saanut lopettaa tai maailma loppuisi.
Ukrainalaiset uskoivat, että jos ihmiset lakkaisivat ”kirjoittamasta”, suuri käärme vapautuisi maailmaan ja tuhoaisi sen kokonaan. Mitä enemmän ihmiset ”kirjoittaisivat” ja antaisivat munia lahjana toisilleen, sitä paremmassa turvassa maailma olisi käärmeeltä.
Yksi pääsiäismuna oli 40 päivän maalausurakka
Pääsiäismunien historia Venäjällä on omanlaisensa. Siellä niistä tuli eritoten hallitsijoiden juttu. Venäjällä pääsiäismunia tehtiin puusta, lasista, luusta ja posliinista. Jo 1600-luvulla pääsiäismunia valmistettiin Kremlin Asehuoneella.
Kun tsaari Pietari Suuri perusti Pietarin kaupungin vuonna 1709, hän komensi Moskovan parhaat käsityöläiset Pietariin. Eräs heidän tehtävistään oli pääsiäismunien valmistaminen. 1700-luvun puolivälissä keisarillisten pääsiäismunien valmistus siirtyi Keisarilliseen posliinitehtaaseen, jossa munia koristelivat Venäjän parhaat ikonimaalarit.
Työ oli hidasta, sillä yhden munan maalaaminen vei 40 työpäivää. Keisariperheelle varattiin 40–50 munaa, suuriruhtinaille kolme munaa ja suuriruhtinattarille kaksi.
Keisarilliset pääsiäismunat olivat erittäin arvokkaita, ja lahjana ne olivat arvokkainta, mitä keisarilta saattoi saada. Niinpä se, keille munia lahjoitettiin, oli erittäin tarkasti säädeltyä, ja munien luovutusta ohjasi tiukka etiketti.
1800-luvulla tämä pääsiäismunaperinne huipentui jalokiviseppä Karl Fabergén keisariperheelle valmistamiin huipputaidokkaisiin muniin. Fabergé valmisti keisariperheelle kaikkiaan 51 pääsiäismunaa.
Halpis-Fabergéja suklaasta, uusi pääsiäismuna syntyi
Tiettävästi myös suklaamunien perinne palautuu Euroopan kuninkaallisiin. Väitetään nimittäin, että ensimmäiset suklaamunat nähtiin Ludvig XIV:n hovissa, Versailles’ssa jo 1700-luvulla.
Samalta ajalta on peräisin tieto, jonka mukaan Italian Torinossa olisi valmistettu suklaamunia täyttämällä tyhjiä kananmunankuoria suklaalla – eli eräänlaisia Mignon-munia.
Suklaamunia alettiin valmistaa teollisesti Englannissa 1870-luvulla. Suomessa Karl Fazer toi markkinoille Mignon-munan jo vuonna 1896. Sen resepti oli peräisin Saksasta.
Suomeen pääsiäismunaperinne on tullut alun perin idästä 1800-luvulla. Kananmunia värjättiin sipulinkuorilla ja punajuurimehulla lähinnä säätyläiskodeissa, sillä talonpojilla ja torppareilla ei vielä tuolloin ollut kanoja tai hanhia. Heillä ei liioin ole ollut varaa posliinista tai lasista tehtyihin koristemuniin.
Fazer kuitenkin aloitti onttojen suklaamunien valmistamisen jo vuonna 1908, ja pian niistä tuli koko kansan juttu. Hopeanvärinen käärepaperi ja sisään piilotettu sormus olivat halpa versio Fabergén munista, ja tapa jäi elämään.
