Tällaiset olivat Jean Sibeliuksen viimeiset hetket – Ainolassa ei säveltäjämestarin viidettä sinfoniaa kuultu

Oli syyskuun 20. päivä vuonna 1957. Herätessään säveltäjä Jean Sibelius ei tuntenut oloaan täysin normaaliksi, häntä huimasi. Saman päivän iltana hän menehtyi. Viidettä sinfoniaa ei tuona iltana Ainolassa kuultu.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kansallisbiografian mukaan ”harva säveltäjä on kyennyt vangitsemaan yhtä osuvasti oman kansansa myyttejä, historiaa ja luontoa säveliin kuin Sibelius.”

Oli syyskuun 20. päivä vuonna 1957. Herätessään säveltäjä Jean Sibelius ei tuntenut oloaan täysin normaaliksi, häntä huimasi. Saman päivän iltana hän menehtyi. Viidettä sinfoniaa ei tuona iltana Ainolassa kuultu.
(Päivitetty: )
Teksti: Antero Raevuori

Kaihinsa takia Jean Sibelius vain selaili vuoteessaan tutut päivälehdet: Uuden Suomen, Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladetin. Lievä huimaus ei tuntunut hellittävän.

Saman päivän aamuna kapellimestari Sir Malcolm Sargent oli herännyt jo varhain hotellissaan Helsingissä. Hän oli edellispäivänä saapunut Lontoosta Suomeen ja keskustellut illalla Sibeliuksen kanssa puhelimessa.

Sir Malcom Sargentin oli määrä johtaa Helsingin kaupunginorkesterin konsertti syyskuun 20. päivän iltana. Se pidettäisiin Helsingin yliopiston juhlasalissa. Illan kohokohta olisi Jean Sibeliuksen viides sinfonia. Sen ensimmäisten sävelten oli määrä kajahtaa tasan kello 21.

Jean Sibelius viipyi pitkään vuoteessaan ennen kuin hän tapansa mukaan pukeutui huolellisesti ja siirtyi Ainolan aamiaispöytään. Kellon viisarit näyttivät puoltapäivää.

Kesken aamiaisen Sibelius lyyhistyi kokoon. Aino Sibelius yritti tukea toisella kädellä miestään. Toisella kädellään hän etsi puhelinluettelosta perhelääkärin numeroa. Vilho Laine-Ylijoki saapui Ainolaan pirssiautolla viidessätoista minuutissa. Diagnoosi oli lyhyt: aivoverenvuoto.

Aika käy vähiin

Samoihin aikoihin Sir Malcolm Sargent oli tutustumassa yliopiston juhlasaliin. Edellisellä Suomen vierailullaan hän oli johtanut BBC:n sinfoniaorkesteria Messuhallissa, nykyisessä Töölön kisahallissa. Freskojen ja reliefien koristama juhlasali oli akustisesti kehnon Messuhallin täydellinen vastakohta.

Sibeliuksen tyttäret Eva Paloheimo ja Katarina Ilves ehättivät nopeasti Ainolaan. Isä oli vielä tajuissaan, mutta ei kyennyt enää juurikaan puhumaan. Tyttärensä hän kyllä tunnisti. Aika tiimalasissa alkoi kuitenkin olla vähissä.

Jean Sibelius

Säveltäjämestarin tuttu hattu ja tuttu kävelykeppi. © U.A. SAARINEN / OM-ARKISTO

Valkoinen yöperhonen lennähti ennen sinfoniaa

Kello kulki kohti iltakuutta. Ainolassa oli hiljaista. Vain suuri kaappikello raksutti salin yhdessä nurkassa. Sibelius hengitti silmät kiinni salin sohvalla. Läheiset istuivat vuoteen ympärillä.

Vilho Laine-Ylijoki tunnusteli aika ajoin säveltäjämestarin pulssia. Lyönnit olivat hyvin hitaat, ajoittain niitä tuskin erotti. Sibelius oli vaipunut horrokseen.

Ennen iltaseitsemää alkoi Helsingin yliopiston juhlasali täyttyä. Kaupunginorkesteri viritteli soittimiaan, jousia, selloja, kontrabassoja. Sibeliuksen viides sinfonia alkaisi vasta alkuohjelman ja väliajan jälkeen. Sir Malcolm Sargent muisteli edellisiltaista puheluaan Sibeliuksen kanssa. Kovin oli vanha mestari ollut vähäsanainen, lauseet jääneet kesken.

Yleisön joukossa oli myös nuori innokas musiikin opiskelija Antero Karttunen. Hänen huomionsa vangitsi hetkeksi valkoinen yöperhonen, joka oli lennähtänyt auki jääneestä yläikkunasta kirkkaasti valaistuun saliin.

Kello oli silloin 21.15.

Säveltäjämestarin viimeiset henkäykset

Ainolan salissa Sibelius veti viimeiset henkäyksensä. Vilho Laine-Ylijoki merkitsi kuolinhetken muistikirjaansa. Se oli 21.15.

Sir Malcolm Sargentin johtama konsertti radioitiin suorana lähetyksenä. Ainolassa ei Jean Sibeliuksen viidettä sinfoniaa kuitenkaan kuultu. Siellä radio oli koko illan suljettuna.

Konsertin päätyttyä Sir Malcolm Sargent ja joukko arvovieraita lähti juhlaillallisille kauppaneuvos Roger Lindbergin kotiin Kuusisaareen. Juuri kun ruoka oli saatu lautasille, puhelin soi.

Lindberg kuunteli ja ilmoitti vieraille suruviestin. Sargent vaipui itkien olohuoneen sohvalle.

Kello oli 22.30.

Aino Sibelius

Aino Sibelius miehensä kukitetun arkun äärellä. © SKOY

Kurkien kunniakierros

Hautauspäivä oli syyskuun 30. päivä. Helsingin suurkirkon alttarille arkun ympärille oli sytytetty seitsemän kynttilää symboloimaan jokaista Jean Sibeliuksen sinfoniaa.

Jean Sibelius

Hautajaissaattue lähdössä Helsingin tuomiokirkolta kohti Ainolaa. © JUSSI POHJAKALLIO / OM-ARKISTO

Edeltävänä iltana yli 17 000 ihmistä oli käynyt arkun luona jättämässä jäähyväisensä.

Ruumiinsiunauksen jälkeen seppeleensä laskivat tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja rouva Aino Sibelius.

Kirkosta arkku siirrettiin mustaan ruumisautoon, joka vei sen Järvenpäähän. Ihmiset muodostivat lähes katkeamattoman kunniakujan kaduille ja maantien reunamille.

Hautapaikka oli Ainolan etelärinteen pihatasanteella.

Vuosia myöhemmin Yleisradion musiikkipäälliköksi kohonnut Antero Karttunen haastatteli radiossa maatalon emäntää Jenny Waseniusta.

Ainolaan yli 50 vuoden ajan maitoa vienyt Wasenius kertoi: ”Kun sitä arkkua tuotiin tänne tuomiokirkosta, lensi kurkiparvi tämän meidän talon yli ja kiersi sen haudan. Isolla äänellä menivät, tekivät kunniakierroksen ja häipyivät pois.”

Lähteet: Esa Hakala: Kapellimestari Malcolm Sargent ja Jean Sibelius Ainolassa (nettiblogi); Leena Lindgren: Ihmeellinen musiikki, perhonen ja kurjet (Duodecim-lehti 2009; 125:2620-1); Erik Tawastjerna: Jean Sibelius V.

Jean Sibelius

Suomen kansallissäveltäjä Johan (Jean, Janne) Julius Christian Sibelius (1865–1957) syntyi ja kävi koulunsa Hämeenlinnassa.

Sinfonioita Sibelius sävelsi kaikkiaan seitsemän, viimeisimmän vuonna 1924. Paljon soitettuja ovat hänen orkesteriteoksensa Finlandia ja Karelia-sarja. Viimeinen mestariteos sävelruno Tapiola vuodelta 1926 oli kansalliseepos Kalevalan innoittama.

Sibeliuksen syntymäpäivä, 8. joulukuuta, on yleinen liputuspäivä.

X