Seksikauppa 1800-luvun Turussa: Naiset pakotettiin poliisin määräyksellä kaupunginlääkärin säännöllisiin sukupuolitautitarkastuksiin

Jaa artikkeli
Seksikauppaa käytiin 1800-luvun alun Turussa
Seksikauppaa käytiin 1800-luvun alun Turussa muun muassa Luostarinmäen kapakoiden liepeillä. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Moraalittomina pidettyjen naisten sukupuolitautitarkastukset aloitettiin Turussa 1830-luvulla. Tarkastuspäiväkirjan merkintöjen taakse kätkeytyy kohtaloita, joista yksi on erityisen lohduton.

Vastasyntyneen ruumiissa ei ollut väkivallan merkkejä.

Anna Rosenlund oli synnyttänyt lapsen salaa Turussa 7. heinäkuuta 1830. Kun lapsi oli pian syntymänsä jälkeen menehtynyt, Anna oli piilottanut ruumiin.

Lapsen isästä ei ollut tietoa.

Annaa ei epäilty lapsensa surmaamisesta tai edes kuolemantuottamuksesta, mutta ruumiin piilottamisen takia hän sai tuomion lapsenmurhasta. Rangaistuksena hän istui kaksi vuotta naisvankilassa, Lappeenrannan kehruuhuoneella, jonne tuohon aikaan vietiin kaikki vakavista rikoksista tuomitut suomalaisnaiset.

Vapauduttuaan 1833 Anna sai työpaikan Turussa raatimies Levonin lesken piikana. Seuraavana vuonna hän synnytti tyttären, joka kastettiin Annaksi.

Lapsi oli avioton, mutta hänelle merkittiin kirkonkirjoihin neljä kummia. Se merkitsi, että Anna Rosenlund oli kaikesta huolimatta yhteisössään hyväksytty.

Mutta kun tytär sairastui ja kuoli kaksivuotiaana 1836, Anna ei enää kestänyt.

Hänen elämänsä alkoi luisua.

Seuraava viranomaismerkintä Annasta löytyy lokakuulta 1838. Hänelle varattiin oma sivu kirjasta, johon merkittiin tietoja sukupuolitautitarkastuksiin määrätyistä naisista. Terveyspäiväkirjassa Annan sivu on numero 75.

Anna Rosenlundista oli tullut ”tarkastusnainen”.

Anna Rosenlundin sivu poliisin terveyspäiväkirjassa

Anna Rosenlundin sivu poliisin terveyspäiväkirjassa. Keskellä on merkintöjä asuinpaikoista ja työpaikoista ja oikeassa sarakkeessa sukupuolitautitarkastuksista ja mielenterveydestä. Merkinnät päättyvät kuolemaan. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Sotaväen terveydeksi

Vanhan koristeellisen kirjan kannessa luki Sundhets journal.

Kirja sattui Suomen historian professorin Kirsi Vainio-Korhosen käteen Turun maakunta-arkistossa, kun hän etsi kursseilleen sopivaa opetusmateriaalia.

Sundhets journal oli Turun poliisikamarin terveyspäiväkirja vuosilta 1838–48. Sen sivuille oli kirjattu kauniilla käsialalla tietoja 164 turkulaisnaisesta, jotka syystä tai toisesta tiedettiin ”moraalittomiksi” tai ”irstaiksi”.

Naiset pakotettiin poliisin määräyksellä säännöllisiin, kaupunginlääkärin suorittamiin sukupuolitautitarkastuksiin ja ohjattiin tarvittaessa hoitoon, jotta he eivät tartuttaisi kuppaa kaupungin venäläisiin sotamiehiin.

Terveyspäiväkirjanpidolla haluttiin siis edistää ensisijaisesti sotaväen, ei naisväen terveyttä.

Professori Kirsi Vainio-Korhonen

Professori Kirsi Vainio-Korhonen muistuttaa, että historiassa on annettava ääni myös köyhille ja unohdetuille. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Turun sukupuolitautitarkastukset olivat ensimmäiset Suomessa. Mallia otettiin Ranskasta, missä seksityöläisten oli käytävä tarkastuksissa säännöllisesti.

Terveyspäiväkirjaan merkityt naiset eivät kuitenkaan olleet varsinaisesti prostituoituja – koko sanaa ei Suomessa tuolloin vielä edes käytetty. Jotkut heistä varmasti myivät seksiä, mutta viranomaisia kiinnosti lähinnä tartuntojen estäminen.

Tarkastukset lopetettiin jostain syystä vuonna 1848 – ei tiedetä, miksi. Tarkastustoiminta aloitettiin Suomessa uudestaan 1800-luvun loppupuoliskolla, jolloin asenteet seksityötä kohtaan olivat jo selvästi jyrkemmät. Seksin myyminen kriminalisoitiin Suomessa 1889.

sukupuolitautien tarkastuskirja

Turun poliisikamarin sukupuolitautien tarkastuskirjassa on korea marmoroitu päällinen. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Vainio-Korhonen kiinnostui naisista, jotka kätkeytyivät terveyskirjan koukeroisten merkintöjen taakse. Tutkimustyön tuloksena syntyi 1800-luvun alun seksityöläisistä kertova teos Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa.

Teoksessa on mainintoja kymmenistä tarkastusnaisista, joiden elämänkaarta Vainio-Korhonen on tutkinut lapsuudesta vanhuuteen. Kirjaan naisten elämänvaiheista on mahtunut vain murto-osa. Seura pyysi tutkijaa kertomaan yhden tarinoista kokonaisena.

”Historiassa pääsevät usein ääneen hyväosaiset ja voittajat. Siksi on tärkeää kertoa myös unohdetuista, köyhistä ihmisistä, joiden työt olivat epäterveellisiä, epämiellyttäviä ja jopa vaarallisia.

Anna Rosenlund antaa yhdet kasvot kovaa elämää eläneille menneisyyden ihmisille”, Kirsi Vainio-Korhonen sanoo.

Hän kirjoittaa teoksessaan tarkastusnaisista heidän omilla nimillään korostaakseen sitä, että heidän elämänsä on yhtä arvokas kuin muidenkin.

Luostarinmäen pihapiiri

Luostarinmäen pihapiireissä sijaitsi 1830-luvulla kolme porvarislesken pitämää kapakkaa. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Sota vei isän

Yli 160 turkulaisen tarkastusnaisen joukko oli kirjava: ikähaitari ulottui parikymppisistä viisikymppisiin, oli kotona asuvia ”tyttäriä”, piikoja, eronneita, leskiä ja jopa naimisissa oleva nainen, ja yksi aatelinenkin.

Monen tausta oli kuitenkin rankka. Esimerkiksi Antoinette Lovisa Juhontytär merkittiin terveyskirjaan vain 16-vuotiaana tippuritartunnan vuoksi. Hänen äitinsä oli Vainio-Korhosen kirjan toinen nimihenkilö Kirppu-Kaisa, joka synnytti kahdeksan aviotonta lasta. Lapsista vain Antoinette jäi eloon, muut syntyivät kuolleina tai menehtyivät pian syntymän jälkeen, ilmeisesti sukupuolitautien vuoksi.

Jotkut naisista olivat lähtöisin tavallisista työväenluokkaisista perheistä, joissa oli sattunut jotain vakavaa. Musta-Maija-pilkkanimen myöhemmin saanut Maria Lovisa Antintytär joutui sisaruksineen lähtemään palvelukseen heti ripille päästyään, koska perheen isä oli joutunut varkauksista ja muista rikoksista vankilaan ja menettänyt kotitilansa.

Myös Anna Rosenlundin perhettä kohtasi tragedia: isä kaatui Suomen sodassa, kun Anna oli pikkulapsi.

Anna asui leskiäitinsä ja kahden sisaruksensa kanssa kotona Paraisilla siihen saakka, kunnes pääsi ripille. Lokakuussa 1820 hän muutti Turkuun ja aloitti työt kirjansitojan piikana.

Hän eli kymmenen vuotta kaiketi tavallista työväestöön kuuluvan palvelusnaisen elämää. Vakaasta elämäntilanteesta kertoo ainakin se, että hän pysyi kirjansitojan palveluksessa yksitoista vuotta eli siihen asti, kun joutui lapsenmurhasta vankilaan.

Toisen lapsensa kuoleman jälkeen Anna päätyi Turun Luostarinmäelle kapakkapiiaksi.

Luostarinmäki 1800-luvulla

Luostarinmäki oli 1800-luvulla vähävaraisten asuttamaa laitakaupunkia. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Porvarislesken krouvissa

Seksikauppaa käytiin 1800-luvun alussa eri puolilla Turkua, muun muassa ”herrasväen” huvittelupaikoissa Kupittaalla.

Tarkastusnaisista ainakin joka kymmenes asui kuitenkin jossain vaiheessa Luostarinmäellä.

Nykyisin käsityöläismuseona tunnettu Luostarinmäki oli 1800-luvun alkupuolella enimmäkseen työläisten asuttamaa laitakaupunkia. Turun palon 1827 jälkeen ehjänä säilyneeseen kaupunginosaan virtasi kodittomaksi jäänyttä köyhälistöä vuokralaisiksi.

Erityisen paljon Luostarinmäellä asui vähävaraisia, yksinäisiä naisia. Sinne muutti 1830-luvun lopulla myös Anna Rosenlund.

Anna työskenteli kolmessa eri porvarislesken pitämässä krouvissa. Yksi niistä kuului maalarimestari Elménin leskirouvalle, jonka pihapiirissä kortteerasi yksinäisiä työmiehiä, aviottomia lapsia synnyttäneitä naisia sekä leskiä lapsineen.

Vähävaraiset naiset elivät vaatimattomissa vuokrahuoneissa

Vähävaraiset, yksinasuvat naiset elivät useimmiten vaatimattomissa vuokrahuoneissa, jotka tarjosivat kuitenkin jonkinlaista yksityisyyttä. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Anna merkittiin Turun poliisikamarin terveyspäiväkirjaan lokakuun lopulla 1838. Kirjanpito oli aloitettu pari viikkoa aikaisemmin.

Vielä 1800-luvun alkupuolella naisen maine ei ollut täysin mennyttä, jos hän joutui seksityöstä epäiltynä viranomaisen kirjoihin. Moni Vainio-Korhosen tutkimista naisista meni myöhemmin kunniallisesti naimisiin. Sillä oli iso merkitys, säilyikö naisella sukulaisten ja ystävien verkosto vaikeiden aikojenkin yli.

Esimerkiksi aviottoman tyttärensä kanssa sukupuolitautisairaalaan joutuneen Anna Lundahnin rinnalla seisoi vankkumattomasti hänen leskiäitinsä, Luostarinmäellä tunnettu kätilö. Lundahn nai myöhemmin räätälinkisällin, ja pariskunta kelpasi kummivanhemmiksi muille kisälliperheille.

Mutta Anna Rosenlundilla ei ollut lopussa enää ketään.

Luostarinmäki tunnetaan nykyään käsityöläismuseona

Luostarinmäki tunnetaan nykyään käsityöläismuseona. Puutalokorttelit ovat yli 200 vuotta vanhoja. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Diagnoosina hourupäisyys

Anna Rosenlund todettiin kuppasairaaksi kesällä 1841. Hänet lähetettiin sukupuolitautisairaalaan, josta hän pääsi ulos syyskuussa. Hän eli vielä puolitoista vuotta sairauksien ja köyhyyden painamana.

Annalla todettiin muun muassa maksavaivoja ja vesipöhöä, jotka johtuivat luultavasti kupasta sekä mahdollisesti alkoholismista. Etenkin iäkkäämmät tarkastusnaiset olivat usein alkoholisoituneita, ja heillä saattoi olla tuomioita julkijuoppoudesta.

Hoitoon Anna lähetettiin uudestaan kuitenkin vasta, kun hän oli saanut diagnoosikseen ”hourupäisyys”.

Kirsi Vainio-Korhosen mukaan diagnoosi oli tuolloin harvinainen, ja Anna Rosenlund oli tarkastusnaisista ainoa, jolla oli virallisesti todettu mielenterveysongelma.

Anna passitettiin Turun lääninsairaalan kruununosastolle ”hourukuurille”. Sairaalaan toimitetun papintodistuksen mukaan Annalla ei ollut Turussa sukulaisia tai muita läheisiä.

Hourukuuri tepsi ainakin siinä määrin, että Anna saatettiin siirtää Turun köyhäintaloon jatkohoitoon. Siellä hän kuoli 38-vuotiaana kuumeeseen toukokuussa 1843.

Tarkastusnainen numero 75 haudattiin luultavasti köyhäinhoidon kustannuksella Turun vanhalle hautausmaalle, varattomien joukkohautaan.

X