Isän epätoivo: mihin katosi poikani Sami?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Samin isä Jarmo Luostarinen on voimiaan säästämättä etsinyt poikaansa. © Satumaari Ventelä
Sami Luostarinen katosi kesäisenä lauantaipäivänä viime heinäkuussa. Hänen kohtalonsa on piinannut isää ja lähiomaisia lähes yhdeksän kuukautta.

Jokin raskas taakka painoi Sami Luostarisen mieltä parisen viikkoa ennen katoamista. Hän oli tavallista hiljaisempi ja mietteliäs.

Omaiset huomasivat, kuinka Sami saattoi vaipua pitkäksi aikaa omiin ajatuksiinsa ja havahtui todellisuuteen vasta kysyttäessä. Hän oli usein poissaolevan näköinen.

Hän näytti myös pelkäävän jotain.

”Mistä sen tietää, oliko Sami nähnyt jotakin rikokseen viittaavaa? Ehkä hän oli ollut väärään aikaan, väärässä paikassa”, Samin isä Jarmo Luostarinen sanoo kotonaan Anttolassa.

Sami ei käyttänyt huumeita eikä juuri alkoholia. Hän ei myöskään ollut velkakierteessä.

Autoista kiinnostunut ja autonasentajaksi opiskellut Sami, 37, työskenteli Savonlinnassa äitinsä kirpputoriyrityksessä. Samin mukaan työpaikalla oli käynyt jonkin verran ulkomaalaisia asiakkaita ja hänestä myös epäilyttävää väkeä.

Voisiko Samin katoamisella olla yhteys johonkin hänen työssään tai työpaikalla näkemäänsä?

Pelkäsikö Sami?

Viime heinäkuussa sää oli helteinen koko maassa, ja aurinko paistoi päivästä toiseen. Ilmatieteen laitos arvioi Samin katoamisviikon olleen kuumin 50 vuoteen.

Katoamispäivänä 26. heinäkuuta Sami oli pukeutunut kevyesti siniharmaaseen t-paitaan, polvimittaisiin shortseihin ja maastokuosisiin tennareihin.

Hän oli yöpynyt katoamista edeltävän yön sisarensa luona Sulkavalla. Sitä edellisen yön hän vietti vanhemman sisarensa luona. Ei ollut tavallista, että hän nukkui peräkkäisinä öinä sisartensa kotona.

Jälkeenpäin selvisi, ettei Sami ollut nukkunut alkuviikosta lainkaan omassa asunnossaan Savonlinnassa.

”Kun kävimme Samin katoamisen jälkeen hänen asunnollaan, siellä odotti iso kasa postia. Näytti siltä, ettei asunnossa oltu asuttu ainakaan viikkoon”, isä miettii.

”Eikö Sami uskaltanut mennä omaan asuntoonsa?”

Sami oli eronnut avovaimostaan ja muuttanut keväällä omaan vuokra-asuntoon. Lapset, 5-vuotias tyttö ja 3-vuotias poika, jäivät äidille. Suhde lapsiin säilyi läheisenä ja tärkeänä.

Kukaan ei tiedä, missä Sami oli yöpynyt alkuviikosta. Hänen naisystävänsä kertoi tämän yöpyneen luonaan, mutta myöhemmin kielsi sen. Miksi, omaiset ihmettelevät.

Perjantaiaamuna 25. heinäkuuta Sami oli työpaikallaan normaalisti. Hän toimitti arkisia työrutiineja, kunnes äiti pyysi häntä noutamaan pakettiautolla vessapaperikollin.

Sami lähti matkaan. Sen jälkeen hän ei enää palannut työpaikalle. Hän ei myöskään soittanut äidilleen ja ilmoittanut, miksei tullut takaisin töihin.

Edessä oli aurinkoinen viikonloppu, eikä asiaan kiinnitetty huomiota.

Samin nuorempi sisar oli samana päivänä puolen päivän aikoihin ajamassa perheensä kanssa Sulkavalta Savonlinnaan. Sisar tunnisti Kallislahdessa vastaan tulleen sinisen pakettiauton ja Samin sen kuljettajana. Sisar oli soittamassa veljelleen, mutta Samilta tuli tekstiviesti.

”Kaikki ei ole nyt ihan kunnossa”, veli kertoi viestissä.

Sisar soitti Samille ja ehdotti, että tämä voisi mennä heille odottamaan, kunnes he palaisivat Savonlinnasta.

Perheen tullessa kotiin sisar huomasi, että Samin mieltä painoi moni asia.

Hänellä oli huoli lapsistaan ja hän ikävöi heitä. Sami kertoi myös touhun Savonlinnassa menneen jollain lailla mahdottomaksi.

Aivan kuin jokin siellä olisi vaivannut häntä, ehkä pelottanut?

Kadonneet puhelutiedot

Iltana ennen katoamistaan Sami vaikutti normaalilta, mutta vaipui välillä ajatuksiinsa.

Lauantaiaamuna kello 6.30 hän lähetti ex-avovaimolleen kännykkään viestin, että hänellä on hirmuinen ikävä lapsia. Hän pyysi saada viettää vapaapäivän lastensa kanssa. Ex-avovaimo vastasi viestiin vasta myöhemmin iltapäivällä.

Aamupäivän aikana hieman ennen katoamistaan Sami puhui useasti kännykkäänsä. Hän vaikutti väsyneeltä ja hiljaiselta. Puolen päivän jälkeen hän lähti ajamaan pakettiautollaan. Hän ei kertonut, minne oli matkalla.

Ensin ajateltiin, että Sami olisi palannut kotiinsa lepäämään. Kun kännykkään ei vastattu useista yrityksistä huolimatta, alkoivat isä, äiti ja sisaret huolestua.

Maanantaina aamupäivällä nuorempi sisar lähti kotoaan autolla kohti Savonlinnaa etsiäkseen Samia.

Hän päätti ajaa tukkirekkojen metsätietä ja tutkia samalla ympäristöä. Sisar järkyttyi, kun hän huomasi Samin auton mäen alla.

Auto löydettiin tyhjänä noin puolen kilometrin päässä sisaren pihasta. Pakettiauto oli pysäköity metsätien varteen, pienen metsälammen rannalle. Lähistöltä löydettiin askeleista syntyneitä painanteita.

Auton sivulokeroon oli pinottu hieman käteistä rahaa sisältänyt lompakko sekä Samin oma ja työkännykkä. Jälkikäteen huomattiin, että navigaattori ja mahdollisesti reppu olivat kadoksissa.

Puhelimesta oli poistettu puhelut, jotka Sami oli vastaanottanut ja soittanut aamupäivällä katoamispäivänään. Oliko Sami poistanut puhelut itse vai oliko joku ulkopuolinen tehnyt sen?

Samin vanhemmat saivat katoamisen jälkeen useamman merkillisen puhelun tuntemattomasta numerosta. Toisessa päässä kukaan ei puhunut. Luurista kuului raskas hengitys ja raskaat askeleet.

Poliisi ei epäile henkirikosta

Samista tehtiin katoamisilmoitus, ja katoamispaikkalle saapui Savonlinnassa poliisipartio.

Tapausta tutki aluksi rikoskomisario Jouni Väisänen. Alkusyksystä tutkinnannjohtaja vaihtui, ja tutkinnan aloitti puhtaalta pöydältä komisario Timo Elasvuo.

Alussa kaikki tutkintalinjat, myös rikosepäily, olivat avoinna.

Poliisi ei kuitenkaa enää epäile henkirikosta.

Poliisipartio tutki heti alkuvaiheessa auton perusteellisesti näköhavainnoin ja etsi mahdollisia veri- tai muita jälkiä väkivallasta. Koska niitä ei löytynyt, sormenjälkiä ja DNA-näytteitä ei taltioitu.

”Mitään viitteitä ei ollut, että rikosta olisi tapahtunut”, painottaa Väisänen.

”Lähiomaisten puhuttelun ja muun taustatyön jälkeen vahvistui käsitys, että Luostarinen on kadonnut omasta tahdostaan”, Elasvuo sanoo.

Elokuussa katomisaluetta tutkittiin laajalti vapaaehtoisvoimin ja myös poliisikoirien sekä rajavartiolaitoksen helikopterin avulla. Myöhemmin etsintäaluetta laajennettiin viiden kilometrin säteelle.

Poliisi tutkii edelleen Sami Luostarisen katoamista.

”Katoamisen tutkintaa ei ole lopetettu. Se on tutkinnassa edelleen”, vahvistaa Elasvuo.

Tunnistiko koira Samin?

Helmikuun lopulla Savonlinnan keskustassa sattui outo tapahtuma. Samin äiti oli liikkeellä autolla koira mukanaan. Liikennevaloissa viereiselle kaistalle pysähtyi pakettiauto.

Koira reagoi autoon ja nousi innoissaan takajaloilleen ikkunaa vasten. Ikään kuin viereisessä autossa olisi ollut joku tuttu.

Samalla hetkellä äiti järkyttyi. Hänestä näytti, että Sami istui autossa ja koira tunnisti tämän.

Auto oli kuitenkin sen verran edessä, ettei näkyvyys takaviistosta ollut paras mahdollinen.

Valot vaihtuivat ja auto jatkoi rivakasti menoaan.

Kaikki kivet käännetään

Viime kuukaudet Jarmo Luostarinen on miettinyt poikansa katoamisen syitä enemmän kuin mitään muuta. Hänen elämänsä on suistunut raiteiltaan ja henkinen romahduskin on ollut lähellä.

Kyyneleet silmissä hän kertoo poikansa etsinnöistä, joihin hän on käyttänyt aikaa satoja tunteja.

Hän on ajanut autollaan tuhansia kilometrejä ja tutkinut jalkaisin kymmeniä kilometrejä maastoa Samin katoamispaikan ympäriltä. Viime syksynä etsintä jatkui mönkijällä lumen tuloon saakka.

Ansiosidonnaisella päivärahalla vaatimattomasti elävä isä on sijoittanut kaikki ylimääräiset tulot poikansa etsintään.

Omaiset ovat pyytäneet apua myös kokeneelta ruumiinetsijälta Reino Savukoskelta. Savukosken kanssa on haravoitu kumiveneellä luotaimen ja ruumiskoiran kanssa lampea, jonka läheisyydestä auto löytyi.

Katoamispaikan viereinen lampi on mutapohjainen ja rannat hetteiset. Jos Sami on joutunut lampeen, ruumis on saattanut painautua sammalhetteikön alle tai sisään.

”Katoamispaikan viereistä lampea tutkivat pelastuslaitoksen sukeltajat parisen päivää, ja syksyllä merivartioston robotti sukkuloi lammella. Alueella on suurempiakin järviä, jotka ovat vielä tutkimatta”, Savukoski kertoo.

”Jos kyseessä on henkirikos, ruumista tuskin olisi jätetty lähimpään lampeen.”

Savukoski on myös laittanut vireille kansalaisaloitteen, joka antaisi oikeuden tutkia kadonneen henkilön teletietoja. Aloitteen on allekirjoittanut jo parisen tuhatta henkilöä.

Tietojen avulla mahdollisen uhrin paikannusta ja etsintäaluetta voisi tarkentaa. Nyt Samin teletietoja ei lain mukaan saa edes poliisi, koska katoamiseen ei epäillä liittyvän rikosta.

Samin etsintää on tarkoitus jatkaa tänä keväänä. Jarmo Luostarinen esittelee katoamisalueen karttaa, johon on kynällä merkitty tutkitut alueet.

Asutuksista sivussa oleva katoamismaasto on rämeikköä ja erittäin vaikeakulkuista.

Jarmo Luostarinen aikoo sitkeästi jatkaa poikansa etsintöjä.

”Niin pitkään kuin pystyn liikkumaan, yhtään kiveä ja sammalta en jätä kääntämättä, ennen kuin poikani löytyy.”

X