Parasomnia ei ole pelkkää unissakävelyä – Ihminen kykenee nukkuessaan myös veritekoihin

Jaa kaverilleTilaa Seura
Parasomnia eli uneen liittyvä erityishäiriö voi saada raakojakin piirteitä. © iStock
Unen voima on ihmeellinen, sillä ihminen voi tehdä unissaan jopa kammottavia rikoksia. Entä millä kriteereillä niistä voidaan tuomita?

Uni ja nukkuminen voivat vaikuttaa ihmiseen aivan käsittämättömällä tavalla. Oxfordin yliopiston Sleep-lehdessä julkaistussa parin vuoden takaisessa tutkimuksessa kerrottiin koehenkilöstä, joka oli pudonnut nukkuessaan kolmannesta kerroksesta ja sai tästä useita murtumia.

Kipu iski häneen vasta sitten, kun hän heräsi useita tunteja myöhemmin.

Tutkijoiden mukaan yhteys unen ja kivunhallinnan välillä on tuntematon. Ilmiöissä on kyse parasomniasta eli uneen liittyvistä erityishäiriöistä. Parasomniaan lukeutuu myös unissakävely.

Mutta entä jos ihminen vetoaa rikoksen tehtyään siihen, että hän oli unessa ja siksi syyntakeeton?

Ihminen nimittäin kykenee nukkuessaan seksuaalirikoksiin ja jopa kylmäverisiin veritekoihin.

Pakotti seksiin

Esimerkkiä ei tarvitse etsiä kovin kaukaa. Pohjois-Savon käräjäoikeus nimittäin tuomitsi toissa vuoden joulukuussa 58-vuotiaan kuopiolaisen miehen seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen pakottamisesta seksuaaliseen tekoon.

Mies oli harjoittanut nukkuessaan seksiä toisen miehen kanssa ilman, että tämä oli siihen suostunut.

Käräjäoikeus määräsi tuomitun maksamaan miehelle korvaukseksi kärsimyksestä 1 500 euroa, ansionmenetyksestä 950 euroa ja asianosaiskuluista 395 euroa.

Tuomittu valitti Itä-Suomen hovioikeuteen – joka hylkäsi miehelle luetun syytteen.

Hylkäyksen perusteena oli, että mies oli voinut toimia unissaan ja häneltä on siten puuttunut rikokseen syyllistymisen edellyttämä tahallisuus.

Syytetyn todistajana kuullun aviopuolison mukaan myös heidän toisella pojallaan oli esiintynyt lapsena unissakävelyä.

Harvinainen ilmiö

Kenneth Parks vapautettiin lopulta appivanhempiensa murhasyytteistä. Pitkissä lääketieteellisissä tutkimuksissa todettiin, että hän oli rikoksen tehdessään ollut unessa.

Hovioikeus sai kirjallisen todisteen neurologian erikoislääkäriltä Markku Partiselta.

Partinen selvitti, että ihminen kykenee harrastamaan seksiä unissaan. Tällöin kyseeseen tulee sexsomnia tai unenaikainen seksuaalinen käyttäytymishäiriö.

Kohtaukselle on Partisen mukaan tunnusomaista muistamattomuus ja kohtauksen jälkeen henkilö voi olla hämmentyneen ja sekavan oloinen. Sexomnian kohtauksen laukeamiseen voi vaikuttaa oleellisesti alkoholin nauttiminen.

Kyse on harvinaisesta ilmiöstä, joka tunnistettiin virallisesti vuonna 2003. Sexomnia on miehillä noin kolme kertaa yleisempää kuin naisilla.

Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että sexomnia yhdistyy vahvasti unenaikaiseen hengityshäiriöön eli uniapneaan. Myös se on miehillä paljon naisia yleisempää.

Tappoi appivanhempansa

Nuori kanadalainen perheenisä Kenneth Parks ajautui alkuvuonna 1987 uhkapeliriippuvaiseksi. Paikatakseen tappioitaan Parks kavalsi työpaikkansa varoja 30 000 dollarin edestä. Lisäksi hän käytti salaa perheensä säästöjä.

Kun Parksin kähvellykset paljastuivat, hän sai potkut. Tästä seurasi uniongelmia, joita seurasi hirvittävä tapahtumasarja.

Eräänä yönä Parks nousi unissaan ylös ja käveli ulos asunnostaan. Hän käynnisti auton, ajoi sillä 23 kilometriä ja päätyi appivanhempiensa pihaan.

Hän murtautui appivanhempiensa asuntoon ja meni heidän makuuhuoneeseensa. Siellä Parks kuristi appiukkonsa hengiltä ja pahoinpiteli rengasraudalla ja puukolla anoppinsa kuoliaaksi.

Kaikki tapahtui Parksin edelleen nukkuessa.

Sitten hän ajoi poliisiasemalle hyvin sekavassa tilassa ja kertoi tappaneensa appivanhempansa.

Sittenkin syytön

Parksilla oli ollut hyvät välit appivanhempiinsa eikä motiivia teolle löytynyt.

Oikeudenkäynnissä Parksin ainoa puolustus oli, että tappojen aikana hän oli ollut unessa ja että koko tapahtuman aikana hän ei tiennyt, mitä oli tekemässä. Kukaan ei tietenkään uskonut selitystä, ja myös uniasiantuntijat olivat erittäin epäileväisiä.

Oikeuslaitoksen aloitteesta tehdyissä huolellisissa lääketieteellisissä tutkimuksissa kuitenkin ilmeni, että Parksilla oli unissakävelyn ominaispiirteet. Lisäksi Parksin suvussa esiintyi parasomniaa.

Parksin aivosähkökäyrää mittaavat lukemat olivat erittäin poikkeavat jopa unihäiriöistä kärsivien mittapuulla. Aivosähkökäyrän avulla voidaan mitata unen eri vaiheita ja aivojen sähköistä toimintaa. Aivosähkökäyrää ei voi mitenkään omatoimisesti vääristellä.

Parks oli erittäin johdonmukainen kertomuksissaan tapahtuminen kulusta sekä taustatekijöistä, kuten peliongelmistaan – huolimatta siitä, että häntä yritettiin tarkoituksella johtaa harhaan useissa haastatteluissa.

Lopulta valamiehistö vapautti Parksin appivanhempiensa murhaa koskevista syytteistä. Tähän vaikuttivat tutkimuksissa selvinneet yksityiskohdat sekä se, että murhalle ei ollut motiivia. Myöhemmin myös Kanadan korkein oikeus vahvisti vapauttavan päätöksen.

Zombie unilääkkeestä

Unihäiriöillä voi olla yhteyttä myös erilaisiin lääkkeisiin. Vuonna 2009 Lontoossa Brian Thomas, 59, kuristi unissaan vaimonsa hengiltä. Mies välttyi murhasyytteeltä, mutta sai ehdollista vankeutta.

Poliisitutkinnassa kävi ilmi, että miehellä oli ollut masennuslääkitys. Hän oli kuitenkin lopettanut sen väliaikaisesti pariskunnan lomamatkan ajaksi, koska masennuslääke oli aiheuttanut hänelle impotenssia. Thomas oli saattanut kärsiä lisääntyneistä painajaisista vieroitusoireiden vuoksi.

Unirikosten kohdalla esiin on noussut erityisesti Ambien-niminen unilääke. Esimerkiksi väkivaltaisesti käyttäytyneet ovat vedonneet Ambienin käyttöön puolustautuessaan oikeudessa.

Eräs Ambienia käyttänyt australialainen nainen lähti säännöllisesti asunnostaan yöllä unissaan harrastamaan seksiä tuntemattomien kanssa.

Ruotsalainen iltapäivälehti Aftonbladet uutisoi vuonna 2006, että näitä unilääkkeitä käyttäneet ovat unissaan muun muassa ajaneet autoa ja laittaneet ruokaa.

Kaikkein väkivaltaisimpia tapauksia ilmeni niillä, jotka olivat juoneet alkoholia otettuaan unilääkettä.

Moraalin tuolla puolen

Unihäiriön aikainen rikos voi olla juridisen ja moraalisen tuomitsemisen näkökulmasta erittäin haastavaa. Onko nukkuva ihminen immuuni syyllisyydelle, koska häneltä puuttuu mielentila, joka on välttämätöntä tahallisuudelle?

Kanadalainen tutkija Alexander Bonkalo laati jo vuonna 1974 oikeudellisen kriteeristön, jossa on keskeiset lieventävät asianhaarat unihäiriön aikaiselle rikokselle. Näitä ovat muun muassa se, että teolle ei ole tiedossa selvää motivaatiota, tekijä ei ole pyrkinyt peittämään rikosta, syytetyllä on ollut lapsuudesta asti parasomniaa ja tämän voivat vahvistaa ystävät ja sukulaiset ja että tekijällä ei ole osoitettavissa aikaisempaa väkivaltataustaa.

”On selvää, ettei nukkuvalla ihmisellä ole kykyä hahmottaa ympäristönsä realiteetteja eikä nukkujalla ole mahdollisuutta ohjata tekojaan”, kertoo oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerma, jolla on unilääketieteen erityispätevyys.

”Siksi syyntakeettomuus on oikeuskirjallisuudessa aivan ilmeinen johtopäätös.”

Jos alkoholi altistaa tietyn henkilön unissakävelylle ja hän on jo tehnyt väkivaltaisuuksia tällaisessa tilassa, olisi Lauerman mukaan perusteltua velvoittaa hänet raittiuteen.

”Suomen laki vain ei tarjoa tällaiseen mahdollisuuksia.”

Unitutkijat varovaisia

Kun oikeudessa puolustus vetoaa siihen, että rikoksen tekijä on ollut unessa, rikosten analysointi riippuu uniasiantuntijoista.

Unitieteilijä, tohtori Rosalind Cartwright Chicagon yliopistosta huomauttaa että vaikka tieteellistä edistystä unirikosten analysoinnissa on tapahtunut, emme voi vielä olla varmoja, onko joku ollut unissakävelyn tai muun unihäiriön tilassa, kun hän on tehnyt rikokseksi määriteltävän teon.

Uneen ja nukkumiseen erikoistuneessa Van Winkle’s -lehdessä hän sanoo, että olemme pulassa, kun meidän tulee määritellä, milloin parasomniasta kärsivät ovat vastuussa omista unihäiriöistään erilaisten valintojensa, kuten päihteiden ja lääkkeiden käytön vuoksi. Tämä on aiheuttanut pohdintaa muun muassa Yhdysvalloissa, jossa oikeudessa on ollut käsiteltävänä paljon unilääkkeisiin liittyviä tapauksia.

Hannu Lauerma kertoo, että niissä ääriharvinaisissa ulkomaisissa tapauksissa, joissa väkivaltaan päätynyt unissakävelijä on jätetty rangaistukseen tuomitsematta, hänet on velvoitettu unilaboratoriossa diagnosoidun häiriönsä hoitamiseen ja seuraamiseen.

”Muun muassa hypnoosilla saadaan joskus häiriö oikein hyvin paranemaan.”

X