Kunnianhimon nolo loppu: Vasa-laiva upposi neitsytmatkansa alussa

Sinä elokuisena sunnuntaina suuri yleisö kokoontui Tukholman rantakallioille todistamaan ihmeellistä näytelmää. Koristeltu kuninkaallinen lippulaiva lipui telakan suojista kohti avomerta ampuen tykeillään kunnialaukauksia. Laivan keulakuvana oli nelimetrinen loikkaava leijona. Ahteriin oli maalattu kirjaimet GARS – Gustavus Adolphus Rex Sueciae.

Vuosi oli 1628, ja kirkkain värein maalattu laiva oli nimeltään Vasa Ruotsin hallitsijasuvun vaakunan mukaan.

Alus oli rakennettu turvaamaan Ruotsin menestys eteläisellä Itämerellä. Kuningas Kustaa II Aadolf soti siellä serkkuaan, Puolan Sigismund III vastaan. Sigismundilla oli mielestään laillinen oikeus Ruotsin kruunuun.

Neitsytmatkan alkaessa Vasa-laivan kapteeni Söfring Hansson käski nostaa neljä aluksen kymmenestä purjeesta, mutta sekin oli liikaa.

Laiva oli purjehtinut tuskin yhden merimailin telakalta, kun ensimmäinen tuulenpuuska kallisti sen vaarallisesti vasemmalle kyljelle.

Hansson teki korjausliikkeen, mutta liian myöhään. Vesi tulvi sisään avonaisista tykkiluukuista.

Ruotsin laivaston ylpeys antautui toiselle tuulenpuuskalle ja vajosi aaltoihin ampumatta laukaustakaan. Tykit, leijonia ja enkeleitä esittävät veistokset, kuninkaan kullatut nimikirjaimet – kaikki painuivat syvyyksiin. Mukana meni yli 50 miestä, jotka jäivät kannen alle loukkuun.

Näytös oli ohi.

Kelvoton

Vasa-laivan keulaa koristi nelimetrinen loikkaava leijona.

Lähes 400 vuotta myöhemmin Vasan kohtalo kiinnostaa edelleen. Kuninkaan lippulaivaa rakennettiin pari vuotta, ja projektissa olivat mukana aikansa parhaat laivanrakentajat. Siitä huolimatta laiva upposi.

Tutkijat ovat selvittäneet, että ruotsalaisten ja hollantilaisten laivanrakentajien käyttämät tuumat ja jalat erosivat toisistaan. Yhteensopimattomat mittayksiköt voivat olla yksi syy, miksi laivan rungosta tuli kiero. Toisen teorian mukaan tykkien ja laivan kylkiin kiinnitettyjen, onnea tuovien puuveistosten yhteispaino kaatoi aluksen.

Nämä selitykset eivät kuitenkaan vastaa tärkeimpään kysymykseen. Ruotsalaiset ja hollantilaiset olivat erittäin taitavia merenkävijöitä, laivanrakentamisen huippuosaajia.

Miksi huippuammattilaiset laskivat vesille merikelvottoman laivan?

Improvisointia

Vasan rakentamista edelsi pitkä ja kuluttava sota Puolaa vastaan. Ruotsi panosti armeijaansa, jonka miesluku kohosi 1620-luvun alkuvuosina jo lähes 40 000 mieheen.

Mutta merentakainen sota vaati myös laivoja.

© AOP

Tukholmassa laivanrakennus uskottiin kahden hollantilaisen veljeksen haltuun. Henrik Hybertsson oli maineikas laivanrakentaja, joka oli palvellut jo Kustaa Aadolfin isän Kaarle IX:n laivanrakentajana.

Hybertssonin aisaparina toiminut Arendt de Groot taas oli liikemies, jonka yksi tehtävä oli turvata Itämerellä seilaavan hollantilaisen kauppalaivaston etuja. Hollanti kävi aktiivisesti kauppaa pohjoisessa, ja Ruotsi oli sille mieluisa kauppakumppani.

Vuonna 1625 Kustaa Aadolf teki hollantilaisveljesten kanssa sopimuksen, jonka mukaan he rakentavat viidessä vuodessa kaksi pientä ja kaksi suurta alusta.

Lippulaiva Vasan valmistus aloitettiin 1626. Ensin laivasta piti tulla pieni, alkuperäisissä piirustuksissa sen vesilinjan pituus on 33 metriä. Laivaa varten kaadettiin tuhat tammea, jotka sahattiin oikeaan mittaan ja jätettiin odottamaan töiden alkua.

Samaan aikaan Ruotsin laivastolla oli epäonnea. Kymmenen sotalaivaa upposi kovassa myrskyssä Kolkan niemen edustalla lähellä Latviaa. Jotta laivasto pysyisi iskukykyisenä, kuningas vaati kiirehtimään pienten laivojen rakentamista. Vastaavasti lippulaivasta piti tehdä suurempi kuin oli alunperin ajateltu.

Vasan vesilinjaa pidennettiin kahdeksalla metrillä 41 metriseksi, ja laivan kokonaispituudeksi tuli 69 metriä. Samalla laivan runkoa levennettiin. Muutosten myötä laivan painopiste nousi ylemmäs ja siitä tuli kiikkerä.

Asialle ei kuitenkaan voinut enää tehdä mitään, sillä laivan köli oli jo laskettu. Laivan köli on kuin talon perustus: se määrittää, mitä päälle voi rakentaa. Mittasuhteiden muuttaminen oli niin iso projekti, että suunnittelijat joutuivat muuttamaan pohjapiirustuksia lennossa.

Ajan mittaan kuninkaan vaatimia muutoksia tuli koko ajan lisää, lopulta niitä oli niin paljon, ettei kaikkea ehditty edes kirjoittaa muistiin.

Pitääkseen hallitsijan tyytyväisenä Hybertsson päätti improvisoda. Hän alkoi ottaa riskejä.

Uhkakuva

Samaan aikaan Itämeren turvallisuustilanne synkkeni nopeasti.

Protestanttiset merivallat olivat jo pitkään painostaneet pohjoisia hengenheimolaisiaan sotaan Habsburgien kiihkokatolista keisaria Ferdinand II vastaan.

Vuonna 1626 Tanskan kuningas Kristian IV:n joukot kärsivät hirvittävän tappion maineikkaan sotapäällikkö von Tillyn komentamalle Katolisen liigan armeijalle. Verilöylyn jälkeen Habsburgin monarkia jyräsi kohti Itämeren rantoja ja valtasi Jyllannin.

Keisarillinen armeija alkoi rakentaa Itämerelle omaa laivastoa. Se oli todellinen uhka Ruotsille ja koko protestanttiselle Pohjolalle.

Ruotsin laivasto tarvitsi lisää tulivoimaa. Kustaa II Aadolf määräsi, että Vasa-laivan kanuunoiden määrä on kolminkertaistettava. Suunnitellun 24 kanuunan sijaan niitä tulisi 64.

Suunnittelijat joutuivat piirtämään laivaan toisen tykkikannen kuninkaan vaatimusten mukaisesti. Jo ennestään kiikkerä laiva muuttui hallitsemattomaksi.

Sitten, keskellä 400 työmiehen ja jatkuvasti muuttuvien suunnitelmien sekasotkua, tapahtui kohtalokas takapakki.

Vasa-laivan rakentamista johtanut, pitkään sairastellut Henrik Hybertsson kuoli.

Kallistustesti

Vasa-museo on Pohjoismaiden suosituin museo, jossa käy vuosittain 1,2 miljoonaa vierasta. © Karolina Kristensson/SMM

Kesällä 1628 Vasa-laivan rakentaminen oli edelleen kesken. Kuningas oli kärsimätön. Hän ilmoitti, että hän haluaa laivan viimeistään heinäkuun loppuun mennessä.

Rakennustyömaata valvova kapteeni Söfring Hansson kutsui kuninkaan suomalaisen amiraalin Klaus Flemingin paikalle.

Hansson tunnusti olevansa huolestunut laivan vakaudesta. Hän komensi 30 miestä juoksemaan laivan kannella puolelta toiselle. Vasa kallistui niin uhkaavasti, että Fleming käski keskeyttämään kokeen.

Miehet eivät koskaan kertoneet laivanrakentajille tai kuninkaalle huolistaan.

Oli jo aivan liian myöhäistä.

Elokuun 10. päivänä Fleming komensi Vasa-laivan neitsytmatkalle. Kun laiva irtautui telakalta, kapteeni Hansson määräsi nostamaan vain neljä purjetta. Hän ei itsekään uskonut Vasan pysyvän pystyssä.

Historiallisen katastrofin jälkeen alkoi syyllisten etsintä. Söfring Hansson vangittiin heti, kun hänet oli saatu kalastettua ylös Itämerestä. Kuulustelut alkoivat seuraavana päivänä.

Hansson kertoi Flemingin kanssa tekemästään kokeesta. Kapteeni huokaisi toivoneensa, että Puolan sotaan keskittynyt kuningas olisi ollut kotona. Kukaan ei uskaltanut keskeyttää hanketta hänen poissa ollessaan.

Tuomarit tivasivat Vasa-laivan rakentamisen viimeisistä vaiheista vastanneelta Hein Jacobssonilta, miksi hän oli rakentanut näin kiikkerän laivan. Jacobsson vakuutti tehneensä kaiken niiden piirustusten mukaan, joista edesmennyt Henrik Hybertsson oli sopinut suoraan kuninkaan kanssa.

Kuulustelut loppuivat siihen. Ketään ei tuomittu.

Hidas voitto

Projektijohtamisen alalla Vasa-laivaa on käytetty varoittavana esimerkkinä siitä, miten projektia ei pidä johtaa. Voidaan sanoa, että Vasa-laivan upotti kuninkaan absoluuttinen valta.

Tapahtumissa on nähty myös symboliikkaa: ajatus Ruotsista globaalina suurvaltana kaatui lopulta omaan mahdottomuuteensa.

Kustaa II Aadolfin sotaretki Saksaan ja kolmekymmenvuotiseen sotaan oli mahdoton hanke, joka johti lopulta tappioon. Vuonna 1632 kuningas jäi makaaman hengettömänä Lützenin mutaan. Hänen kalliit sormuksensa ja kaulaketjunsa joutuivat ruumiinryöstäjän saaliiksi.

Ruotsalaisten kunniaksi on sanottava, että he ovat osanneet kääntää vaikeudet voitoksi.

Jos vastaava katastrofi olisi sattunut Suomessa, hylky olisi jätetty pohjaan ja tarina olisi vaiettu kuoliaaksi. Mutta ruotsalaiset nostivat Vasan ylös vuonna 1961. Laivan ympärille rakennettu museo on Tukholman turistimagneetti ja juhlittu osa Ruotsin historiaa.

Moni ruotsalainen ehkä sanoisi, että Vasa-laivan uppoamisen todellinen syy oli suomalainen amiraali, joka ei saanut suutaan auki pahassa paikassa.

Lähteet: Mirkka Lappalainen: Pohjolan leijona (Siltala); Lars Ericson: Kungligt skrytbygge (Populär Historia); Stephan Klaschka: Vasa’s historic project management lesson (OrgChanger.com)