”Kutoessani ajattelen niitä, jotka ovat rintamalla tai kärsivät sodasta”, sanoo Sirkka Hakkarainen, joka kutoo villavaatteita ukrainalaisille
Saarijärveläinen Sirkka Hakkarainen, 68, kutoo jo uutta villavaatelähetystä Ukrainaan.
”En voi olla auttamatta”, Sirkka sanoo. Hänen mielstään apu Ukrainaan on tärkeää.
Sirkka Hakkarainen: ”Kudon taas sukkia ja kämmekkäitä lähetettäviksi Ukrainaan. Viime vuonna kudoin Ukrainaan toimitettavaksi 27 paria sukkia, neljä paria liipaisinlapasia ja 12 paria kämmekkäitä.
Kutoessani ajattelen niitä, jotka ovat rintamalla tai kärsivät sodasta ja sen aiheuttamasta puutteesta kotioloissaan. Kun kerran pystyn omalta osaltani auttamaan heitä, en voi olla auttamatta.”
Apu Ukrainaan on tärkeää
”Antamani apu on varsin pientä, mutta jokaisen auttaessa vähän siitä tulee yhteensä suuri apu.
Toivon, että kutomiani vaatteita on päätynyt Ukrainassa sotilaiden lisäksi myös vanhemmille ihmisille. Jos sikäläisissä asunnoissa on sähkökatkosten vuoksi kylmä, niin villavaatteet lämmittävät. Olen kutonut kämmekkäisiin, pitkät, miltei kyynärpäihin asti ulottuvat varret. Kämmekkäitä voi pitää vaikka nukkuessa käsissä.”
Kutominen on periytynyt äidiltä tyttärelle
”Kudon nykyään enimmäkseen kuviosukkia, koska niiden tekeminen on haasteellisempaa. Tuntuu palkitsevalta, kun on saanut aikaiseksi vaativamman kudonnan.
Kutomisen lisäksi virkkaan. Virkatessani kuten useimmiten myös kutoessani en katso valmiita malleja, vaan suunnittelen työni itse tai se saa muotonsa sitä mukaa, kun työ etenee.
Minulla on kolme lasta ja neljä lastenlasta, jotka on kaikki kastettu virkkaamassani kastemekossa. Olen opettanut myös tyttäreni kutomaan ja virkkaamaan. Olen hyvin tyytyväinen ja ylpeäkin siitä, että käsityötaidot ovat meidän perheessämme periytyneet sukupolvelta seuraavalle.
Toivottavasti myös joku lapsenlapsistani innostuu vielä kutomaan ja virkkaamaan.”
”Minulla on aina joku käsityö meneillään”
”Aloitin kutomisen vasta aikuisiällä asuessani 12 vuotta Ruotsin Smålannissa. Koska en osannut ruotsin kieltä, kanssakäymiseni ruotsalaisten kanssa jäi aluksi verrattain vähiin, ja opettelin ajankulukseni kutomaan ja virkkaamaan.
Siitä lähtien olen kutonut ja virkannut miltei jatkuvasti. En osaa istua edes television ääressä jouten, vaan minulla on aina joku käsityö meneillään.
Olen työskennellyt neljä vuosikymmentä koulusihteerinä ja opettanutkin satunnaisesti käsitöitä. Valitettavasti minusta tuntuu, ettei kouluissa opeteta nykyään tarpeeksi käsitöitä. Epäilen myös, ettei tämän lasten ja nuorten kärsivällisyys riitä kutomiseen ja virkkaamiseen. He saattavat saada sukasta vielä varren valmiiksi, mutta kantapää jää jo kesken.
Kudon lapasia ja sukkia joululahjoiksi läheisilleni. Tämän joulun erikoisuuteni ovat kuitenkin joulupallot. Olen virkannut ainakin 40 palloon uudet, kauniit pinnat. Tuskin maltan odottaa, että pääsen ripustamaan palloja kuusen oksille.”
Neuleohjeita ukrainalaisille Pro Ukraina -sivustolta.