Kirjailija Anni Blomqvist menetti miehensä sekä molemmat poikansa – Myrskyluodon Maijaa ei ehkä olisi koskaan syntynyt ilman suuria suruja
Pian elokuvateattereissa ensi-iltansa saava Myrskyluodon Maija on suomalaisten rakastama klassikkotarina. Inger Karlsson-Wickström muistelee tätiään, tarinan luonutta Anni Blomqvistia.
”Rakkaus, syntymä, selviytyminen ja hengissä pysyminen ovat ajattomia aiheita. Hienoa, että Linus Troedsson ja Amanda Jansson tuovat Myrskyluodon Jannen ja Maijan tarinan uusille katsojille”, Inger Karlsson-Wickström (kesk.) sanoo.
Havsöran niemeltä Pohjois-Ahvenanmaan Getasta avautuu jylhä maisema merelle. Kesällä 2023 sileällä rantakalliolla on oudon vilkasta: on kameroita, monitoreja ja isoja valkoisia kankaita tasoittamassa valoa. Niemellä vilistää järjestäjiä, puvustajia, maskeeraajia, kuvaajia, äänittäjiä… Niemellä tehdään Myrskyluodon Maija -elokuvaa. Tänään kuvataan hetkeä, jolloin nuori Maija saapuu Myrskyluodolle ensimmäistä kertaa Jannensa kanssa.
Eläkkeellä oleva lukion matematiikan ja fysiikan opettaja Inger Karlsson-Wickström, 68, seuraa kuvauksia hyvästä syystä. Hänen edesmennyt tätinsä Anni Blomqvist (1909–1990) kirjoitti kuuluisan Myrskyluoto-kirjasarjan. Anni oli kymmenestä sisaruksesta vanhin, ja Ingerin isä oli hänen pikkuveljensä.
Inger oppi, että Anni-tädin kirjailijanura sai alkunsa tragediasta ja hukkumiskuolemat herkistivät hänet loppuun saakka.
Miksi Myrskyluodon Maijan koti on avonaisella paikalla?
Miksi Myrskyluodon Maijan koti on rakennettu avonaiselle paikalle? Se on ensimmäinen asia, jota Inger ihmettelee uuden Myrskyluoto-elokuvan kuvauksissa. Taloa ei olisi oikeasti rakennettu saaristossa avonaiselle paikalle, vaan tuulen suojaan metsikön taakse. Mutta kuvauksissa kaluston pitää päästä kuvaamaan rakennuksia monesta suunnasta.
Kun Inger huomaa ihmisjoukosta Maijaa näyttelevän ruotsalaisen Amanda Janssonin, hän vie tälle kirjekuoren. Kuoressa on hänen kirjoittamiaan muistoja Maijan luojasta, Anni-tädistä. Kun hän kuuli juuri Amandan näyttelevän Maijaa, hän katsoi Ohuella langalla -sarjan, jossa Jansson esittää Malmössä työskentelevää poliisia.
”Amandan herkät kasvot sopivat hyvin Maijan rooliin”, Inger sanoo.
Amanda halaa Ingeriä ja kertoo itkeneensä joka päivä käsikirjoitusta lukiessaan, koska tuntee niin paljon sympatiaa Maijaa kohtaan. Tiina Lymin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa Maijasta tehdään aiempia tuotantoja voimakkaampi persoona. Tunteita näytetään enemmän.
”Myrskyluodon Maija -tarinassa on tapahtumia tädin omasta sekä muiden saaristolaisten elämästä, menneestä ajasta”, Inger kertoo.
Amanda kertoo joutuneensa opettelemaan elokuvaa varten uusia taitoja, kuten kehräämään, lypsämään ja perkaamaan silakoita. Ahvenanmaan murrettakin oli opeteltava.
Kirjailijan kodista on tehty kotimuseo ja residenssi
Inger vietti lapsuudessaan paljon aikaa tädin luona.
”Olin kuusivuotias, kun aloin viettää serkkujeni kanssa kesiä Annin luona. Saatan vieläkin tuntea jalkapohjissani lämpimän polun, kun juoksin paljain jaloin venevajaan”, Inger muistelee liikuttuen.
Kuvauspaikalta on 65 kilometrin matka kirjailija Anni Blomqvistin kotiin Simskälan saarelle. Matkaan kuluu kaksi tuntia, sillä tiellä on kaksi lauttaylitystä. Kapealla hiekkatiellä tulee vastaan karjankuljetusauto, sillä kuvattavana on kohtaus Maijasta ja Tulpana-lehmästä. Inger kertoo, että Anni-tädillä oli samanniminen lehmä navetassaan.
Annin kotitalo Strömmen on nyt kotimuseo ja kirjailijaresidenssi. Pienen talon piha on pusikoitunut, mutta syreenit kukkivat kauniisti.
Suuret surut
Annin kirjailijanura sai alkunsa, kun hänen miehensä Valter ja poikansa Tommy hukkuivat myrskyssä vuonna 1961. Kirjoittaminen oli Annille tapa purkaa surua. Viisiosaisessa Myrskyluoto-romaanisarjassa Maijan esikuvana oli Annin isotäti Maria Lovisa Mickelsdotter.
Vuonna 1987 myös Annin nuorempi poika Bengt hukkui. Hänen muistokseen Anni kirjoitti kirjan Havet finns inte mer. Samat sanat ovat Bengtin ja Annin yhteisessä hautakivessä.
Puolison ja esikoispojan kuoltua Annilla oli taloudellisesti tiukkaa. Hän alkoi ottaa hoitoonsa kesälapsia sukulaislasten lisäksi.
Ingerin lapsuuskesinä Anni-tädin pienessä talossa oli jopa kahdeksan lasta yhtä aikaa. Samalla Annin piti hoitaa maanviljelys ja kalastus.
”Me lapset teimme tilan töitä kykyjemme mukaan. Haimme lehmiä laitumelta lypsettäviksi, juotimme vasikoita, haimme munia kanalasta, kalastimme ja niitimme lähiluodoilla heinää lehmille.”
Inger muistaa Annin nousseen aina aamuviideltä. Hän leipoi viitenä päivänä viikossa: kahtena pullaa ja kolmena leipää.
Talossa ei ollut sähköä, ruoka tehtiin puuhellalla.
Anni Blomqvist halusi itseään kutsuttavan kertojaksi
”Kun satoi, Anni-täti patisti meidät lapset kirjoittamaan kirjeitä kotiin. Hän itse kirjoitti aina kun hänellä oli aikaa.”
Tarinat innostivat Annia. Hän kertoi niitä itse, ja oli kiinnostunut muiden elämistä ja tapahtumista.
Hän kunnioitti suuresti opiskelleita ihmisiä. Inger kertoo tätinsä kokeneen jopa hiukan alemmuutta siitä, että on ”vain kouluttamaton, neljä luokkaa kansakoulua käynyt saaristolaisnainen”. Vaikka Anni kirjoitti 13 kirjaa, hän halusi itseään kutsuttavan kirjailijan sijasta kertojaksi.
”Kun pääsin ylioppilaaksi, se oli hänestä hienoa. Hän oli myös hyvin kiinnostunut matematiikan ja fysiikan opiskeluistani Åbo Akademissa.”
Inger toteaa Annin olleen aktiivinen Simskälan kehittäjä. Hän antoi apuaan erityisesti sähköverkon ja pienen itsepalveluna toimineen kirjastolaatikon saamiseksi saarelle. Hän oli iloinen myös lauttayhteydestä, vaikka sen myötä Simskälan koulu lopetettiin. Se oli valtava pettymys Annille.
Simskälan seutu on Ingerille yhä rakas, sillä hänen oma kesämökkinsä on viereisessä saaressa. Lähellä on myös monen serkun mökki.
”Serkut kerääntyvät kesällä tänne Anni-tädin maisemiin. Osa asuu Ruotsissa ja manner-Suomessa, mutta Ahvenanmaa vetää kaikkia puoleensa.”
Matkalla kotiinsa Inger pysähtyy Vårdön kirkon hautausmaalle. Annin ja hänen Bengt-poikansa hautakivessä liitävät linnut Valterin ja Tommyn muistoksi. Heitä ei koskaan löydetty merestä haudattaviksi.
Myrskyluodon Maija -musikaaleja on tehty eri maissa
Kotona Maarianhaminan Mariankadulla Inger laittaa Myrskyluodon Maija -musikaalin levyn soimaan. Hän kertoo nähneensä monta musikaalia aiheesta sekä suomeksi että ruotsiksi muun muassa Turussa, Raaseporissa, Helsingissä ja Maarianhaminassa.
Ensimmäinen oli vuonna 1991 Tampereen Työväen Teatterissa. Silloin oli kulunut vuosi Anni-tädin kuolemasta.
”Olin vanhempieni, serkkuni ja tätini kanssa ensi-illassa Vårdön kansallispuku ylläni.”
Inger oli saanut vanhan kansallispuvun äidiltään. Anni oli kutonut siihen kankaat ja ommellut paidan.
Inger ottaa esille paksut leikekirjat, joissa on vanhoja lehtileikkeitä Anni-tädistä ja Myrskyluodon Maija -televisiosarjan kuvauksista.
”Tämä on hieno kuva! Annille näytettiin etukäteisensi-ilta telkkarista. Tässä hän katsoo sitä kotonaan Åke Lindmanin kanssa. Vanhempanikin olivat mukana.”
Anni Blomqvist viihtyi kotonaan
Anni asui koko ikänsä Simskälassa eikä kaivannut sieltä mihinkään. Hän kävi harvoin edes Maarianhaminassa sukulaisissa. Hänellä oli astma, eikä hän kestänyt kaupungin voimakkaita kemikaalien hajuja eikä pakokaasuja.
”Kun Anni haettiin meille, äiti pesi auton sisältä mäntysuovalla, jotta hän kesti matkan. Matkan jälkeen hänen piti heti levätä, ja sen jälkeen hän halusi silliä tai anjovista. Viimeisinä vuosinaan hän ei voinut lähteä Simskälasta, sillä matka vei voimia, eikä hän kestänyt kaupungin hajuja.”
Ingerille Anni Blomqvist oli rakas täti, jolla oli aina aikaa jutella hänen kanssaan puhelimessa tai kahvikupin äärellä.
”Hän oli voimakkaasti läsnä ja kiinnostunut uusista asioista. Hän seurasi maailman tapahtumia tarkkaan, ja piti yhteyttä ihmisiin.”
Kun Anni Blomqvist luki sanomalehdestä pohjanmaalaisesta perheestä, jonka jäsen oli hukkunut, se koski häneen.
”Hän selvitti heidän osoitteensa ja kirjoitti heille.”
Annilla oli vanha silakkakori täynnä vastaamattomia kirjeitä, joihin hän vastasi jaksamisensa mukaan.
”Hänellä oli hyvä sydän, ja voimakas usko Jumalaan.”
Inger sai 1980-luvun lopulla Anni-tädiltä vanhan rukin.
”Hän antoi minulle rukkinsa Bengt-pojan kuoleman jälkeen, kun alkoi luopua tavaroistaan. Olin iloinen saadessani sen ja kehräsin usein.”
Anni halusi aina antaa Ingerille syntymäpäivälahjaksi jotain tärkeää, usein kirjoja. Kymmenvuotislahjaksi hän sai lampaan, jonka nimeksi annettiin Gullöra eli Kultakorva.
”Hoidin sitä aina käydessäni Simskälassa.”
Tavaroiden lisäksi Inger on perinyt tädiltään jotain suurempaa.
”Kiinnostus kirjallisuuteen, villaan ja kehräämiseen on perintöni Anni-tädiltä”, Inger sanoo ja hymyilee.
Hän sai pitää kaikki Gullöran villoista kehrätyt langat.
”Olen neulonut niistä paljon. Minulla on edelleen lankaa jäljellä, kuin pienenä aarteena.
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 11/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti