Pohjoismaiden suurin jätevedenpuhdistamo tekee tehtävänsä Viikinmäen laella – ”Täällä tehdään jopa parempaa tulosta kuin viranomaiset vaativat”
Suomen ja Pohjoismaiden suurin jätevedenpuhdistamo sijaitsee Helsingin Viikinmäessä. Kävimme katsomassa, miten pääkaupunkiseudun jätevesistä tulee taas maailman parasta merivettä.
Esiselkeytysaltaissa vettä raskaampi aines vajoaa altaiden pohjalle, ja sitä kevyempi aines jää kellumaan veden pinnalle.
Punatiilinen rakennus Viikinmäen laella näyttää ulkoapäin kokoaan pienemmältä. Se ei ole ihme: maanpäällinen rakennus on vain pieni osa suurta laitosta, joka toimii pääosin maan alla. Kallion sisään louhittu puhdistamo vie tilaa neljäntoista hehtaarin verran.
Lahdenväylä mouruaa vieressä, puhdistustyön äänet eivät kantaudu ulos. Sisällä rakennuksen aula on siisti ja valoisa. Kun alaspäin mentäessä ensimmäinen nosto-ovi luolastoon aukeaa, jäteveden tuoksu leyhähtää nenään.
Voimakkaimmillaan tuoksu on kuulemma loppukesällä, kun jätevesi on lämpimimmillään. Haju jää kuitenkin luolastoon lukuun ottamatta siellä vierailevan vaatteita, joihin tuoksu tarttuu hanakasti.
Naapurustosta tehtaan toimintaa tuskin huomaa, vaikka asuisi sen päällä. Viime vuonna naapureilta tuli yksi hajuvalitus.
Luolaston alkupäätä koristavat tekokukat ja suihkulähde. Maan alla on lämmintä ja hieman hämärää. Kellertävällä keinovalolla valaistu luolasto haarautuu käytäviin, jotka on merkattu opastein. E100, M700, ”ulos”.
Henkilökunta taittaa päivittäin matkaa maan alla paitsi jalan, myös pyörillä ja autoilla.
Täällä puhdistetaan 855 000 asukkaan sekä lisäksi teollisuuden jätevedet Helsingin ja seitsemän naapurikunnan alueilta.
Vuonna 1994 valmistunut Viikinmäen jätevedenpuhdistamo toimii pääosin maan alle louhitussa luolastossa. Sini-Marja Niska / Otavamedia
Kolmesti kirkastettua
Viikinmäen puhdistamossa puhdistettiin viime vuonna yli 92 miljoonaa kuutiometriä jätevettä. Puhdistamolle tulevasta jätevedestä noin yhdeksänkymmentä prosenttia tulee kotitalouksista, pääosin keittiöistä ja saniteettitiloista.
Jätevedestä suurin osa on vettä, mutta se sisältää muun muassa virtsaa ja ulosteita, rasvaa, pesuaineita ja ruuantähteitä.
Loput jätevedet tulevat teollisuudesta.
Jätevedet tulevat puhdistamolle viemäröintiä pitkin. Pääkaupunkiseudulla viemäriverkostoa on viitisentuhatta kilometriä. Se on noin neljä kertaa Suomen pituus päästä päähän mitattuna.
Puhdistamolla valtavat, maanalaiset tulopumput pumppaavat jätevedet kaksikymmentäkuusi metriä ylöspäin puhdistettavaksi. Vajaan vuorokauden aikana jätevesi käy puhdistamon altaissa läpi kolme päävaihetta: mekaanisen, kemiallisen ja biologisen puhdistuksen.
Mekaanisessa puhdistuksessa vedestä erotetaan kiinteä aines. Ensimmäinen vaihe on välppäys, jossa valaan hetuloita muistuttavat välpät suodattavat vedestä ison sekajätteen, rasvan ja hiekan. Välppäyksestä jätevesi matkaa esiselkeytykseen.
Tässä vaiheessa vedestä erotetaan vettä kevyempi ja sitä raskaampi aines painovoiman avulla. Raskas aines painuu säiliön pohjalle, ja kevyempi tavara jää kellumaan veden pinnalle.
Kemiallisessa puhdistuksessa vedestä pyritään poistamaan ravinnon ja pesuaineiden mukana veteen päässyt fosfori, joka aiheuttaa muun muassa sinilevän kasvua avomerellä.
Veteen lisätään ferrosulfaattia eli rautasuolaa, joka saostaa fosforin niin, että se painuu saostusaltaan pohjalle lietteen sekaan. Vesi jatkaa matkaansa, ja liete kerätään jatkokäsittelyyn.
Opasteet auttavat navigoimaan luolastossa. Sini-Marja Niska / Otavamedia
Bakteerit hommiin
Jäteveden puhdistamista jatketaan ilmastusaltaissa. U-kirjaimen muotoisia altaita on yhdeksän, ja niiden yhteenlaskettu tilavuus on 18 450 kuutiota.
Altaiden yli kuljetaan kävelysiltoja pitkin. Altaat ovat jopa kaksitoista metriä syviä. Reitin varrella näkyy pelastusrenkaita: tänne ei olisi kiva pudota.
Ilmastuksessa altaaseen tuodaan ilmaa, jolloin bakteerit kasvavat ja lisääntyvät. Vesi kuplii.
Puhdistusprosessin hoitavat nyt pääasiassa bakteerit, jotka tarvitsevat tarkkaan säädetyt olosuhteet: osa bakteereista tarvitsee happea elääkseen, osa taas ei sitä siedä.
Jätevesi itsessään tarjoaa bakteereille ”ruokaa”, ja kasvaneet bakteerit kuluttavat jäteveden eloperäistä ainetta ja ravinteita.
Ilmastuksesta vesi kulkee jälkiselkeytysaltaisiin. Vesi on jo huomattavasti kirkastunut, ja sen pinta on tyyni. Liete painuu taas altaan pohjalle, puhdas vesi jää pinnalle.
Raskaat ketjukaapimet työntävät altaiden pohjalle laskeutuneen lietteen altaan keskellä olevaan lietetaskuun. Suurin osa lietteestä kierrätetään takaisin biologisen puhdistusprosessin alkuun, ja bakteerit jatkavat työtään. Pikkuhiljaa osa lietteestä poistetaan kierrosta lietteenkäsittelyyn.
Puhdistamolla jätevedestä poistetaan fosforista yhdeksänkymmentäkahdeksan ja typestä yhdeksänkymmentä prosenttia. Sini-Marja Niska / Otavamedia
Mullaksi ja biokaasuksi
Suodatusvaiheessa vedestä poistetaan vielä typpeä. Vesi kuplii taas, se kertoo typen vapautumisesta kaasuksi. Se poistuu aikanaan ilmanvaihdon kautta ulkoilmaan. Lopulta vesi on puhdasta ja valmis nostettavaksi poistotunneliin.
Puhdistetut jätevedet johdetaan kuusitoista kilometriä pitkää purkutunnelia pitkin avomerelle, missä tunnelin suu sylkee vedet Helsingin ja Espoon edustalle noin kahdeksan kilometrin päähän rannasta.
Avomeren syvyyksissä viimeisetkin mahdolliset jäämät sekoittuvat vesimassaan.
Kaikki Viikinmäen puhdistamolla syntyvä liete päätyy hyötykäyttöön. Puhdistuksesta jäljelle jäänyt liete kerätään talteen ja mädätetään hapettomassa tilassa.
Liete saa mädäntyä säiliössä kolme viikkoa, minkä jälkeen se kuljetetaan Sipooseen kompostoitavaksi. Siellä liete jalostetaan vihermullaksi, jonka laatua Elintarviketurvallisuusvirasto Evira valvoo.
Puhdistuslaitoksella mädätyksessä syntyvä biokaasu kerätään sekin talteen ja hyödynnetään talon sisällä lämpö- ja sähköenergiana.
Puhdistamo tuottaa kaiken tarvitsemansa lämmön itse, ja viime vuonna myös yhdeksänkymmentäseitsemän prosenttia sähköstään.
Suodatinlaitoksella vesi on jo puhdasta ja sen pinta tyyni. Sini-Marja Niska / Otavamedia
Viikinmäen tauti
Laitoksen toiminta on pitkälti automatisoitu, mutta laitteiden huoltaminen ja korjaaminen ovat edelleen perinteistä käsityötä. Puhdistamossa työskentelee noin kolmekymmentä ihmistä, joiden työpäivät kuluvat taukoja lukuun ottamatta maan alla kelmeässä keinovalossa. Siihen tottuu, kuten työympäristön hajuhaittoihinkin.
Marko Leppänen, 48, työskentelee puhdistamolla koneasentajana.
Leppänen kertoo puolitosissaan ”Viikinmäen taudista”, joka saattaa iskeä uusiin tulijoihin herkästi.
Käytännössä kyseessä on bakteerien aiheuttama äkillinen vatsatauti, jonka saamista voi ehkäistä hyvällä käsihygienialla. Vähitellen ihmisen vastustuskyky kasvaa ja ”Viikinmäen taudille” tulee immuuniksi.
Leppänen kehaisee saaneensa työpaikalta niin hyvän vastustuskyvyn, ettei vaimon kotimaassa Thaimaassa eri bakteerikannasta peräisin oleva vatsatautikaan pääse enää yllättämään.
Hyvä käsihygienia on työssä tärkeää. Kuusivaiheinen käsienpesu takaa puhtaan tuloksen. Kuvassa Jyrki Purhonen (vas.), Marko Leppänen ja Maija Vilpanen. Sini-Marja Niska / Otavamedia
Sormukset pönttöön
Viemäreihin päätyy pääkaupunkiseudulla vuosittain yli miljoona kiloa sinne kuulumatonta tavaraa. Väärään paikkaan eksyneitä tavaroita on kerätty puhdistamon näytehyllyyn, josta löytyy aarteita aina tekohampaista kännyköihin.
On legoja, Turtles-hahmoja ja kameroita – esineitä, joita on vuosien saatossa tullut laitokselle jäteveden mukana. Vihkisormusten perään kysellään silloin tällöin.
Oikeasti viemäriin saisi huuhtelu- ja pesuvesien lisäksi päästää vain ohutta wc-paperia ja ”sitä itseään”.
Muu tavara häiritsee laitteiden toimintaa ja pahimmillaan vaurioittaa niitä. Ruokajäte on viemärirotille herkkua.
Rasvakaan ei kuulu viemäriin: putkistossa se jähmettyy, ja pahimmassa tapauksessa jätevesi tulvii tukkeutuneiden röörien takia takaisin omaan kotiin.
Kemianteollisuudella on ihan erillinen projekti, missä kinkun paistorasvoja kerätään joulun jälkeen talteen, ja liemestä tehdään dieselpolttoainetta.
Jätevedenpuhdistuksella on myös roolinsa Itämeren suojelussa. Puhdistamoille kulkeutuu veden mukana haitallisia aineita, kuten lääkkeitä, torjunta- ja palonestoaineita.
Valitettavasti kaikkia aineita ei saada kokonaan poistettua vedestä. Toisin kuin elokuvissa, lääkkeitä ei tosielämässä saa kaataa viemäriin. Kaikki lääkeaineet eivät hajoa puhdistuksessa, vaan kulkeutuvat vesistöön ja sitä kautta mahdollisesti myös lautasillemme.
Esimerkiksi kipugeelien vaikuttava aine diklofenaakki kertyy kalojen sappinesteeseen.
Puhdistamon ”leluhyllyyn” on kerätty laitokselle jäteveden mukana kulkeutuneita tavaroita. Sini-Marja Niska / Otavamedia
Puhdas vesi on rikkaus
Tehokkaat jätevedenpuhdistamot ovat yhteiskunnalle elintärkeitä. Ensi vuonna tulee kuluneeksi satakymmenen vuotta siitä, kun Suomi sai ensimmäisen kunnallisen jätevedenpuhdistamonsa.
Sitä ennen pääkaupunginkin jätevedet valuivat viemäriputkista suoraan lähimpään rantaan. Se pilasi merivettä ja toi runsaasti levää Töölönlahdelle.
Nyt tilanne on huomattavasti parempi. Suomessa puhdistusvaatimukset ovat tarkkoja ja Viikinmäessä tulokset hyviä: eloperäisestä jäteaineesta yli yhdeksänkymmentäviisi prosenttia saadaan poistettua, fosforista noin yhdeksänkymmentäkahdeksan ja typestäkin noin yhdeksänkymmentä prosenttia.
”Meillä on maailmanluokan puhdistustulokset. Täällä tehdään jopa parempaa tulosta kuin viranomaiset vaativat”, hehkuttaa laitoksen entinen kehitysinsinööri Maija Vilpanen.
Se, mikä on meille itsestään selvää, on valtaosassa muuta maailmaa saavuttamatonta luksusta. Yli kahdeksankymmentä prosenttia maailman yhdyskuntien jätevesistä päätyy käsittelemättöminä takaisin luontoon.
Vakavat likaisen veden välityksellä tarttuvat taudit, kuten kolera, ovat edelleen julmia tappajia maailmalla.
Ainakin yksi yhteinen, meitäkin koskettava haaste tämän päivän jätevedenpuhdistuksessa on: ilmaston muuttuminen.
Sen vaikutukset näkyvät jo Viikinmäen puhdistamolla kasvaneina virtaamavaihteluina.
Toisaalta viime vuonna oli kuumaa ja kuivaa, ja jätevesimäärä väheni lähes kolmetoista prosenttia edellisvuodesta, kun Helsingin alue jäi vähäsateiseksi.
Sateet ja merenpinnan nousu tuovat haasteita, kun uusille säilytysaltaille ei ole tilaa.
Kun väkiluku pääkaupunkiseudulla kasvaa ja samaan aikaan sekä jätevesimäärä että ilmaston ääri-ilmiöt lisääntyvät, ei puhdistamon tämänhetkinen kapasiteetti enää pitkään riitä tuottamaan puhdistustuloksissa priimaa.
Täällä riittää vettä, täällä ei
Viime kesä oli kuuma ja kuiva. Kuivuus näkyy edelleen myös Suomen pohjavesissä, etenkin Keski-Suomessa ja Kokemäen vesistöissä. Talven lumien sulaminen korjasi kuitenkin vapun jälkeen pohjavesitilannetta koko maassa.
Kanta-Hämeessä ja maan itäosissa vedenpinta on keskimääräistä korkeammalla. Lapissa kevätsulaminen tapahtuu kahdessa osassa: ensimmäinen huippu oli vapun tienoilla ja toinen tapahtuu nyt säiden uudelleen lämmetessä.
Lounais-Suomessa pohjavedet ovat vielä keskimääräistä matalammalla, samoin Keitele-järven pinta on edelleen ajankohtaan nähden alhaalla.
Ennusteiden mukaan se on vielä juhannuksena kaksikymmentä senttiä matalammalla kuin normaalisti verrokkiaikaan. Tarvittaessa pohjavesien tilannetta voidaan koettaa kohentaa säännöstelyllä, kuten Päijänteen kohdalla on tehty.
Huhtikuu oli poikkeuksellisen kuiva koko maassa. Pohjaveden pintoja laskee vielä eriaikaisesti eri puolilla maata käynnistyvällä kasvukaudella tapahtuva uusien kasvien aiheuttama haihdunta.
Jos kevät lisäksi jatkuu vähäsateisena, saattavat pinnankorkeudet jäädä viime kesän ja syksyn tapaan alhaisiksi ainakin maan etelä- ja keskiosissa.
Hyvin kuuma ja kuiva kesä laskisivat loppukesästä vedenpintoja ennestään.
Kuivuustrendistä ei kuitenkaan voida puhua, vaan vesitilanteessa esiintyy vuosittaista luonnollista vaihtelua. Siihen on vain totuttava.