Reportaasi Kilpisjärveltä: Tällaista on unelmien arki Lapin kyläteillä Saanan kainalossa, jonne riittää tulijoita, läpikulkijoita ja oman paikan löytäjiä
Kilpisjärveläiset synnytetään 400 kilometrin päässä kotoaan Rovaniemellä ja heidät haudataan 170 kilometrin päähän kotoaan Hetan ja Kätkäsuvannon hautausmaille. Kävimme katsomassa, millaista on arki Saana-tunturin katveessa.
Kireän pakkasen punaama taivas kaartuu Kilpisjärven yllä. Kylän laitamilla vallitsee illan tullen rikkomaton hiljaisuus.
Pakkaslumi natisee askelten alla.
Lumipenkkojen välissä kiemurtelevalla kylätiellä kulkijan kuulee ennen kuin hänet näkee.
Kilpisjärveläisen Marjo Lundellin silmäripset ovat kuurasta valkoiset. Posket punertavat ja hengitys höyryää. Villapaidan korkea kaulus on pakkasen huurtama.
Helmikuisena arkiaamuna runsaan sadan asukkaan Kilpisjärven kylätiellä vallitsee autius ja hiljaisuus. Tienvarren matalat puut ovat painuneet tykkylumitaakkojensa alla kumaraan. Tyynessä, yli 20 asteen pakkasessa savupiippujen savut nousevat suoraan taivaalle. Palava koivu tuoksuu.
11-vuotias alaskanmalamuutti Mimmi vetää Marjon pitelemää hihnaa kireämmälle.
Aamulenkki on jo melkein taivallettu. Rinteessä siintävän sinisen kotitalon pihassa on kaksi autoa ja potkukelkkaa. Sukset ja sauvat on nostettu seinää vasten pystyyn.
Helsingissä syntynyt Marjo muutti vuonna 2013 Oulusta Kilpisjärvelle. Enää hän ei pysty edes kuvittelemaan, että muuttaisi Kilpisjärveltä pois.
Anja-Maija (jalaksilla) ja Marjo Lundell ovat löytäneet yhteisen kotinsa Kilpisjärveltä. Potkukelkkalenkillä jolkottaa myös alaskanmalmutti Mimmi. Pekka Kustula
Neljän tuulen tiellä
Etelän suunnasta Kilpisjärvelle päästäkseen on ajettava vajaat 200 kilometriä valtatietä numero 21 Muoniosta pohjoiseen. ”Neljän tuulen tieksi” kutsuttua väylää pidetään Suomen vaarallisimpana maantienä.
Mitä pohjoisemmaksi edetään, sitä kapeammaksi tie käy lumivallien välissä. Liettuan ja Viron rekistereissä kulkevia rekkoja vyöryy vastaan. Rekannuppi pyyhkäisee ohittaessa henkilöauton sivupeilin läheltä. Perävaunu nostattaa jälkeensä puhurin.
Viime talvena tieltä suistui ojaan arviolta 150 rekkaa eikä raskaan liikenteen määrä ole Oulun Tieliikennekeskuksen liikennekeskuspäällikön Marika Saarenpään mukaan ainakaan vähentynyt.
Rekat kuljettavat norjalaisen kalateollisuuden tuotteita Tromssan ja Finnmarkin alueilta Suomen satamiin ja Helsinki-Vantaan lentokentälle. Vastakkaiseen suuntaan taas rahdataan esimerkiksi rakennusmateriaaleja Pohjois-Norjaan.
Norjalaisille Kilpisjärven K-market Kilpishalli on edullinen ostospaikka. Pekka Kustula
Norjaan matkalla olevan latvialaisrekan renkaat on varustettu jääketjuilla. Pekka Kustula
”Tien profiili on mutkineen ja mäkineen haastava eikä ulkomaalaisia autoja ole aina varustettu talviolosuhteiden vaatimalla tavalla”, Saarenpää kertoo.
”Pitkien välimatkojen vuoksi myös tien kunnossapito on vaativaa.”
Karesuvannon rekkaparkin yllä leijuu paksu usva. Moottorit hyrisevät. Dieselin katku käy kurkkuun.
Rakennusteollisuuden moduuleita Norjaan kuljettanut virolainen Margus Mardiste on jo paluumatkalla kotiinsa.
Hänen mukaansa valtatie 21 on liian kapea ja mutkainen isoille rekoille. Lisäksi taitamattomat kuljettajat ajavat keskellä tietä, jolloin syntyy vaaratilanteita.
”Jos et itse väistä, vastaantulijan on väistettävä ja silloin toinen rekoista päätyy usein pientareelle.”
Virolainen rekkakuski Margus Mardiste pitää taukoa Karesuvannon rekkaparkissa. Pekka Kustula
Kavereista aviopariksi
Kilpisjärven kylän läpi jyräävät rekat kuuluvat sinisen talon pihaan katkeilevana huminana, mutta sisälle saakka liikenteen äänet eivät kantaudu.
Suuren, vielä lämpimän takan kupeeseen on pinottu halkoja. Ikkunasta avautuu näkymä Kilpisjärven valkoisena hohtavalle selälle.
Marjo Lundellin puoliso Anja-Maija Lundell jättää työhuoneessaan tietokoneen auki ja astelee keittiöön.
On aamupäiväkahvin aika.
Anja-Maijan rakennuttama talo valmistui Kilpisjärven rantaan kesällä 2012. Helsingistä kotoisin oleva Anja-Maija tapasi Marjon Oulussa samana vuonna.
”Ei tässä näin pitänyt käydä. Meidän piti olla vain kavereita”, Anja-Maija kertoo.
Marjo muutti Kilpisjärvelle vuonna 2013 ja pari meni naimisiin naistenpäivänä 8. maaliskuuta vuonna 2017.
”Turistit saattavat joskus kyräillä meitä, mutta Kilpisjärven kyläläiset ovat ottaneet naisparin avomielisesti vastaan.”
Lundellit sanovat elävänsä Kilpisjärvellä normaalielämää.
”Täällä normaalia on se, että voi lähteä kesken työpäivän parin tunnin hiihtolenkille.”
Hankifutista välitunnilla
Kilpisjärven koulun pihalla leikitään vallinherraa ja pelataan jalkapalloa. Hengitykset höyryävät kireässä pakkasessa ja haalarit natisevat hangella, vitilumi pöllyää.
Kilpisjärven yhtenäiskoulussa on 17 oppilasta, joista nuorimmat ovat esikoululaisia ja vanhimmat käyvät peruskoulun yhdeksättä luokkaa.
Lähin lukio on 175 kilometrin päässä Enontekiön kirkonkylällä Hetassa, missä kilpisjärveläiset lukiolaiset asuvat viikot ja tulevat viikonlopuiksi kotiin.
Kilpisjärven alakoululaiselle parikymmentä pakkasastetta on ihanteellinen keli viettää välituntia lumivallien katveessa. Pekka Kustula
8-vuotias Peppi Rousu on ahkera virkkaaja. Pekka Kustula
Kilpisjärven koulussa on kolme kaksikielistä oppilasta, joista kaksi puhuu äidinkielenään suomen lisäksi norjaa ja yksi saamea. Neljä oppilaista asuu 50 kilometrin päässä Kilpisjärveltä Norjan Skibotnin eli Yykeanperän kylässä.
Kilpisjärven koulussa vietetään joka päivä ”Kehu-päivää” ja tänään kehutaan 8-vuotiasta Peppi Rousua. Koulukavereidensa mukaan hänellä on hieno koira ja hän on ahkera virkkaaja.
Rousu luonnehtii kouluaan pieneksi ja rauhalliseksi.
”Täällä on hyvä olla, kun kukaan ei huuda eikä tappele.”
Välitunti on päättymässä. Opettaja Sinikka Labba, joka opettaa myös saamea saamenkielellä istahtaa luokan eteen.
”Edellisellä tunnilla opetin skypen välityksellä biologiaa Hetan saamenkielisille oppilaille,” Labba kertoo.
Kilpisjärven koulun luokanopettaja Sinikka Labba opettaa suomen lisäksi myös saamenkielellä. Pekka Kustula
Kilpisjärven koululaiset pelaavat jalkapalloa nurmen sijasta lumikentällä. Pekka Kustula
Kirkonmenot jumppasalissa
Kilpisjärven vuonna 1987 rakennettu koulu paloi toukokuussa 2015.
Koulun lähistölle parkkeeratussa asuntoautossa tapahtui kaasuräjähdys, josta levinnyt tuli tuhosi puurakenteisen koulun käyttökelvottomaksi.
Koulua jouduttiin käymään Kilpisjärvellä sijaitsevan Helsingin yliopiston biologisen aseman ja yksityisissä tiloissa kunnes nykyinen monitoimirakennus valmistui elokuussa vuonna 2017.
Rakennuksessa on koulun lisäksi päiväkoti, terveysasema, kunto- ja liikuntasali, kylätila ja verkkoasiointipiste.
Kun avaa liikuntasalin päädyn suuren oven, sen takaa paljastuu saamelaistaitelija Maarit Maggan rakentama alttariasetelma.
Liikuntasalin peräseinällä olevan alttariasetelman on toteuttanut saamelaistaiteilija Maarit Magga. Pekka Kustula
Talossa tehdään myös kirkollisia toimituksia.
Marjo ja Anja-Maija Lundell käyvät Kilpisjärven monitoimitalon liikuntahallissa pelaamassa salibandya.
”Sekajoukkueissa on sekä isovanhempia että lapsia. Liikuntahalli on yksi paikka, missä tavataan muita kyläläisiä”, Anja-Maija kertoo.
Ennen Kilpisjärvelle muuttamistaan hän työskenteli Kilpisjärven tullissa ja huolinta-alalla Pohjois-Norjassa. Nykyään Lundelleilla on oma huolinta-alan yrityksensä, jonka asiakaskunta muodostuu valtaosin norjalaisista kuljetusalan yrityksistä.
Työ luonnistuu kotikonttorista puhelinten ja tietoliikenneyhteyksien välityksellä.
”Kilpisjärveä riivaavat ajoittain pitkät sähkökatkot”, Marjo kertoo.
”Kun yhteydet pätkivät, ajamme jatkamaan töitä seitsemän kilometrin päässä Norjan puolella sijaitsevalle parkkipaikalle, missä netti varmasti toimii.”
Kilpisjärven monitoimitalon sivuhuoneessa toimii kyläisten verkkoasiointipiste. Pekka Kustula
Nettikaupat apuna
Kilpisjärvi tuntuu olevan kaukana kaikesta.
Kylällä päivystää lääkäri kerran ja terveydenhoitaja kahdesti kuukaudessa. Lähimmät terveyskeskukset sijaitsevat sadan kilometrin päässä Karesuvannossa, 175 kilometrin päässä Hetassa ja parin sadan kilometrin päässä Muoniossa.
Hätätapauksissa kilpisjärveläisiä kuljettaa norjalainen ambulanssi tai pelastushelikopteri.
Kilpisjärveläisille lähin synnytyssairaala on 400 kilometrin päässä Rovaniemellä. Myös elämän päätös on kaukana: heidät haudataan 170 kilometrin päähän Kätkäsuvannon tai Hetan hautausmaille.
Anja-Maija ja Marjo Lundell ovat tottuneet siihen, että palvelut ja kaupat ovat etäällä. Anja-Maija luettelee pitkän listan tuotteita, joita he tilaavat suosiolla verkkokaupoista: moottorikelkan osia, alusvaatteita ynnä muuta tarpeellista.
”Jos kaipaamme kaupunkielämää, ajamme 160 kilometrin matkan Norjan Tromssaan.”
Lundelleja harmittaa käytännössä ainoastaan se, ettei kotikylältä löydy kampaajaa.
”Otimme Youtuben kampaajavideoista oppia ja aloimme leikata hiuksemme itse.”
Etsintöjä erämaassa
Pakkanen nostattaa usvaa. Kilpisjärven kylän yllä nousevan, 1029 metriä korkean Saana-tunturin ääriviivat pehmenevät ja huippu katoaa näkyvistä. Kylää halkovan valtatien taakse jää harmaa ja jyrkkä seinämä.
Rajavartiolaitoksen pakettiauto kääntyy K-market Kilpishallin parkkipaikalle Norjan rekisterissä olevien suurten maastureiden viereen.
Vanhemmat rajavartijat Jukka-Pekka Muotka ja Mika Niemelä ovat saapuneet edellisenä päivänä Lapin rajavartioston Muonion rajavartioasemalta Kilpisjärvelle ja yöpyneet kylällä.
Muotka myöntää, että Kilpisjärvellä kärsitään virkakunnan resurssipulasta.
Rajavartijoillekin kuuluu ensihoidon ja poliisin tehtäviä.
Vanhemmat rajavartijat Jukka-Pekka Muotka ja Mika Niemelä ovat tulleet vajaan 200 kilometrin päästä Muonion rajavartioasemalta partioimaan Kilpisjärvelle. Pekka Kustula
Kilpisjärvellä rajavartijat ehtivät partioida keskimäärin kerran viikossa. Poliisia nähdään raitilla harvemmin. Kilpisjärvellä sanotaan että jos kylälle soittaa poliisiin, rikos ehtii vanhentua ennen kuin poliisi ehtii paikalle.
Rajavartioiden tehtävät Kilpisjärvellä ovat suurimmaksi osaksi etsintöjä.
”Kelkkailijoita ja retkeilijöitä joudutaan hakemaan maastosta”, Niemelä kertoo.
Liikennevalvontaa vaativat etenkin viikonloppuisin ja lomakausina Kilpisjärvelle saapuvat norjalaiset moottorikelkkailijat, jotka eivät aina noudata liikennesääntöjä.
Vakavia häiriöitä ei Niemelän mukaan Kilpisjärvellä juuri näe.
”Sitä ei sovi kiistää, että hätätilanteessa Kilpisjärvellä joudutaan odottamaan apua usein huomattavan pitkään.”
Hamstraajia rajan takaa
Muovikassien sangat venyvät.
Norjan Tromssassa asuvat Remy Valle Hansen ja Vebjorn Elvemo ovat hakeneet Kilpisjärven Alkosta reilun lastin. Mökille päätyy viikonloppujuomiksi olutta, viiniä ja vodkaa.
Kaksikko osaa jo ulkomuistista Suomesta Norjaan vietävän alkoholin sallitun enimmäismäärän.
”Joskus olemme saaneet liiasta alkoholista mojovat sakot ja mikä pahinta, viinat on otettu pois”, Hansen kertoo.
Kilpisjärvelle vuonna 2016 avatun Alkon asiakkaista valtaosa on norjalaisia. Kiivainta myynti on viikonloppujen alla ja lomakausina, jolloin norjalaiset tulevat Kilpisjärvelle mökkeilemään.
Norjalaiset Remi Valle Hansen ja Vebjorn Elvemo ostavat Kilpisjärven Alkon myyjältä Elina Korhoselta täyden lastia juomia viikonlopuksi. Pekka Kustula
Pieneen myymälään on joskus tullut asiakkaita bussilasteittain yhden päivän aikana.
Elvemo laskee, että Norjassa 31 euroa maksavan vodkapullon saa Suomesta yhdeksän euroa halvemmalla.
”Mitä enemmän juodaan, sitä enemmän syntyy säätöä”, Elvemo toteaa.
Illan mittaan norjalaisia ostosmatkailijoita virtaa myös kylän marketin käytäville.
Norjalaiset hamstraavat olutta, savukkeita ja lihatuotteita, jotka ovat Suomessa noin 20–40 prosenttia halvempia kuin Norjassa.
K-market Kilpishallin vuosikymmenessä tuplaantuneesta liikevaihdosta peräti 90 prosenttia tulee norjalaisten ostoksista.
”Meillä on parikymmentä työntekijää eli viidesosa kilpisjärveläisistä on kaupan palkkalistoilla”, kertoo kauppias Elina Rousu-Karlsen.
Marketin alkuillan tungoksessa pujottelevat myös Anja-Maija ja Marjo Lundell.
Anja-Maija alkaa valita vitriinistä wienereitä paperipussiin.
”Harmittaa, kun en pysty kulkemaan ostamatta leivonnaisten ohi.”
Kauppias Mikko Rousu päivystää Kilpishallin lihatiskin takana. Pekka Kustula
Kun Maritta Rousu oli perustamassa Kilpisjärven Kilpishallia vuonna 1978, kylällä ei ollut vielä edes sähköjä, vaan virtaa otettiin kaupan omasta aggregaatista. Pekka Kustula
Kiitokset onnesta
Illan sininen hetki on lyhyt ennen kuin Kilpisjärvelle laskeutuu pimeä. Pakkanen on lauhtumassa. Pilveen vetäytyneeltä taivaalta leijuu hiljakseen suuria hiutaleita.
Revontulten loimut jäävät tulevana yönä näkemättä.
Iltalenkkiä Mimmi-koiran kanssa kiertävä Marjo Lundell pysähtyy, kun koira käy nuuskimaan lumivallia. Talojen hormien savu ei erotu pimeässä, mutta palavan koivun haistaa.
”Nautin Kilpisjärven rauhasta ja kiireettömästä elämäntyylistä”, hän sanoo.
”En enää sopeutuisi kaupungin kerrostaloon.”
Marjo sanoo olevansa onnellinen ja kiittää onnestaan puolisoaan Anja-Maijaa.
”Rakkaus minut tänne toi ja rakkaus minut täällä pitää.”
Koira nostaa kuononsa hangesta ja alkaa tassutella eteenpäin. Marjon selkämys loittonee pimeään.
Hetken on aivan hiljaista, kunnes etäämpää kantautuu humahdus.
Taas yksi rekka kiitää Neljän tuulen tietä Kilpisjärven kylän läpi.
Käsivarren peukalossa
- Kilpisjärvi (Gilbbesjávri) on kylä Enontekiön kunnassa, Norjan ja Ruotsin rajanpinnassa.
- Kilpisjärven rannalla ovat Suomen ainoat yli kilometrin korkuiset suurtunturit.
- Vakituisia asukkaita kylässä on noin sata.