Reportaasi: Lavatanssit palasivat – Seura vieraili näyttelijä Pertti Koivulan kanssa parketilla
Pitkän tauon jälkeen lavat täyttyivät taas onnellisista tanssijoista. Yksi palaajista oli näyttelijä Pertti Koivula, joka ajaa tansseihin vaikka suoraan iltanäytöksestä. Tanssin viedessä pandemia unohtuu ja ihmiset ovat taas yhtä.
Näyttelijä Pertti Koivula iski lavoille heti, kun ne keskikesällä avautuivat. Parkettien suurkuluttaja nautti läheisyydestä tanssiparinsa kanssa. ”Tanssiessa herää monenlaisia tunteita”, hän sanoo. © Sara Pihlaja
Rentouta käsi. Hengitä.
Näyttelijä Pertti Koivula, 60, pitää toimittajaa varmassa otteessaan ja opastaa rumban saloihin. Hermostuttaa. Tilanne on vieras ja vielä tunnettu näyttelijäkin siinä iholla.
Milloin joku muu kuin perheenjäsen tai ystävä on pitänyt kädestä?
Koivula vie taitavasti. Tulee tunne, että osaan itsekin. Tanssiparini ui parketilla kuin villikala meressä.
”Tanssiessa täytyy uskaltaa avautua, mennä toista lähelle, tuntea musiikki ja kanssasi tanssiva ihminen. Ilman näitä tanssi on pelkkä mekaaninen suoritus”, Koivula sanoo.
Lavatanssit eivät helteellä vedä tanssijoita
Hämärässä salissa keinahtelee kukkakuosien ja kauluspaitojen kimara. Heinäkuussa alkaneet tiistaitanssit Kangasalan Kisarannassa ovat vetäneet salin miltei täyteen.
Kun koronarajoitukset höllentyivät ja lavatanssit taas suurilta osin keskikesällä käynnistyivät, järjestäjät huokaisivat helpotuksesta. Vihdoin illat ja bändit voitiin lyödä lukkoon.
Sitten Kisarannan isäntä Kimmo Keihäs kohtasi uuden huolen.
”Helle on lavoille myrkkyä. Oli pitkään niin kuuma, etteivät ihmiset jaksaneet tulla tanssimaan”, hän sanoo.
Mutta nyt kesäilta on viileä ja Keihäs lippuluukulla iloinen. Parkkipaikka täyttyy ja tanssijoita virtaa sisään. Rajoitusten ja turvavälien väsyttämät ihmiset ovat päässeet vihdoin nauttimaan elävästä musiikista ja toistensa läheisyydestä.
Yksi lavoille heti ampaissut on näyttelijä Pertti Koivula. Aistimme tunnelmaa tänä iltana hänen kanssaan. Koivula on intohimoinen tanssin harrastaja ja tämä on hänelle jo viides tanssi-ilta putkeen. Pitkän koronatauon jälkeen hän käyttää likimain kaikki vapaansa tanssimiseen. Lavatanssit ovat syy ajaa paikalle vaikka suoraan iltanäytöksestä.
Koivula on näytellyt tämän kesän pääosaa Teatteri Eurooppa neljän Onnellinen mies -näytelmässä Äänekoskella, joten kesän aikana hän on kiertänyt erityisesti Keski- ja Länsi-Suomen lavoja.
”Lavatansseissa parasta on ihmisten tapaaminen ja tanssikontakti. Sellaista ei ole missään muualla”, hän fiilistelee.
Lavatanssit pidettiin hengissä salatansseissa
Koivula on tullut tanssimaan Kangasalle tanssikaverinsa kanssa. Kun kiertää tansseja pitkään, oppii tuntemaan ihmisiä. Joistakin tulee sellaisia, joiden kanssa mennään tansseihin yhdessä.
Nyt pari huilaa hetken seinänviertä kiertävillä leffateatteripenkeillä ja katselee, kun ihmiset pistävät jalalla koreaksi.
”Kuin villit varsat”, Koivula kommentoi.
”On tainnut etiketti unohtua tauon aikana. Ihmiset ovat niin innoissaan, että törmäilevät toisiinsa”, hän jatkaa hymyillen.
Viejän vastuu säästää pari yhteentörmäyksiltä on Koivulalle tärkeä. Siksi hän ei tule tönineeksi muita juuri koskaan. Tanssiparia kohtaan hän ei kuitenkaan ole kriittinen.
”Olen rento kaveri. Minua ei haittaa, jos parille tulee askelvirhe. Olen kuullut sellaisistakin miehistä, jotka suuttuvat, jos vienti ei mene perille.”
Tanssivire on säilynyt koronan yli, sillä Koivula, kuten moni muukin Kisarannassa, tunnustaa osallistuneensa salatansseihin. Ihmiset ovat siis järjestäneet tansseja kotonaan ja kutsuneet mukaan kavereitaan.
”En ole kuullut, että yhtäkään tartuntaketjua olisi lähtenyt näistä liikkeelle. Tanssijat ovat vastuullisia. Tanssimme vain oman parin kanssa ja pidimme huolen turvaväleistä”, Koivula sanoo.
Vaikuttaa siltä, että tänäkin iltana ihmisillä on syvä luottamus toisiinsa, vaikka lavoilla on altistuttu ja Pirkanmaa siirtyi samana päivänä perustasolta epidemian kiihtymisvaiheeseen. Maskeja ei näy eikä turvavälejä voi tanssin pyörteissä pitää.
Teho-osasto tuli tutuksi
Takapihalla keikkabussissa on hilpeä tunnelma. Illan orkesteri Sinitaivas vetää illan aikana neljä 45 minuutin settiä, joiden välissä ehtii huilata 20 minuuttia. Tauon aikana musiikki tulee levyltä.
”Yleensä perinne on ollut, että aloitetaan valssilla, mutta olemme luopuneet siitä. Foxilla saadaan alkuun parempi meininki”, bändin laulaja ja rumpali Juha-Matti Ahola sanoo.
Yhtye keikkailee tänä kesänä ahkerasti. Heiltä toivotaan biisejä jo ennen keikkaa somessa.
”Toivotuimpia ovat muun muassa hidas valssi When Winter Comes sekä kappaleet Matkalaukussa ja Sierra Madre.”
Korona on koetellut paitsi tanssien järjestäjiä, myös bändejä ja ylipäätään koko tapahtuma-alaa.
Sinitaivaan miehetkin ovat joutuneet paiskimaan ihan muita töitä. Ahola teki vartiointihommia, basisti Jarno Pasma työskenteli tehtaassa ja kosketinsoittaja Jukka Lehtimäki ajoi rekkaa.
Toukokuussa tapahtui pahin: Ahola sai työpaikaltaan koronan. Hän oireili kotonaan viikon, kunnes happiarvot huononivat ja hänet otettiin tehohoitoon viideksi päiväksi. Syövästä selvinneenä hän luotti, että ammattilaiset Taysissa hoitaisivat hänet terveeksi tälläkin kertaa.
”Olin kuitenkin huolissani keuhkoistani ja siitä, mitä laulamisesta tulee sairauden jälkeen.”
Kuukauden toivuttuaan hän nousi lavalle. Ahola pelkäsi, muistuvatko laulujen sanat enää mieleen. Kaikki onneksi kulki kuten ennenkin. Sanatkin tulivat selkärangasta.
”Keikkailu tuntuu nyt paremmalta kuin koskaan. Yleisökin tsemppaa meitä nyt ihan eri tavalla. Tätä elämää olin kaivannut niin paljon. ”
Sinitaivas-yhtyeen laulaja ja rumpali Juha-Matti Ahola sairastui keväällä koronaan ja joutui tehohoitoon viideksi päiväksi. Sairaalassa hän oli huolissaan, miten laulamisen käy. © Sara Pihlaja
Hakukuviot herättävät vilkasta keskustelua Tanssiporukka-Facebook-ryhmässä. Nainen jää miestä useammin ilman paria. © Sara Pihlaja
Harmittaa, jos ei haeta
Kun tanssilaji vaihtuu, syntyy kova kuhina. On nopeasti löydettävä uusi pari, jonka kanssa viilettää seuraavat kaksi kappaletta. Perinteinen kaava pitää yhä – miehet ja naiset hakevat omilla vuoroillaan.
”Naiset jäävät herkemmin ilman paria, koska heitä on melkein aina miehiä enemmän. Jos outo nainen menee yksin lavalle, saattaa olla vaikea päästä tanssimaan, kun kukaan ei tunne”, Koivula sanoo.
Tämän on huomannut myös nokialainen Ronja Snåre, 25.
Hän käy tansseissa usein kavereidensa kanssa. Hän on tanssinut koko ikänsä, sen huomaa, eikä viennin siis pitäisi olla taidoista kiinni. Mutta silti hänkin jää välillä ilman paria.
”Tietysti harmittaa, jos hyvän biisin aikana kukaan ei hae. Mutta tanssia ehtii seuraavallakin kierroksella. Yritämme kavereiden kanssa hilata tänne lisää miehiä”, hän sanoo.
Osa naisista astelee lattialle oman ystävättärensä kanssa. Satu Heikki, 48, ja Heini Uutela, 34, antautuvat yhdessä fuskun vietäviksi. He ovat vanhoja tuttuja ja tanssivat aina yhdessä, kun törmäävät lavoilla.
”En osaa sanoa, mistä se on kiinni, haetaanko vai ei. On ehkä tärkeää, että oma asenne ja energia välittyvät. Tänä iltana vientiä on ollut mukavasti”, Uutela pohtii.
Osa kokee nyt ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen odotetun hetken –tuntematon ihminen ottaa kädestä ja vetää liki. Uutelallekin nämä ovat ensimmäiset tanssit tauon jälkeen.
”Lisäjännitystä iltaan toi, kun ei ole ollut täällä pitkään aikaan. Alkuun oli jopa vähän rikollinen olo”, hän sanoo.
Pertti Koivula tykkää itse hakea ja vaikuttaa siihen, kenen kanssa kallisarvoiset tanssihetkensä käyttää. Tampereen seudulla hän voi olla huoleti, sillä täällä on “aivan järjettömän hyviä tanssijoita”.
Hakurivistä miehen nappaa naisten vuorolla Maarit Aho, 58, tuttu nainen lavoilta.
”Pertti on kehittynyt valtavasti. Neljä vuotta sitten hän oli perustanssija. Nyt hänen vartalonkäyttönsä on todella taitavaa. Hän on suosikkiparini lattareissa”, Aho kehuu Koivulaa tanssin jälkeen.
Ronja Snåre tanssi alkuillasta näyttävästi hitaan boleron kaverinsa Mikko Savilahden kanssa. Kisarannan lavatanssit ovat Snårelle neljännet tänä kesänä. ”Paluu lavoille tuntui mahtavalta. Ajattelin, että voiko tämä olla tottakaan. Parasta on yhdessä tekeminen”, hän sanoo. © Sara Pihlaja
Koivula pääsi tango-oppiin jo teinipoikana
Tanssi on ollut osa Pertti Koivulan elämää 13-vuotiaasta. Silloin hän kävi ensimmäistä kertaa tansseissa kotiseudullaan Ranualla. Hän pyysi luokkakaveriaan Vuokkoa opettamaan tangoa, koska halusi hurmata erään ihastuksensa.
”Opin askeleet ja hain tyttöä tanssimaan. Olimme sen jälkeen yhdessä viisi vuotta”, hän muistelee.
Koivula kiersi 1990-luvun lopussa lavoja laulajana. Hän ponnahti suosioon 1993 Markku Pölösen tangoelokuvasta Onnen maa. Nyt hän ottaa samat lavat haltuun tanssimalla.
”Varsinkin vielä muutama vuosi sitten ihmiset saattoivat ihmetellä, että mitä sinä täällä teet. Oli kai erikoista, että esiintyjä tanssii muiden mukana. En tunne toista näyttelijää, joka kiertäisi tansseissa.”
Koivula otti neljä vuotta sitten virkavapaata työstään Helsingin kaupunginteatterissa ja opetteli sinä aikana lattarit. Nyt rumba, salsa ja cha cha ovat tangon ja foxtrotin ohella hänen suosikkejaan. Nämä tanssit hän myös hallitsee parhaiten.
”Vaikken ole erityisen taipuisa kaveri, saan lantioon liikettä”, hän sanoo.
Tanssilavakulttuuri on siistiytynyt. Kisarannassakaan ei törmää päihtyneisiin. Kahviossa käydään virkistäytymässä, ei kännäämässä.
Moni tulee tänne kuntoilemaan, kahvilasta kerrotaan.
Myös tanssitaito on kohentunut hurjasti. Nykyisin lavoilla tanssitaan 16 eri lajia. Näiden haltuunotto ei käy kädenkäänteessä. Koivula vakuuttaa, ettei toisaalta tarvitsekaan.
”Kynnys tanssia on onneksi lavoilla matala. Vaihtoaskeleillakin pärjää koko illan. Heilläkin on mukavaa yhdessä”, hän viittaa pariin, joka vain keinuu musiikin tahdissa ilman opeteltuja askelia.
Romanssejakin lavoilla syttyy, vaikka moni sanoo tulleensa vain tanssimaan. Eija Rantala, 59, ja Raimo Kontoniemi, 66, tapasivat ensi kerran samassa salissa 13 vuotta sitten – ja rakastuivat. © Sara Pihlaja
Tanssia parhaimmillaan: yksi vartalo, neljä jalkaa
Koivula on sinkkumies. Hän ei etsi tansseista kumppania, vaan täydellistä elämystä, jolloin kaikki tähdet tuntuvat olevan oikeassa asennossa.
”Silloin kahdesta vartalosta tulee yksi”, hän sanoo.
Joskus tällainen yhteys syntyy täysin vieraan ihmisen kanssa.
”Siihen ei tarvita ihmeellisiä taitoja tai kuvioita. Jo muutaman askeleen jälkeen vaan tuntee, että nyt sujuu. Herää voimakas yhteenkuuluvuuden tunne.”
Edellisiltana hienoja hetkiä oli ollut useampi, kun hän kävi tanssimassa Saukonkallion lavalla Iitissä. Niissä hetkissä Koivula keinui vieraan naisen kanssa rumban, tangon ja cha chan tahtiin.
”Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka monenlaisia tunteita herää, kyseessä on vain tanssi. Romanssejakin toki lavoilla syntyy. Naiset ovat kuitenkin sanoneet, ettei tanssin sujuminen ennusta parisuhdeonnea.”
Lavatansseissa on pelissä kaikenlaisia tunteita. On mustasukkaisuutta, eli kielletään kumppania tanssimasta muiden kanssa tai ylipäätään lähtemästä tansseihin. Joku jää tanssiin niin koukkuun, että parisuhde jää kakkoseksi.
Joskus aiemmin Koivula lähti täydellisen tanssin jälkeen kotiin, koska oli varma, ettei hienompaa tule. Hän pelkäsi, että upea fiilis haihtuu.
Nykyisin hän tanssii aina loppuun asti.
”Tunnelma paranee, kun lattialta vapautuu tilaa.”
Joskus syntyy yhteinen transsi
On sydämeni sulle saari, ja siksi ikävä mun on. Sä minusta teit erakon, kun jätit saaren aution.
Puolilta öin Kisarannan tanssisalissa on entistäkin hämärämpää. Katonrajassa roikkuvat lamput luovat yllemme tähtitaivaan. Bändi soittaa hitaan valssin ja laulaa riipaisevasti erosta.
Muissa tansseissa väki velloo omia reittejään, mutta nyt kaikkien askeleet käyvät tismalleen samaan tahtiin. Tuntuu, että elämme ja hengitämme yhdessä tätä samaa, koskettavaa, hetkeä.
Koivula tunnistaa ilmiön.
”Argentiinalaisessa tangossa puhutaan rondasta. Ihmiset tanssivat kahdessa kehässä ja ovat samalla kuin yhtä ja samaa elävää organismia”, hän kuvailee.
Illan voi kruunata myös tuo, yhdessä aikaansaatu ronda.
”Silloin tuntuu, että vaivumme kaikki samaan transsiin.”
Viileä kesäilta kutsuu huilaamaan. Heinäkuussa pitkä helleputki koetteli tanssilavoja, kun kuumalla säällä ihmiset eivät jaksaneet tulla tanssimaan. © Sara Pihlaja
Illan aikana Pertti Koivula kuluttaa pari tuhatta kaloria. Jossain kohtaa on saatava makkara. © Sara Pihlaja