Reportaasi: Kesämökki talviteloille haikein mielin – Liimataisten perheestä Marja-Leena-mummu on viettänyt jo 55 kesää Tuusulan Rusutjärvellä

Jaa artikkeliLähetä vinkki
mökki talviteloille
Siiri Jokinen kapuaa viemään piipunhattua, joka suojaa roskilta, lumelta ja linnuilta. Vaari tietää, että keväällä piippu vetää paremmin suojauksen ansiosta. © Sanna Liimatainen
Liimataisten kesämökki hoivataan haikein mielin talviunille. Soutuvene nostetaan maihin, vesipumppu otetaan pois järvestä ja isännän viiri laitetaan kaappiin.

Liimataisten mökillä Tuusulan Rusutjärvellä on kaunis ruska. Komea yli 20 metriä korkea vaahtera on tipauttanut runsaasti lehtiä pihalle. Martti Liimatainen, 79, istahtaa päältä ajettavalle ruohonleikkurille saadakseen nurmikon talviteloille. Hän ryhtyy rouhimaan isoja ja kovia vaahteranlehtiä, jotta ne maatuisivat talven aikana.

”Emme jaksa enää haravoida kaikkia lehtiä. Napertajaksi nimetty ruohonleikkuurobottimme on leikannut koko kesän nurmikkoa puolestamme. Nyt olisi hyvä aika leikata pensaita ja omenapuita, mutta taidamme siirtää sen aikaiselle keväälle. Keräämme vain viimeiset omenat puista ja tyrnimarjat pensaista”, Martti kertoo.

Talkoisiin Russarille ovat tulleet myös Martin vaimo Marja-Leena Liimatainen, 78, ja hänen tyttärensä Sanna Liimatainen tyttärensä Siiri Jokisen ja tämän poikaystävän Valtteri Helmisen kanssa. Vaari on työnjohtajana ja mummu muonittaa sakin. Koirat Lara ja Puhti pyörivät jaloissa.

Marja-Leena kertoo tulleensa ensimmäistä kertaa Rusutjärvelle nuorikkona 1960-luvulla silloisen miehensä kanssa. Silloin yövyttiin upean puutarhan keskellä olevassa isossa ylähuvilassa. Nykyinen mökki on alun perin ollut venevaja. Vanhojen sukuriitojen takia ylähuvila on ollut vuosikymmeniä tyhjillään, ja nyt se on purkukunnossa.

”Olen viettänyt täällä 55 kesää. Tulimme 1970-luvulla lasten kanssa maalle jo toukokuussa, ja mieheni kävi täältä Helsingissä töissä. Syyskuussa muutettiin takaisin kaupunkiin. Silloin oli tien päässä kioski ja pieneen Elantoon vastarannalle soudettiin ostoksille. Perunat ostettiin paikallisilta maanviljelijöiltä”, Marja-Leena muistelee.

”Kyläyhteisö oli tiivis siihen aikaan, ja olimme paljon tekemisissä toistemme kanssa. Nyt kaikki ovat enimmäkseen omissa oloissaan.”

Marja-Leenan anoppi oli Töölössä asuva bisnesnainen, jolla oli ennen sotia lyhyttavaraliike Vannas Aleksanterinkadulla. Sodan jälkeen hän myi antiikkia ja taidetta, kun vaatetavaraa ei ollut. Sota-aikana perhe asui Rusutjärvellä Helsingin pommituksia paossa.

Sanna muistelee lämmöllä lapsuutensa kesiä, jolloin uitiin päivät pitkät Rusutjärvessä. Vesi oli silloin puhdasta, ja järvessä oli rapujakin. Nykyisin siinä kukkii useimpina kesinä levä.

”Mökillä oli isot peruna- ja mansikkamaat. Grillasimme vanhassa pallo­grillissä kyljyksiä, jotka maustettiin HP-kastikkeella. Juhannusperinteisiini kuului, että soudimme isän kanssa ympäri järveä ihailemassa juhannuskokkoja. Maisema ei ole paljoakaan muuttunut lapsuudestani.”

Soutuvene käännetään nurin päin ja vedetään rannasta ylemmäs. Keväällä se on taas soutu­kunnossa. © Sanna Liimatainen

Soutuvene käännetään nurin päin ja vedetään rannasta ylemmäs. Keväällä se on taas soutu­kunnossa. © Sanna Liimatainen

Mieli lepää, kun on tekemistä

Anopin kuoltua 1966 alahuvila jäi perinnönjaossa Marja-Leenan perheelle. Alun perin paikalla oli vain sauna ja venevaja, mutta anoppi oli rakennuttanut niiden jatkeeksi lisäosan jo 1940-luvulla.

”Mökkimme on vajaat 80 neliötä ja Martin rakentama uusi vierasmökki noin 30 neliötä. Rakennusoikeutta on vielä 6 000 neliön tontilla runsaasti, mutta rantamökki pitäisi purkaa pois, jos rakentaisi uuden. Tätä ei tapahdu meidän elinaikanamme, sillä rakastamme paikkaa tämmöisenä, vaatimattomana”, Marja-Leena huomauttaa.

Mökillä on vietetty yksi joulukin, mutta enimmäkseen siellä ollaan keväästä syksyyn. Rakennusta ei ole eristetty talviasuttavaksi.

”Jos alkaa sataa, niin lähdemme liiankin helposti kotiin Espooseen, koska matkaa on vain 50 kilometriä.”

Marja-Leenan ja Martin mökki on perinteinen työleiri, jossa tekeminen ei lopu koskaan. Tämä sopii varsinkin Martille, joka on päästä varpaisiin mökki-ihminen.

”Monta projektia on joko suunnitteilla tai tekeillä kaiken aikaa. Martti on täällä rauhallisempi kuin kotona, kun on tekemistä. Hän saa puuhastella omiaan ja minä autan vähän, jos hän pyytää kauniisti”, Marja-Leena naurahtaa.

Martti kertoo rakentaneensa viime kesänä lisäterassin saunan oven eteen. Nyt siitä on mukavampi mennä uimaan ja istua nauttimaan auringosta.

Rakentelun lisäksi puiden kaatoa ja polttopuiden tekoa riittää aina. Yli 60 paksua runkoa odottaa kaatamista tontilla. Martti kertoo, että metsurilta pyydetty tarjous oli niin kallis, että hän on päättänyt tehdä homman pikkuhiljaa itse.

”Tein vähän putkitöitäkin, kun kytkin tyttöjen Marja-Leenalle äitienpäivälahjaksi antaman pöytätiskikoneen. Se on näppärä peli, joka tarvitsee vain viisi litraa vettä. Se kuumentaa veden ja läpinäkyvästä luukusta voimme seurata astioiden pesua kuin TV-ohjelmaa.”

Marja-Leena nauraa, että se on niin uskomattoman ihana värkki, että vähältä piti, ettei hän ottanut sitä viereensä nukkumaan! Hän tykkää mökillä eniten oleilusta ja köllöttelystä, lukemisesta ja terassilla istumisesta auringon paistaessa. Marja-Leena ja Martti saunovat joka toinen päivä, mutta uimassa ja veneilemässä ei pariskunta juurikaan enää käy.

”Olemme jo sen verran kankeita, että ei tunnu kivalta kömpiä veneeseen.”

Järvikään ei houkuta, vaikkei siinä testin mukaan ollut levää kesällä. Vesi oli kuitenkin sameaa.

”Levätilanteen voi onneksi varmistaa koronatestin tyyppisellä testillä.”

Lue myös: Talviasuttava mökki haaveena? Huomioi nämä luvat ja asiat rakennusten muutostöissä

Vesi oli niin matalalla, että Valtteri sai vesipumpun helposti järvestä Siirin pestäväksi. Vaari toimii työnjohtajana. © Sanna Liimatainen

Vesi oli niin matalalla, että Valtteri sai vesipumpun helposti järvestä Siirin pestäväksi. Vaari toimii työnjohtajana. © Sanna Liimatainen

Putket talviteloille

Nuoripari Valtteri ja Siiri siirtyvät laiturille nostamaan vesipumppua pois järvestä. Valtteri pukeutuu tehtävää varten vedenpitävään kahluuhaalariin, ja nostaa pumpun järvestä Siirille, joka pesee siitä levät pois tiskiharjalla.

Mökki liitettiin muutama vuosi sitten Tuusulan kunnan vesi- ja viemäriverkostoon, joten siellä on juokseva vesi, sisävessa ja suihku. Mutta järvestä otetaan edelleen vesipumpulla kastelu- ja siivousvettä.

”Täällä on vesijohtoina kupariputket ulkoseinän vieressä sisällä, mutta vaihdan ne joskus nailonputkiksi. Nailon ei nimittäin jäätyessäänkään hajoa. Vesiputkien tyhjennys kompressorin paineella on tärkein tehtävä mökin talviteloille laittamisessa”, Martti selittää.

Monen laiturikokeilun ja rikkoontuneen tai karanneen laiturin jälkeen on päädytty nykyiseen, jota ei nosteta pois järvestä lainkaan.

”Teetin siihen Riihimäen vankilassa metallitöinä painavat, 70 senttiä halkaisijaltaan olevat pyöreät ankkurit. Ne kiinnitettiin ristikkäin laituriin, ja ne pitävät sen paikoillaan. Routa ja jää eivät häiritse, sillä laituri ei liiku mihinkään”, Martti kertoo.

Seuraavaksi Siiri ja Valtteri vetävät soutuveneen maihin, kääntävät sen nurin ja ottavat tapin pois. Sitten Siiri kiipeää mökin katolle viemään pellin suojaksi piipun päälle. Hän tyhjentää myös tuhkat saunan kiukaan tulipesästä.

Mummu keräilee terassilta tuolin pehmusteita sisään ja kerää tekstiilit kassiin vietäväksi kotiin pesuun. Hän katsoo hiukan haikeana etelään avautuvaa maisemaa, jota on ihailtu terassilta lämpiminä syysiltoina grillaamisen jälkeen. Liimataiset tykkäävät hyvästä ruoasta, ja naapurilta kierrätyksenä saatu kaasugrilli on kovassa käytössä.

”Sosiaalinen elämämme on Rusutjärvellä huomattavasti vilkkaampaa kuin Espoossa. Ystävät ja sukulaiset poikkeavat tänne usein. Se on virkistävää. Kesällä 2018 meillä oli täällä isot kansainväliset kekkerit, melkein sata vierasta. Tyttärentytär Meeri harrasti silloin aktiivisesti Suzuki-laulua, ja kutsuimme kansainvälisen Suzuki-laulajien konferenssin osallistujat mökille iltapäiväksi uimaan, saunomaan, grillaamaan ja tietysti laulamaan. Hauskaa oli”, muistelee Marja-Leena.

Jokasyksyinen hiirijahti toteutetaan tuvassa pienillä juustopalasilla. © Sanna Liimatainen

Jokasyksyinen hiirijahti toteutetaan tuvassa pienillä juustopalasilla. © Sanna Liimatainen

Valvontakamera viihdyttää

Mökissä pidetään talvella vesiputkien ja kodinkoneiden takia 10–12 asteen peruslämpö. Vanha ilmalämpöpumppu hoitaa homman, mutta Martti haluaisi vaihtaa pumpun uudempaan malliin, joka pitäisi lämmön 6–8 asteessa. Mökin sähkölasku oli vuonna 2021 noin 1 700 euroa. Nyt Liimataiset toivovat leutoa talvea, jotta selvittäisiin sähkön hinnan noustua 3 000 eurolla.

Mökissä sisällä on kiinteistön valvontajärjestelmä ja pihalla tavallinen valvontakamera.

”Aikaisemmin täällä kävi murtovarkaita melkein joka talvi. He sotkivat paikkoja, olivat yrittäneet tehdä ruokaa ja kerran oli kaikki irtoava valokuvakehyksiä myöten viety. Hälytysjärjestelmän asentamisen jälkeen voroja ei ole käynyt”, Marja-Leena toteaa tyytyväisenä.

Martti istahtaa lepotuoliinsa ja esittelee kännykästään pihalla olevan valvontakameran toiminnan. Puhelimesta kuului sopivasti hälytysääni, joka tuli siitä, että Puhti-koira juoksi pihalla valvontakameran edestä.

”Voin katsella kotona puhelimesta, mitä Rusutjärvellä tapahtuu. Samanlainen kamera on kotonakin Espoossa. Molemmat hälyttävät, jos niiden edessä liikutaan.”

Mökkinäkymää voi toki katsoa etänä huvikseenkin. Jos näkyisi vaikka supikoiria. Marttia nimittäin vetää mökille myös niiden loukuttaminen. Ennen selkäkipuja hän oli innokas metsällä kävijä.

”Supien loukkupyynti Rusutjärvellä on melkein yhtä jännittävää kuin metsästys, eikä käy niin paljon selän päälle”, Martti nauraa.

Mattojen pesu on ennen ollut jokakesäistä mieluisaa homma, mutta tänä kesänä 78-vuotiaat mökkiläiset veivät räsymatot pesulaan. Kaikkea ei tarvitse jaksaa tehdä itse.

Lue myös: Paljastaako valvontakamera arkeasi? Huonosti suojattu turvakamera on riski – ja pahimmassa tapauksessa kuin piilokamera

Rikkinäisestä saavista tehtiin kätevä katos Napertajaksi nimetylle ruohon­leikkuurobotille. © Sanna Liimatainen

Rikkinäisestä saavista tehtiin kätevä katos, jonne Napertajaksi nimetty ruohon­leikkuurobotti vetäytyy talviteloille. © Sanna Liimatainen

Korona-aikana tiivistettiin

Marja-Leena jäi leskeksi vuonna 2004. Martin kanssa hän meni naimisiin vuonna 2010 ja sai innokkaan mökkipehtoorin.

”Martti on tosi kätevä, ammatiltaan sähkömies. Hänellä on ollut aikaisemmin kolme mökkiä, ja kaikissa on ollut sama tekemisen meininki kuin täällä”, Marja-Leena kertoo.

Korona-aikana pariskunta oli paljon mökillä, koska he eivät päässeet matkustamaan ulkomaille.

”Matkarahat käytimme mökin kunnostamiseen eli käytännössä tiivistämiseen. Uusimme ikkunat, terassin oven ja lattiat. Saumoja tiivistettiin uretaanilla”, Matti kertoo.

Martin apuna oli taitava timpuri. Ensi kesän projektina on uusia teräsaita puomille asti, ja maalaustyötä riittää aina. Uusi tiiviimpi ulko-ovi pitää hankkia, ettei energia pääse sitä kautta harakoille. Uusi halkoliiteri on myös suunnitteluvaiheessa ja mökin taakse pieni katos työkalujen säilyttämistä varten.

Martti Liimatainen kerää haikein mielin isännän viirin pois. Kausi on taas ohi. © Sanna Liimatainen

Martti Liimatainen kerää haikein mielin isännän viirin pois. Mökki on aika laittaa talviteloille. © Sanna Liimatainen

Haikeat hyvästit

Mummu tarjoaa talkoolaisille herkullista kalakeittoa ja juuri uunista otettua pannukakkua. Jälkiruokaa poskeen pistelleessään Siiri muistelee olleensa pienenä mummun kanssa mökillä lakassa, sillä lähellä on pieni suo. Muutamaa vuotta nuorempi pikkusisko Meeri on ollut myös paljon mökillä vaarin ja mummun kanssa.

”Äiti osti juuri osuuden erämökkiin Nurmeksessa. Lähdemme sinne pian äidin kanssa, ja aiomme suorittaa metsästäjätutkinnon. Erilaisia mökkikokemuksia on tarjolla, sillä ensi viikolla lähden Valtterin kanssa hänen vanhempiensa vapaa-ajan asunnolle Portugaliin saunatalkoisiin”, Siiri kertoo.

Mummu laittelee vielä juustopaloja hiirenloukkuihin ja levittelee niitä tupaan. Viime talvena ei tullut yhtään raatoa, koska mökkiä oli tiivistetty.

Mökkikauden lopettaminen tuntuu aina vähän haikealta, kun joutuu jättämään taas yhden kesän taakseen. Liimataiset laittavat paikan talviteloille vasta ihan viime tipassa marraskuun kolkutellessa ovea.

”Vähän yritämme huijata itseämme, ettei laiteta vielä vesiä kokonaan pois päältä. Jos vaikka vielä tullaan kerran saunomaan ennen talvea!” Marja-Leena nauraa.

Rentouttava mökkifiilis syntyy yksinkertaisista asioista. Liimataiset kehuvat nukkuvansa tosi hyvin mökillä, vaikka kotonakin on ihan yhtä hyvä sänky. Kotonakin on hyvät laiskanlinnat, mutta jotenkin mökkituoleissa on vieläkin mukavampaa tuijottaa telkkaria ja nauttia olostaan.

”Myönnän olevani täällä rauhallisempi kuin kotona. Mieli lepää, kun käsillä on tekemistä”, tiivistää Martti tuntemuksensa.

Jäähyväiskahvien jälkeen tyhjennetään jääkaappi, viedään viimeiset omenat kotiin piirakkaa varten ja Martti laskee isännän viirin lipputangosta. Nähdään taas keväällä! Ellei sitten kuitenkin käydä talvella vähän lumitilannetta seuraamassa…

Marja-Leena Liimatainen keitti herkullisen kalakeiton talkooporukalle. © Sanna Liimatainen

Marja-Leena Liimatainen keitti herkullisen kalakeiton talkooporukalle. © Sanna Liimatainen

X