Reportaasi: Vanhat pankkikonttorit palvelivat hulppeissa tiloissaan – Selvitimme, mitä näissä pankkisaleissa ja -holveissa nyt tapahtuu

Kannuksen Valtakadulla Kamchanod Thai -ravintolassa tuoksuu herkullisesti kookosmaito, inkivääri ja sitruunaruoho. On lounasaika ja ravintolayrittäjä Aon Korkasat tuo buffettipöytään lisää pad thaita eli paistettuja nuudeleita. Hänen anoppinsa Helena Riutta hoitaa kassaa ja keittää kahvia.

Ikkunapöydässä istuu entisiä pankkineitejä muistelemassa menneitä eli sitä, miltä Kamchanod Thai näytti aikoinaan heidän työpaikkanaan Säästöpankkina. Siitä on jo tovi aikaa, sillä vuonna 1962 rakennetussa talossa on ollut pankkitoiminnan lopettamisen jälkeen yrityksiä kukkakaupasta sähköliikkeeseen.

Riitta Huolman (vas.), Liisa Lamu ja Marjatta Karvonen viettivät nostalgisen tuokion­ muistellessaan vanhoja Säästöpankkiaikoja. © Susa Junnola

Vanhassa holvissa kuiva-ainevarasto

Liisa Lamu työskenteli pankissa 43 vuotta, Marjatta Karvonen toistakymmentä vuotta ja Riitta Huolman tuuraili viitisen vuotta. Pankki oli aikoinaan arvostettu ja varma työpaikka.

”Vanhassa holvissa on näköjään kuiva-ainevarasto, jonka ovi on maalattu iloisen keltaiseksi. Entisessä pankinjohtajan huoneessa näkyy nyt olevan keittiö”, Riitta Huolman toteaa.

Naiset innostuvat muistelemaan entisajan pankkia, jossa asiakkaat olivat tärkeitä. Heitä palveltiin ja pyydettiin konttorille neuvottelemaan raha-asioistaan kahvikupin ääreen. Ihmisille riitti aikaa.

”Meillä oli Säästöpankin pankkiautokin, joka kiersi sivukyliä kuskin ja pankkivirkailijan kanssa. Kun perheeseen syntyi lapsi, Säästöpankki lahjoitti pankkikirjan ja lapsen tilille laitettiin kymmenen markkaa rahaa. Mieheni käyttää hiihtäessä vieläkin kymmeniä vuosia sitten asiakaslahjana saatua Säästöpankki-pipoa”, Liisa Lamu nauraa.

Aon Korkasatin takana on ovi kuiva-ainevarastoon. Ennen se oli pankkiholvi. © Susa Junnola

1990-luvulla viisi pankkia palveli asiakkaitaan

Marjatta Karvonen muistaa vieläkin kiireisimmät työpäivät. Ne olivat maitotilipäivä joka kuukauden 23. päivä ja eläkkeiden maksupäivät 4. ja 22. päivä. Silloin konttorille kertyi jonoa.

”Vuosia teimme kaiken käsipelillä, esimerkiksi korot laskettiin käsin. Tietokoneiden tulo helpotti valtavasti työtä, ja pankkiautomaattien saapuminen muutti toimintaa peruuttamattomasti. Ja nyt ollaan tässä tilanteessa, että kaikki tehdään netissä, pankkiin ei ole mitään asiaa. Ja hyvä näin.”

Vielä 1990-luvun alussa Kannuksessa toimi SYP, KOP, Postipankki, Säästöpankki ja Osuuspankki. Nykyisin vain Suomenselän Osuuspankilla ja Avain Säästöpankilla on konttorit Kannuksessa. S-marketissa voi nostaa rahaa S-tililtä.

”Aloitin työurani Säästöpankissa vuonna 1961, mutta 1990-luvun pankkikriisin ja sitä seuranneiden useiden fuusioiden myötä ehdin työskennellä monen nimisessä pankissa. Jäin lopulta eläkkeelle Nordeasta”, Liisa Lamu kertoo.

Yrittäjän haave toteutui

Aon Korkasat täydentää taas pöytää, ja pankkinaiset kehuvat ruoan herkullisuutta. Hän ilahtuu kuullessaan, että vanhat työkaverit ovat muistelemassa entisiä aikoja.

Yrittäjä näyttää heille jopa alakerran tilat. Naiset kertovat, että aikoinaan pankkiaikana siellä oli keittiö, jossa henkilökunnalle kokattiin lounas.

”Perustin pitkään haaveilemani ravintolan korona-aikaan helmikuussa 2020, mutta onneksi kannuslaiset ovat päässeet herkullisen thairuoan makuun”, Korkasat kertoo tuodessaan lisää riisiä pöytään.

Passikuvia seteleiden sijaan

Matka jatkuu seuraavalle pankille. Ihan thai-ravintolan vieressä on Lestijoki-lehden toimitus vanhassa KOP:ssa. Päätoimittaja Joni Mäki-Petäjä kertoo istuvansa pankinjohtajan huoneessa, jossa on vielä möhkälemäinen kassakaappi, jonka poisvieminen maksaisi omaisuuden.

”Pankkiholvi on alakerrassa varastona ja henkilökunnan jääkaapissa ovessa on ­edelleen KOP-tarra”, Joni Mäki-Petäjä ­nauraa.

Parin sadan metrin päässä on iso liike­tila, jossa oli ennen Postipankki ja postin konttori. Nyt siinä on kosmetologin vastaanotto ja sisustusliike Kaverini Sella, jonka palveluihin kuuluu myös passikuva­palvelu.

Hyllyillä on trendikkäitä kankaita ja sisustustarvikkeita. Nuoret yrittäjät Katariina Keski-Petäjä ja Essi Peltoniemi perustivat vuosi sitten rohkeasti korona-aikaan osakeyhtiön. Kankaat ja eri kaupungeista piirretyt sisustusjulisteet ovat verkkokaupan kulmakivet.

”Kivijalkakauppa on oikeastaan verkko­kaupan varasto, ja liike ei ole joka päivä auki”, kertoo kankaiden kuosit suunnitteleva Essi Peltoniemi.

Kankaat painetaan Liettuassa. Beesit ja maanläheiset värit ovat nyt tosi trendikkäitä, ja kankaita myydään metritavarana ompelijoille. Tavoitteena on kansainvälistyminen eli jälleenmyyjiä etsitään ympäri Eurooppaa.

”Piirtämistäni kaupungin karttajulisteista suosituin on tietysti Kannus. Kaupunki teetti siitä kaupungin 160 työntekijälle joululahjaksi kahvipurkin”, Essi ­Peltoniemi ­sanoo.

Ajan hammas on purrut liiketilaa, mutta aikoinaan se oli hieno pienessä pitäjässä, Kannuksessa. © Susa Junnola

Katariina Keski-Petäjä (vas.) ja Essi Pelto­niemi myyvät Kannuksessa kankaita entisessä Postipankissa. © Susa Junnola

Postipankki ei muistu edes nuorten mieleen

Kumpikaan nuorista naisista ei muista edesmennyttä Postipankkia, mutta liikkeessä passikuvia ottava Essin anoppi Päivi Peltoniemi muistaa sen hyvin.

”Minulle on jäänyt hauska muisto 1980-luvulta presidentinvaalien ennakkoäänestyksestä täällä postissa. Pikkupoikani oli mukana ja ihmetteli, mitä se ennakkoäänestys on. Hän kysyi, että tuleeko se presidentti sitten takaisin ihmiseksi”, Päivi Peltoniemi muistelee.

Ovensuuhun ilmestyy asiakkaita pieneksi jonoksi asti, sillä tämä on Kannuksen ainoa paikka saada passikuvia. Hannele Salo kaavailee lähtevänsä pääsiäisenä matkalle, ja passi pitäisi uusia.

Peltoniemi ohjaa hänet ”studioon” eli entiseen pankkiautomaatin tilaan.

”Siinä on kätevä ottaa passikuvat vakioidussa valossa”, Peltoniemi nauraa.

Päivi Peltoniemi ottaa passikuvaa entisessä Postipankin pankki­automaatissa. © Susa Junnola

Pankkikirja vaihtui salikorttiin

Kun astuu sisään Ole Fit -kuntosalille Kokkolassa, aistii edelleen avaran pankkisalin tunnelman, jonne isot ikkunat tuovat runsaasti luonnon valoa. Nyt työpöydät ja sermit ovat korvautuneet kuntoilulaitteilla.

”Aktia toimi tilassa vielä kolme vuotta sitten. Sermit ja seinäkkeet lahjoitimme urheiluseuran käyttöön ja teimme ison remontin. Rakensimme muun muassa saunan alakertaan. Avasimme kuntosalin tammikuussa 2020, mutta pian aika monet lopettivat koronan pelossa kuntosalilla käymisen. Nyt ihmiset onneksi puhkuvat kuntoiluintoa ja meillä on satoja kantakorttilaisia”, kertoo salin yrittäjä Christel Viitanen.

Ole Fit -kuntosali on Kokkolassa asettunut keskeiselle paikalle entiseen Aktiaan. © Susa Junnola

Niklas Lindqvist tulee lataamaan lisää aikaa kortilleen, ja Christel siirtyy palvelutiskille. Pankin vanha palvelutiski oli ennen keskellä salia, mutta se siirrettiin lähemmäs ovea ja tuunattiin raikkaamman väriseksi. Pankin rusehtavia puuviilupintoja näkyy vielä jossain paikoissa.

Lindqvist muistelee käyneensä pikkupoikana täällä pitkällä tiskillä tyhjentämässä säästöpossunsa kolikoista. Ensimmäisen pankkikirjan tärkeys on jäänyt mieleen.

”Myös talolainan kävin sopimassa täällä 15 vuotta sitten. Käyn melkein joka päivä salilla, joten tämä on kuin toinen koti. Erityisesti tykkään alakerran äijäluolasta.”

Niklas Lindqvist nostaa rautaa entisessä Aktia-pankissa ­Kokkolassa. © Susa Junnola

Leikkihuone Aktia-pankin vanhassa holvissa

Kierrämme katsomassa, mitä muistoja pankista on salilla jäljellä. Viisivuotias ­Alisa Smolander puuhailee leikkihuoneessa äidin polkiessa kuntopyörällä. Leikkihuone on tehty vanhaan pankkiholviin, mutta kalterit sentään sahattiin pois. ­Lattiaan kiinni pultattu kassakaappi painoi 600 kiloa, ja se vietiin raudankeräykseen.

Entisessä pankinjohtajan huoneessa on muutama kuntopyörä ja siellä annetaan cryo-kylmähoitoja kipuun. Välillä se on ollut myös rentoutumishuone.

Alakerran holviin on tehty karu äijäluola karskeimmille raudannostajille. Samoja laitteita on ylhäälläkin, mutta täällä saa olla rauhassa.

”Monet miehet huudahtavat ’wau’ tullessaan tähän rujoon tilaan, koska täällä on mukavaa autotallihenkeä. Holvin kalterikin on vielä ovessa”, Viitanen toteaa.

Kotoisan oloisella salilla on ­sohvaryhmä, tekotakka ja kahvikone. Monet jäävät siihen istuskelemaan treenin jälkeenkin.

”Kilpailu on kovaa, mutta olemme tällä hetkellä Kokkolan ainoa 24/7 auki oleva kuntosali. Meille saa myös ottaa lapsia mukaan. Vain muutamia kuntoilijoita käy öisin, mutta ani varhain 4–5 aikoihin tulijoita on paljon.”

Viitanen muistaa itsekin hakeneensa täältä talolainaa 20 vuotta sitten.

”Enpä olisi silloin uskonut, että joskus vedän kuntosalia Aktia-pankin tilassa.”

Alisa Smolander viihtyy leikki­huoneessa äidin kuntoillessa. © Susa Junnola

Vanhat pankkikonttorit elivät ennen kulta-aikaansa

Suomi oli ennen pankkikonttoreita pullollaan. Pohjanmaan Ely-keskuksen mukaan pankkitoimipaikkoja oli vuonna 1990 koko maassa 3 394, Kokkolassa 22 ja Kannuksessa neljä. Muutos vuoteen 2020 on valtava: koko maassa pankkitoimipaikkoja on 851, Kokkolassa 10 ja Kannuksessa kolme.

Kokkolan Pelikeskuksen bingosali on huikean korkea ja avara entinen Kansallis-Osake-Pankin pankkisali.

Tänne on helppo kuvitella pitkät tiskit. Siellä täällä näkyy muistoja menneistä ajoista. Vanha seinäkello on alkuperäinen, mutta se ei enää toimi. Holvit ovat varastoina, ja pankinjohtajan huone on pelikeskuspäällikön työtila, jonka ovenpielessä on vielä varattu- ja vapaa-nappulat.

”Talo tunnetaan edelleen Kokkolassa ­KOPin talona”, kertoo pelikeskuspäällikkö Seija Myllymäki.

Vanhaa KOP-taloa ei voi kehua kauniiksi, mutta toimintaa ja palveluja se onneksi tarjoaa. © Susa Junnola

Bingossa saa tupakoida

Keski-Pohjanmaan Urheilun Tukijat ry omistaa tilan ja ylläpitää bingoa, joka alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Suomessa on enää viisi perinteistä bingohallia: Kemissä, Joensuussa, Oulussa, Turussa ja Kokkolassa.

”Meillä Kokkolassa on erikoinen harvinaisuus: täällä on tupakoiville oma pienempi bingosali, johon meillä on Kokkolanseudun terveyskeskuksen kuntayhtymän erityislupa. Työntekijät myyvät tupakoiville asiakkaille pelilappuja ja poletteja luukun kautta, eikä heidän tarvitse mennä tupakkapuolelle.”

Kanta-asiakkaat Satu Pönkänen ja Lissu Wentjärvi istuvat jo vakiopaikoillaan täyttämässä bingolappuja ja sytyttävät savukkeensa. Koronan takia vain kolmasosa pöytäpaikoista on käytössä.

”Kutsumme tätä puolta krematorioksi ja savuton on karkkipuoli”, Wentjärvi nauraa.

Bingohalli on auki viitenä päivänä viikossa, ja ellei pariskuntaa näy, tuttu bingotyöntekijä soittaa heille kotiin ja varmistaa, että kaikki on kunnossa.

Punapaitainen Satu Pönkänen ja raitapaitainen ­Lissu Wentjärvi ovat Kokkolassa bingon kanta-asiakkaita. © Susa Junnola

Bingosali on avara ja katto korkealla, kiitos entisen pankin. © Susa Junnola

Sininen Roope Ankka -lipas tyhjättiin ennen tiloissa, joka nyt palvelee bingona

”Täällä on mukavaa käydä ja hyvä tunnelma. Emme pelaa koko ajan, vaan juttelu muiden bingossa kävijöiden kanssa on tärkeää. Sitä paitsi automaattipöytiin voi laittaa poletin niin, että kone pelaa ja huutaa bingot eli täysrivit itsekseen”, Satu Pönkänen toteaa.

Hän kertoo käyneensä jo kymmenvuo­tiaana mummunsa kanssa kinkkubingossa joulun alla. Bingokärpänen puraisi pahasti, ja hän on 18-kesäisestä käynyt bingossa viikoittain ja nyt eläkkeellä jopa päivittäin.

”Välillä istun täällä aamusta iltaan kuin työmies. Bingovoitot ovat pisteitä, joilla voi ostaa pelilappuja tai poletteja tai vaihtaa ostokorteiksi. Omilla taidoilla ei voi vaikuttaa, vaan bingossa pelaaminen on onnenpeliä.”

Mutta pelihimot eivät koskaan ole karanneet häneltä käsistä eikä hän viime vuonnakaan kauheasti laittanut rahaa bingoon, vaan pelasi voittopisteillä. Illan päätteeksi pelatut laput laitetaan roskiin, mutta sitä ennen pelaajat kirjoittavat nimensä niiden taakse.

”Työntekijät nimittäin nostavat sieltä päivän päätteeksi neljä lappua, jotka saavat yhden tunnin vapaata peliä seuraavana päivänä. Voitan tämän aika usein. Vähän aikaa sitten voitin kahdesti peräkkäin viikon ilmaiset pelit, jolloin sain pelata yhden pelilapun joka kierroksella. Silloin olin täällä aamusta iltaan ja Lissu toi aina välillä evästä. Hän ei ole yhtä innokas pelaaja kuin minä.”

Pönkänen muistaa hyvin bingon pankkina, jonne hän tuli lapsena tyhjentämään säästölipastaan, sinistä Roope Ankkaa. Nyt entisissä pankeissa on monenlaista uutta elämää kirpputoreista kiinteistövälitystoimistoihin. Kokkolan bingohallin kyljessä on tatuointistudio.

Pelikeskuspäällikkö Seija Myllymäki kertoo, että hänen siskonsa ja siskontyttönsä asuvat perheineen entisessä Marinkaisten Osuuspankin kiinteistössä.

”Siskoni asuu pankkisalin puolella ja on tehnyt holvista turvallisen makuuhuoneen itselleen.”

Lue myös: Ovela pankkiryöstäjä ei koskaan jäänyt kiinni – Astui pankkiin kymmenen munan kakku kainalossa