Harri Koski ei tavannut koskaan biologista isäänsä – Isättömyys ajoi itsetuhoiseen elämäntyyliin: ”Täytin päihteillä tyhjyyttä itsessäni”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Harri Koski
Raitistunut uimavalmentaja Harri Koski vertaa uimista elämään: ”Uimari voi pienentää veden vastustusta omalla tekemisellään.” © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
Harri Koskelle selvisi teini-iässä, että hänen isänä pitämänsä mies olikin hänen isäpuolensa. Tieto sysäsi hänet syvälle.

Pohjakosketus tuli 28. päivä tammikuuta vuonna 2013 kello 23.56.

Harri Koski kumosi salmiakkisnapsin 50. syntymäpäivänsä viime minuuteilla. Lasi kolahti pubin pöytään, ja siitä lähtien Koski on ollut juomatta alkoholia.

Nyt, reilut viisi vuotta myöhemmin, Koski on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Salskea vastuuvalmentaja astelee ryhdikkäänä altaan reunalla Kouvolan Haanojan uimahallissa. Altaassa polskii hänen valmentamansa Kouvolan Uimareiden 12–17-vuotiaiden sekaryhmä.

Raitistuminen on tehnyt Koskesta onnellisen miehen. Hän tuntee vihdoin olevansa oma itsensä, vaikka ei ole vielä päässyt kokonaan eroon entisestä elämästään.

Menneisyyden kanssa on vielä muutama tili tasaamatta.

Lippaan salaisuus

Lahdesta kotoisin oleva Koski ajautui teini-iässä Kilpiäisen kaupunginosan jengiin. Päihteet tulivat pian tutuksi jääkiekkoa ja yleisurheilua harrastaneelle nuorukaiselle.

Kerrostalon kylmäkellareista varastetut kotiviinit kihosivat poikien päähän, ja sitten piti lähteä Lahden torille nahistelemaan.

”Yliherkkänä olen ollut helposti muiden vietävissä. Olin pitkään sellainen joo joo -mies, joka ei osannut itse päättää elämänsä suunnasta.”

Jengikaverit olivat Koskea muutaman vuoden vanhempia. Jälkeenpäin Koski on selvittänyt, että ihmiset, joilla on huono isäsuhde hakeutuvat usein ikäistään vanhempien seuraan.

Kosken suhde omaan isäänsä ei ollut kovin ongelmallinen, mutta lapsena ja vielä nuorukaisenakin hän vaistosi, että isä oli jäänyt hänelle etäiseksi.

Kerran kotinsa eteisen kaappeja kolutessaan Koski löysi lippaasta valokuvan, josta häntä katsoi vaalea, nojatuolissa istuva mies.

Kun Kosken äiti kertoi kuvan miehen olevan Kosken oikea isä, 15-vuotias poika tunsi tulleensa raskaasti petetyksi. Hänen tuntemansa isä olikin isäpuoli, ja oikeaa isäänsä hän ei tuntenut lainkaan.

”Pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin hurjien poikien kanssa Tukholmaan.”

Harri Koski lapsuus

Koski on viihtynyt veden äärellä pienestä pitäen. Uimaripoika oli kovin ylpeä uusista, raidallisista uimahousuistaan. © HARRI KOSKEN KOTIALBUMI

Raskas häpeä

Tukholmassa vierähti muutama kuukausi. Koski työskenteli patatiskarina, kunnes palasi kumppaneineen nuoruuden pakomatkalta varastetulla autolla Haaparannan kautta takaisin Suomeen.

Matkalla joukko varasteli ruokaa, ja Posiolla porukka päätyi bensavarkaudesta pidätysselliin.

Kotiin tullessaan Koski löysi isäpuolensa parvekkeelta lukemasta sanomalehteä.

”Hän mulkaisi lehden takaa, ei sanonut mitään ja jatkoi lukemista.”

Valokuvan vaaleasta miehestä ei kotona koskaan puhuttu. Asia oli liian arka perhepiirissä ruodittavaksi.

Sen Koski kuitenkin sai tietää, että hänen äitinsä tapasi hänen isänsä tanssilavalla. Harri-poika syntyi äidin ollessa vasta 17-vuotias.

”Se taisi olla molemmille yhden illan juttu.”

Räälläämistä

Kosken jo teini-iässä alkanut alkoholin käyttö jatkui. Armeijaan hän meni parikymppisenä, ja siellä hän löysi oman alansa, uimavalmentamisen. Hän ei itse ole koskaan uinut kilpaa, mutta laji tuli hänelle tutuksi armeijan kolmiottelussa, johon kuuluu uimisen lisäksi maastojuoksu ja ammunta.

24-vuotiaasta saakka valmentanut Koski yritti parhaansa mukaan hoitaa valmennustehtäviään myös kiivaimpina juomavuosina.

”Ryypätessä ja rällätessä meni 13 vuotta. Valmentaminen oli katkonaista, enkä pystynyt pitämään muitakaan työpaikkojani.”

Alkoholin lisäksi Koski käytti kannabista ja syyllistyi pikkurikoksiin. Koviin huumeisiin hän ei sortunut, vaikka niitäkin oli tarjolla.

Taas yhden, usean päivän ryyppyputken aikana Koski istui kapakassa ja puristi puukkoa taskussaan. Humalainen Koski aikoi ratkaista pitkään kyteneen riidan teräaseella.

Viereisessä pöydässä istunut tuttu huomaisi kuitenkin tilanteen ja hälytti poliisit paikalle.

”Seuraavan yön viruin putkassa, ja puukko jäi valtion takavarikkoon.”

Viilto tyhjyyteen

Kosken vasemman käsivarren sisäreunalla kulkee pitkä, vaalea arpi. Kun viilto syntyi, veistä piteli Kosken oikea käsi.

Myöhemmin hän oli riistää henkensä myös lääkkeillä.

”Pelkäsin alitajuisesti kuolemaa niin paljon, että varmistin epäonnistumiseni. Aina joku oli paikalla pelastamassa.”

Koski sanoo, että hänen itsemurhayrityksensä olivat lopulta enemmän hätähuutoja kuin itsemurhayrityksiä.

”Miten itsekeskeinen ihminen voi ongelmineen olla! Onneksi pääsin psykiatriseen hoitoon.”

Koski sairastui vuonna 1992 diabetekseen. Juopotellessaan hän ei hoitanut itseään, mistä seurasi lukuisia matkoja sairaalaan.

Kosken nostaessa kättään etusormi ja peukalo painuvat melkein toisiinsa kiinni.

”Vuonna 2000 kuolema oli näin lähellä. Keho löi jo kaikki eritteet ulos, kun se meinasi lakata toimimasta.”

Koski katsoo, että hänen itsetuhoinen elämäntyylinsä ja käyttäytymisensä johtuivat siitä, että hän ei uskaltanut kohdata tavallista arkielämää.

”Kun en onnistunut missään, tunsin, että en myöskään ole mitään. Täytin päihteillä tyhjyyttä itsessäni.”

Kosken raitistuminen alkoi vähitellen, kun hän Heinolassa asuessaan rupesi käymään iäkkäämmän rouvan luona, jonka oli tavannut aiemmin karaokebaarissa.

Nainen oli ollut kolme vuosikymmentä raittiina. Hän mukanaan innokkaana laulajana tunnettu Koski rohkaistui liittymään Vapaakirkon kuoroon.

Laulaminen jatkui, mutta päihteet jäivät. Niiden tilalle tuli usko.

Ihminen ensin

Koski myöntää, että on suunnannut entisen päihdeaddiktionsa nykyään työhön. Vastuuvalmentajan pestin lisäksi hän toimii Kouvolan kaupungin uimaopettajana ja uinnin valvojana.

Aluksi Koski oli erittäin tuloshakuinen valmentaja, mutta vähitellen hänen asenteensa työhön on pehmentynyt.

”Ensin täytyy huomioida ihminen ja sitten vasta suoritus. Tarvittaessa olen junioreille myös isähahmo.”

Koskella itsellään on vuosina 1987, 1997 ja 1999 syntyneet tyttäret kariutuneesta avio- ja avoliitosta. Aikoinaan hän näki lapsiaan ainoastaan äitinsä ja isäpuolensa kotiin järjestetyissä tapaamisissa. Juopottelujen lomassa Koskella oli täysi työ saada itsensä näyttämään siedettävältä ennen kuin hän rohkeni edes näyttäytyä tyttärilleen.

Isä häpesi itseään lastensa edessä.

”Kanssakäyminen tyttöjen kanssa tyrehtyi miltei kokonaan samalla, kun välit katkesivat äitiin ja isäpuoleen. Nämä kyllästyivät rahaa kerjäävään juoppoon.”

Nykyään välit myös tyttäriin ovat kunnossa ja kaksi pientä lastenlasta ovat Koskelle vielä verrattain uusi ilonaihe.

Koskelta jäi ryyppyvuosiensa aikana maksamatta jääneistä laskuista ja elatusmaksuista kymmenien tuhansien eurojen velkataakka, jota hän on tunnollisesti lyhentänyt.

”Jos kuolisin nyt, lapseni joutuisivat maksamaan omat elatusmaksunsa, mikä olisi minusta sietämätöntä. Sitä paitsi olen luvannut itselleni ja Herralle, että kuittaan kaikki velkani tasoihin.”

Harri Koski

Harri Koski ei ole koskaan puhunut biologisesta isästään isäpuolensa eikä juuri äitinsäkään kanssa. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

”Näytä sille”

Sitä valokuvaa vaaleasta miehestä, jonka Koski löysi kaappiin piilotetusta lippaasta, ei enää ole. Koski repi sen aikoinaan, koska ei halunnut tietää tästä mitään. Enää hän ei kuitenkaan ole miehelle katkera tai vihainen. Ei myöskään äidilleen, ja erimielisyydet ovat menneisyyttä.

”Olen saanut itse niin paljon anteeksi, että pystyn nykyään myös antamaan anteeksi.”

Koski ei koskaan ehtinyt tavata biologista isäänsä. Hän kuuli enoltaan isänsä kuolleen vuonna 2010 Ruotsissa.

Isällä on Ruotsissa tytär, ja Koskella siis sisarpuoli. Hän on aikeissa ottaa tähän yhteyttä, mutta vielä he eivät ole tavanneet.

”Ihminen lienee enemmän sinut itsensä kanssa, jos hän tietää omista juuristaan. Ehkä siskopuoli osaisi kertoa minulle, minkälainen ihminen biologinen isäni oli.”

Isäpuoltaan Koski on aina kutsunut isäksi. Heistä on tullut niin läheisiä, että he ovat jopa ruvenneet tavatessaan halaamaan toisiaan.

Nyt altaassa aletaan uida kelloa vastaan. Harri Koski napsauttaa puhelimestaan sekundaattorin päälle, ja nuori ikäkausiuimari alkaa kiskoa rivakasti selkäuintia kohti altaan toista päätä.

Juoma-aikoinaan ”nahkapääkotkana” naissuhteista toiseen liidellyt Koski on löytänyt rinnalleen uuden elämänkumppanin. Pari vihittiin vuonna 2014.

Altaassa uimari tekee sujuvan käännökseen ja alkaa kiskoa seuraavaa altaanmittaa.

Puhelimen kello lyö armottomia sekunteja, mutta uimari on saavuttamassa seuraavien kilpailujensa aikarajan.

”Näytä sille”, Koski kannustaa altaan reunalta.

Se tarkoittaa myös häntä itseään.

X