Köyhän perheen tytär Tiina Nummenmaa perusti hyväntekeväisyysjärjestö Hopen: ”Lapsuudenkokemukseni opettivat, että kaikesta voi selvitä”
Tiina Nummenmaa, 43, muistaa ikuisesti sen hetken, kun sai lahjaksi käytetyt sukset. Ne toivat iloa ja antoivat toivoa köyhän perheen tytön elämään. Silloin hän oppi, kuinka tärkeää on, että saa toivoa: se voi muuttaa elämän.
Tiina Nummenmaa perusti Hopen vuonna 2008 yhdessä ystäviensä kanssa. Vapaaehtoisvoimin toteutettu avustustyö tavoitti vuonna 2019 yhteensä 8 951 vähävaraista perhettä. ”Mutta nyt tukea tarvitaan tavallistakin enemmän.” Kuva: Pekka Nieminen/Otavamedia
Pieni ala-asteikäinen Tiina ojensi kätensä silmät säihkyen. Kerrostalon tuttu talonmies ojensi Tiinalle sukset, jotka olivat kuuluneet hänen tyttärelleen.
Elettiin 1980-luvun puoliväliä. Ei tainnut talonmies tuolloin edes aavistaa, miten tärkeä lahjoitus olikaan hiihdosta innostuneelle tytölle.
”Omat sukseni olivat niin vanhat, että niistä oli pohja kipristynyt takaa niin, että niihin tuli koukku. Osallistuin niillä jopa hiihtokilpailuihin: mutta ei niillä kovaa päässyt.”
Kiitos talonmiehen, hiihdosta tuli Tiinalle rakas harrastus.
”Tuo muisto on minulle tärkeä.”
Se opetti, että toisen vanha romu voi olla toisen aarre, jopa uuden alku.
Pieniä tuloja
Mediatuottaja Tiina Nummenmaa (o.s. Häkämies) kasvoi pienituloisessa perheessä Keski-Suomessa.
Vaikka vanhemmat eivät puhuneet rahavaikeuksistaan lasten kuullen, stressi ja huoli huomisesta olivat läsnä kodin tunnelmassa, ilmestyivät huoliryppyinä otsalle.
”Tuossa iässä lapsikin ymmärtää, mistä on kyse, vaikka niistä asioista ei puhuttu niin avoimesti.”
Tiinasta kasvoi empaattinen lapsi, joka oli aina auttamassa muita: päiväkodissakin hän auttoi isompiaan pukemaan kurahaalarit päälle.
Tiina myös oppi jo nuorena, ettei kierrättämisessä ollut mitään hävettävää.
”Serkuilta sain käytettyjä vaatteita – ne olivat lapsuudessani juhlallisia hetkiä. En kokenut itseäni eri arvoiseksi, vaikka käytin toisten vanhoja vaatteita.”
Hän ymmärsi jo pienenä, että vanhemmat tekivät parhaansa. Sekin loi toivoa siitä, että huomenna asiat voivat olla paremmin.
”Vanhempani ovat edelleen naimisissa. Vaikeuksienkin keskellä perhe on ollut aina tärkein, kaiken ydin: välillämme on vahva sidos.”
Omien kokemusten myötä Tiina tietää, miten monenlaisia ongelmia työttömyys ja köyhyys lapsiperheessä voivat aiheuttaa.
”Lapsuudenkokemukseni antoivat myös toivoa. Ne opettivat, että kaikesta voi selvitä.”
Tiina kasvoi kolmilapsisessa perheessä. Vanhempien pitkäaikainen työttömyys ja pienituloiset työt toivat arkeen haasteita. Kuva: Tiina Nummenmaan kotialbumi
Run Baby Run
Lukion jälkeen Tiina opiskeli laskentamerkonomiksi Riihimäellä, jonka jälkeen hän suuntasi Helsinkiin.
Takaraivossa kummitteli lannistava ajatus: ”Onkohan minusta mihinkään?”
Sattumien kautta nuori, elämännälkäinen Tiina päätyi viihdealalle. Hän ystävystyi Sini Koposen (ent. Helmi, o.s. Laisma) kanssa osallistuessaan Miss Hawaiian Tropic -kauneuskilpailuun.
Molempien veri veti parrasvaloihin, ja he perustivat yhdessä tyttöduo Petsin 2000-luvun taitteessa.
Pirtsakalla musiikkivideolla Tiina ja Sini lauloivat Run Baby Run -kappaletta vaaleaksi värjätyt hiukset saparoilla. Oli pinkit tuubitopit, paksupohjaiset kengät, ohueksi nypityt kulmakarvat, helmiäistä kulmissa.
Vauhdikasta viihde-elämää kesti oman piskuisen aikansa. Nyt se tuntuu kovin kaukaiselta.
”Se oli yksi kasvuvaihe kohti aikuisuutta, hyvin pieni vaihe elämäni aikana: kaikesta oppii”, Tiina hymyilee.
”Rikkauteni on, että olen saanut nähdä ja kokea paljon.”
Ja mikä parasta, Tiina tapasi Mikon.
Tiinan ja Mikon rakkaustarina
Tiina ja Mikko Nummenmaan rakkaustarina on kestänyt 20 vuotta.
Parin tavatessa Mikko opiskeli oikeustieteellisessä sekä toimi Scandinavian Hunks -tanssiryhmässä.
”Villin nuoruuden jälkeen oli ihanaa löytää kumppani, jonka kanssa on voinut kasvaa yhdessä ja vanheta harmaantuneiksi keski-ikäisiksi – ja tästä toivottavasti vielä harmaammiksi!” Tiina nauraa.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
”Minusta on hyvä, että olemme eläneet samantyyppistä elämää nuorina aikuisina. Ymmärrämme toisiamme ja toistemme taustoja paremmin.”
Julkisuudesta pois hivuttautuminen tapahtui kuin itsestään. Tiina opiskeli parturikampaajaksi, siitä yksityisyrittäjäksi.
Mikon urapolku johdatti hänet personal traineriksi ja ison kuntosaliketjun liiketoimintajohtajaksi.
”Arvomme kolahtivat hyvin yhteen: niitä ovat muun muassa liikunta, hyvinvointi ja perhekeskeisyys.”
Elokuussa 2007 syntyi Isabella.
Ja sitten Tiina alkoi nähdä unia.
Ahdistus iski
Reilun vuoden ikäisen Isabellan tuhistessa onnellisen äitinsä sylissä se iski. Järkyttävä, vatsanpohjassa asti möyrivä ahdistus.
”Siihen aikaan mediassa uutisoitiin paljon vähävaraisten perheiden ahdingosta. Joulun alla sanoin miehelleni, että minun on pakko tehdä jotain näiden perheiden hyväksi, nämä tulevat uniini.”
Myös äitiys herätti Tiinassa vahvan, alkukantaisen tunteen: voi kunpa hän voisi pelastaa kaikki lapset maailmassa.
”Mietin kuumeisesti, miten voisin auttaa näitä perheitä.”
Espoolaisella hoitovapaalla olleella kotiäidillä ei kauaa nokka tuhissut.
Tiina Nummenmaa jakoi huolensa ystäviensä, muiden perheenäitien kanssa. He löivät viisaat päänsä yhteen: mistä kaikille perheille saisi apua, toivoa paremmasta huomisesta?
”Läpi pienten ja suurten kivien lähdimme rakentamaan visiotamme ja toimintaamme täysin nollasta: meillä ei ollut varoja tai sosiaalisen median voimaa.”
Visiona oli, että lapsi pitää nostaa aina kirkkaimmaksi johtotähdeksi.
Niin syntyi Hope – Yhdessä & Yhteisesti -hyväntekeväisyysyhdistys, joka avustaa vähävaraisia ja äkillisen kriisin kohdanneita lapsiperheitä tavara- ja vaatelahjoituksilla sekä harrastusten ja elämysten mahdollistamisella.
Jo muutamassa vuodessa Hopen, suomeksi Toivon, toimintaa oli ympäri Suomea, useilla paikkakunnilla. Se on Tiinalle tärkeää.
”Jos päätän jotain tehdä, se myös tehdään.”
”Jo pienenä loin itselleni keinon selviytyä haastavista tilanteista uskomalla vahvasti siihen, että tilanne voi muuttua, että huomenna asiat ovat paremmin”, Tiina Nummenmaa kertoo. Kuva: Pekka Nieminen/Otavamedia
Koronakevät vaikutti rajusti perheiden toimeentuloon
”Me selviämme tästä yhdessä.”
Näin suomalaisia kannustettiin, kun korona iski. Tuo ajatus on ollut myös Hopen kantava voima.
”Koronakevään poikkeustilanne on vaikuttanut rajusti monen perheen toimeentuloon”, Tiina Nummenmaa kertoo.
Koska Hopen toimipisteet jouduttiin sulkemaan 20 eri paikkakunnalla, he panostivat perheiden ruoka-apuun.
”Valtakunnallisesti olemme pystyneet toimittamaan huhtikuun loppuun mennessä ruoka-apua lähemmäs 250 000 euron arvosta 3 100 perheelle.”
Tiina haluaa kannustaa ihmisiä sekä ojentamaan auttavan kätensä että hakemaan rohkeasti apua.
”Vanhemmat kokevat hirveästi syyllisyyttä pohtiessaan, ovatko he epäonnistuneet. Ymmärrän, mistä tuo häpeän tunne kumpuaa. Olisi tärkeää, että ihmiset rohkenisivat pyytää apua, kun tilanne on tukala.”
Tiina tietää, että toivon menettäminen on kaikista lamauttavin tunne: sitä he näkevät surullisen paljon asiakasperheiden nuorissa.
”Kysymme aina joulun alla tai alkukesästä Toivon päivä -kampanjassamme nuorten toiveita, unelmia ja haaveita. Yritämme kannustaa, että nyt he voivat toivoa mitä vaan, ilman rajoituksia, ja me pyrimme toteuttamaan ne. Osa sanoo, että he eivät uskalla enää toivoa mitään, kun se ei kuitenkaan tapahdu.”
Se iskee kuin tikari sydämeen.
”Toivoisin, että vähävaraisessa perheessä kasvaneet lapset voisivat päästä eroon köyhyyden kierteestä, siitä että vanhempien hyvinvoinnin ongelmat siirtyvät lapsille.”
”Kierteen katkaisemiseen tarvitaan sitä, että lapset voisivat nähdä tulevaisuudessaan toivoa: heillä on mahdollisuudet ihan mihin vain, historian ei tarvitse toistaa itseään. Aina on toivoa.”
Tiina tietää sen itsekin.
Toivonkipinöitä – ”Aina on toivoa”
”Onnellinen vaimo ja äiti Espoosta.” Näin Tiina Nummenmaa kiteyttää tämän hetken.
Viime joulukuussa hän valmistui mediatuottajaksi Turun ammattikorkeakorkeakoulusta ja työskentelee nykyään MTV:n SuomiAreenalla.
”Haaveeni oli suorittaa korkeakoulututkinto, kun oma opiskeluni jäi aiemmin puolitiehen. Valmistuinkin varsin vauhdikkaasti ja erinomaisin arvosanoin reilussa vuodessa.”
Se oli yhden unelman täyttymys: ja samalla myös viesti menneisyyteen nuorelle Tiinalle, että hänestähän on vaikka mihin.
”Myös äitiys on opettanut minulle paljon: ääretöntä rakkautta ja merkityksellisyyttä. Perhe on se, johon voi tukeutua aina kaikessa.”
Mitään Tiina ei ota itsestäänselvyytenä. Saman hän on opettanut kohta 13 vuotta täyttävälle tyttärelleen.
”On todella tärkeää, että lapset ymmärtävät, miten tämä yhteiskunta rakentuu ja että on paljon lapsia, joilla asiat eivät ole hyvin.”
Tiina toimii edelleen Hopen hallituksen puheenjohtajana ja auttaa muun muassa viestinnässä.
Kaikkien näiden vuosien aikana hän on nähnyt hyvin surullisia tarinoita lapsiperheköyhyydestä. Mutta myös valoa ja toivoa.
”Joskus yhdet lahjaksi saadut luistimet – tai sukset – voivat muuttaa koko elämän suunnan.”
”Muistan elävästi, kuinka eräs äiti aikoinaan pyysi luistimia lapselleen.”
Lapsi ei olisi päässyt osallistumaan koulun tilaisuuteen ilman luistimia.
”Saimme hankittua luistimiset, ja samalla perheen tausta aukeni enemmän. Kävi ilmi, että kyseinen äiti oli silloin henkisesti täysin luovuttanut: hänestä tuntui, ettei hän saanut mistään kiinni.”
”Tapasin tämän äidin uudestaan muutamaa vuotta myöhemmin. Hän kertoi, että tarjoamamme avun kautta hän oli saanut voimia hakea töitä, ja lopulta työllistyikin. Sinä hetkenä ajattelin, että tällä on jotain merkitystä: me todella voimme herättää toivonkipinöitä.”
Joskus yhdet lahjaksi saadut luistimet – tai sukset – voivat muuttaa koko elämän suunnan.
Miten sinä voit auttaa vähävaraisia perheitä ja lapsia? Mistä apua? Lue lisää: seura.fi/hope