Yrittäjä Matti Leinonen tietää miltä tuntuu, kun tilaukset loppuvat kuin seinään: ”Kaikesta on selvitty – ja niin selvitään tästäkin”
Töysäläinen Matti Leinonen käynnisti auttavan puhelinringin koronakriisin lamaannuttamille yrittäjille. Hän tietää, miltä tuntuu, kun liikevaihdosta katoaa yhtäkkiä 70 prosenttia.
Matti Leinonen on viime aikoina vastannut hätääntyneiden yrittäjien puheluihin. Kuva: Timo Aalto
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä yrittäjä Matti Leinonen koki sen, miten maa katosi jalkojen alta työmaan pihassa. Takana oli lumeton talvi, mutta yöllä satanut hento pieni lumikerros teki pihasta vaarallisen liukkaan.
”Liukastuin jäätiköllä, kun olin menossa käymään työmaan lämpökeskuksella. Jalat menivät edellä ja käsi vääntyi suorana taaksepäin. Olkapäästä kuului rusahdus ja kipu tuntui heti”, yrittäjä Matti Leinonen kertoo.
Samoihin aikoihin Suomessa oli todettu kuusi koronatartuntaa ja ainakin yksi poikien jalkapallojoukkue oli määrätty koronakaranteeniin. Vielä silloin kukaan ei osannut ajatella, että parin viikon päästä Donald Trump kieltäisi lennot Euroopasta Yhdysvaltoihin, tai että Suomen hallitus julistaisi poikkeustilan sekä sulkisi koulut ja kieltäisi yli 10 hengen kokoontumiset.
Matin oikeaa kättä särki niin, että koronauutiset tuntuivat siinä hetkessä kaukaisilta. Oli pakko mennä lääkäriin. Selvisi, että olkapään kiertäjäkalvosin oli revennyt pahoin, ja edessä olisi leikkaus.
Lääkäri kertoi myös, että leikkauksen jälkeen Matin olisi varauduttava viiden kuukauden sairauslomaan.
”Neljäänkymmeneen vuoteen en ole ollut sairauden takia töistä pois, mutta kipeänä olen kyllä ollut töissä monta kertaa”, naurahtaa 58-vuotias yrittäjä.
Hän ei vielä silloin aavistanut, että sairausloma tulisi kulumaan koronakriisin takia vaikeuksiin joutuneiden yrittäjien auttamisessa.
Matin yritys Masa-Metalli Oy työllistää Alavuden Töysässä kymmenen henkilöä. Koronaepidemian takia heistä kaksi toimii nyt kotiopettajana ja yksi on jäänyt jumiin kotimaahansa Latviaan.
Oman firmansa tilannetta hän ei murehdi, sillä työtä ja tilauksia riittää hyvin syksyyn asti. Ajatukset ovat nyt tutuissa yrittäjissä.
Matti Leinonen tietää, miltä tuntuu, kun tilaukset loppuvat kuin seinään ja liikevaihdosta 70 prosenttia katoaa.
Yrittäjä Matti Leinonen astelee 122 askelta kotioveltaan Masa-Metalli Oy:n hallille. Yritys aloitti 35 vuotta sitten, ja tänä päivänä se työllistää kymmenen henkilöä. Kuva: Timo Aalto
Äkkipysäys 2008
Kansainvälisillä alihankintamessuilla oli hyvä pöhinä syyskuussa 2008. Kävijäennätyskin rikkoutui. Myös Masa-Metalli oli mukana esittelemässä osaamistaan.
”Messut järjestettiin syyskuun lopussa Tampereella. Kukaan ei siellä puhunut, että tilaukset olisivat vähentyneet, mutta kun tapahtumasta oli kulunut kaksi viikkoa, tilaukset ja kyselyt loppuivat”, yrittäjä Matti Leinonen kertoo.
Oli puhjennut finanssikriisi, jonka vaikutus ylsi maailman kaikkiin kolkkiin, Töysäänkin. Monille on jäänyt mieleen yhdysvaltalaisen investointipankin Lehman Brothersin kaatuminen 14. syyskuuta 2008. Sen jälkeen tapahtumat alkoivat vyöryä, ja maailmantalous syöksyi taantumaan.
Vuonna 1987 perustettu Masa-Metalli oli jo pitkään valmistanut putkistokannakkeita ja niihin kuuluvia teräsrakenteita teollisuudelle, lähinnä sellu- ja paperitehtaisiin sekä voimalaitoksiin.
Kun äkkipysähdys tuli, yrittäjän oli lähdettävä pankinjohtajan puheille.
”Arvonlisäverotkin jouduin maksamaan pankkilainalla. Ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Toimintaa pyöritettiin velkarahalla kaksi vuotta. Olihan meillä jotakin pientä tekemistä, mutta lähinnä se oli vain palvelua, ei sellaista, josta olisi tullut liikevaihtoa.”
Yrityksellä ei ollut varaa maksaa palkkaa kaikille kuudelle työntekijälle, joten osa jouduttiin irtisanomaan. Ne jotka jäivät töihin, osallistuivat sertifikaattikoulutukseen, sillä nyt yrityksellä oli aikaa laittaa kuntoon laatujärjestelmänsä.
”Kun alkoi kuulua elpymisen merkkejä, aloimme tehdä hyllyyn perustavaraa siltä varalta, että jossain vaiheessa tilauksia alkaa taas tulla. Tiesin, että sillä voittaa kauppoja, kun on jotain valmiina. Sillä lailla saatiin myös pidettyä porukkaa töissä.”
Lainaa jäljellä yhä
”Kaksi vuotta se tilanne kesti, ja kyllä siinä monta epätoivon hetkeä elettiin. Melkein joka viikko piti sopia jostain maksujärjestelystä. Onneksi oli vakuuksia. Sitä pankkilainaa on jäljellä vieläkin.”
Matti Leinonen tietää, että vaikka äkkipysähdys on ensi alkuun shokki, se myös antaa aikaa miettiä, mitä muuta elämältään haluaa. Luovuuskin saa sijaa, kun oravanpyörä pysähtyy.
”Arvonlisäverotkin jouduin maksamaan pankkilainalla. Ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Toimintaa pyöritettiin velkarahalla kaksi vuotta.”
Matti itse päätti lähteä osakkaaksi uuteen yritykseen, joka ryhtyi valmistamaan muun muassa kelluvia kaivinkoneita. Ähtärissä toimiva yritys tunnetaan nykyään nimellä Remu Oy, ja siitä on kasvanut hyvin menestynyt vientiyritys.
”Olin mukana vain perustamisvaiheessa kolme vuotta. Kehitettiin hommia alkuun. Aina olen ollut herkkä tarttumaan tilaisuuksiin, ja koitan pysyä erossa ei-sanasta. Masa-Metalli on silti aina ollut se perusbisnes, ja siinä rinnalla on sitten kehitetty muuta. Ihminenhän on sellainen, että se haluaa sitä mitä sillä ei ole.”
Juoksuharrastuskin sai alkunsa finanssikriisistä. Matti oli niihin aikoihin 45-vuotias ja jaksoi hädin tuskin juosta parisataa metriä.
”Istuttiin iltaa metalliyrittäjien kanssa ja tuli puheeksi, että mitä jos juostaisiin seuraavana vuonna Tukholman maraton. Samalla laitoin itselleni tavoitteeksi kymmenen maratonia. Niistä yhdeksän on nyt juostu.”
Juoksemisella on ollut hyvä vaikutus myös jaksamiseen.
”On tullut kestävyyttä lisää, samoin periksiantamattomuutta. Paljon olen myös saanut uusia tuttuja.”
Matti Leinosen oikea käsi on ollut maaliskuun alussa tapahtuneen kaatumisen jälkeen pahasti epäkunnossa. Tämä kuva on otettu leikkausta edeltävänä päivänä. Kuva: Timo Aalto
1990-luvun painajaiset
Finanssikriisin jälkeen Masa-Metalli on keskittynyt yhä enemmän ydinosaamiseensa. Takana on nyt seitsemän lihavaa vuotta. Jos vanhat merkit ja uskomukset pitävät paikkansa, koronan myötä edessä on seuraava taantuma. Matti Leinonen suhtautuu tulevaisuuteen kuitenkin luottavaisesti, sillä tietää, että aina ennenkin on selvitty.
”Kun on 35 vuotta ollut yrittäjänä ja seurannut talouskäyriä, niin on oppinut, että lamat tulevat noin 10 vuoden välein, ja 5–7 vuoden ylämäen jälkeen seuraa yhtä pitkä hiljainen aika. Se ei onneksi tule kaikille aloille ja yrityksille yhtä aikaa”, yrittäjä muistuttaa.
Matti on puheenjohtajana paikallisessa yrittäjäyhdistyksessä, ja hänen ideastaan syntyi puhelinrinki, jossa vapaaehtoiset yrittäjät tarjoavat keskusteluapua vaikeuksiin joutuneille kollegoilleen.
Hän on itse yksi vapaaehtoisista.
Mies tietää, millainen merkitys on vertaistuella. Vastaavaa ei ollut tarjolla 1990-luvulla, jolloin lama kaatoi yrityksiä, eikä myöskään 12 vuotta sitten.
1990-luvun alun traagiset tapahtumat hän muistaa kuin eilisen päivän: ahdinko oli niin kova, että moni yrittäjä riisti itseltään hengen.
”Tuttuja yrittäjiä joutui vaikeuksiin, kun työt lähtivät alta ja korot nousivat. Yksi heistä oli minun asiakkaani. Hän ampui itsensä, vaimonsa ja nukkuvat lapsensa.”
Masa-Metallin pelastus oli se, ettei sillä ollut valuuttalainaa.
”Rakensin silloin hallia, mutta meillä oli normaali pankkilaina, jossa korko pysyi kurissa ja oli vain jotain 6–7 prosenttia. Takauksia kyllä lankesi maksettavaksi minullekin. Suurista summista ei ollut kyse, mutta opettavaista aikaa se oli.”
Ensimmäiset työntekijänsä yritys oli palkannut juuri 90-luvun laman alla.
”Ei siinä oikein muuta konstia ollut selviytyä kuin määrätietoisesti vain hakea asiakkaita. Piti tarttua puhelimeen ja osallistua messuille. Niistä asiakassuhteista tulikin pitkiä, osa on ollut meillä 25 vuotta, vaikka firmojen nimet ja ihmiset ovatkin matkan varrella vaihtuneet.”
Leinosten lapset syntyivät 1990-luvulla, jolloin isän päivät, illat ja välillä yötkin kuluivat hallissa. Lastenhoito jäi kokonaan Arja-vaimon harteille.
”Nyt olen koittanut antaa aikaa lapsenlapsille. Kyllähän ne ovat elämän suola.”
Masa-Metalli valmistaa putkistokannakkeita ja niihin kuuluvia teräsrakenteita, jotka päätyvät sellu- ja paperitehtaille sekä voimalaitoksiin. Kuva 2000-luvun alusta. Kuva: Matti Leinosen kotialbumi
Käytännön neuvoja
Koronan aiheuttamaa kriisiä on verrattu juuri 1990-luvun lamaan.
”Jokaisesta lamasta ennen tätä on opittu jotain. On hienoa, että yrityksille on nyt tarjolla ensiapua, ja verottajakin on tullut hyvin vastaan”, Matti Leinonen sanoo.
Myös puhumisen kulttuuri on 30 vuodessa muuttunut. Ongelmista on tänä päivänä helpompi avautua.
”Enää ei ole synti eikä häpeä, jos käy huonosti. Apua saa, kun siihen vain uskaltaa tarttua. Toki se kynnys on vieläkin aika korkea, varsinkin jos on pohjalainen luonne.”
Matti on viime päivinä keskustellut monien sellaisten yrittäjien kanssa, jotka ovat menettäneet jopa 90 prosenttia myynnistään.
”Enää ei ole synti eikä häpeä, jos käy huonosti. Apua saa, kun siihen vain uskaltaa tarttua. Toki se kynnys on vieläkin aika korkea.”
”Kyllä yrittäjä ymmärtää toista yrittäjää. Olen koettanut antaa aivan käytännön neuvoja. Yleensä puhelut ovat päättyneet paljon positiivisemmissa merkeissä kuin mitä ne ovat alkaneet. Kaikesta on selvitty, ja niin selvitään tästäkin.”
Hän uskoo ahdistuksen kasvavan mitä pidemmälle kevättä mennään: kun rahat loppuvat, jokainen erääntyvä lasku lisää hädän määrää.
Matti pääsi olkapääleikkaukseen nopeasti, yksityiselle puolelle, kiitos vakuutuksen. Viiden kuukauden sairausloma on alkanut, mutta yhtälö on yrittäjälle mahdoton.
”Ei yrittäjä voi lopettaa töitään viideksi kuukaudeksi. Jo leikkauksen jälkeisenä päivänä oli opeteltava laskemaan tarjouksia vasemmalla kädellä.”