Vapaaehtoinen Anna Enkenberg, 40, auttaa riskiryhmään kuuluvia: ”Kun autan ihmisiä täällä kotiseudullani, toivon, että myös vanhempiani autetaan siellä missä he ovat”
Vapaaehtoinen auttaja Anna Enkenberg toivoo, että toisten auttaminen jatkuisi vielä senkin jälkeen, kun koronaviruksesta päästään eroon.
Siuntiolainen Anna Enkenberg tuntee muita auttaessaan tekevänsä hyödyllistä ja tärkeää työtä, josta hän saa myös itse hyvän mielen.
Siuntiolainen Anna Enkenberg, 40, tekee lähikaupassaan kahdet ostokset miehensä Ilkka Enkenbergin kanssa. Ilkka nostaa kassalla ostoskärryyn perheen omat tavarat ja Anna puolestaan kerää hänelle vieraiden ihmisten ostoslistaan kirjaamat tuotteet.
Koronaviruksen tartuntavaaran vuoksi kotiinsa jättäytynyt siuntiolainen pariskunta saa ainakin leipää, maitoa, porsaanleikettä ja kahvia.
Riskiryhmään kuuluva pariskunta on yksi Anna Enkenbergin avun kohteista.
Anna myöntää olevansa hieman jännittynyt.
”Toisen puolesta ostoksien tekeminen tuntuu hieman siltä kuin tunkeutuisi vieraan ihmisen yksityiselämään.”
”Kieltämättä mietin myös, mitä ruokia he näistä elintarvikkeista tekevät.”
Ajettuaan siuntiolaisen omakotitalon pihaan Anna Enkenberg vie ostoskassit portaille, soittaa ovikelloa ja vetäytyy takaisin autonsa viereen. Pariskunta astuu yläportaalle, ja auttaja saa autettaviltaan vuolaat kiitokset.
Pariskunta maksaa hetken kuluttua ostokset seurakunnan tilille.
”He näyttivät miltei yhtä häkeltyneiltä kuin olin itse”, Enkenberg sanoo noustuaan autoonsa.
”Tämä on nyt tilanne, johon autettavien ja meidän auttajien on totuttava.
”Tämä on nyt tilanne, johon autettavien ja meidän auttajien on totuttava”, Anna Enkenberg miettii. Tommi Tuomi / Otavamedia
Huoli lähimmäisistä
Anna Enkenberg ei tunne suurta pelkoa koronavirusta kohtaan. Hän on enemmän huolissaan lähimmäisistään kuin itsestään.
Enkenberg ei pääse huolehtimaan toisella paikkakunnalla asuvista, koronaviruksen riskiryhmään kuuluvista vanhemmistaan.
”Kun autan ihmisiä täällä kotiseudullani, toivon, että myös vanhempiani autetaan siellä missä he ovat.”
Hän oli kaksi viikkoa sitten perustamassa Siuntion seurakunnan vapaaehtoista avustusrinkiä.
Koska varsinkaan kaikki ikäihmiset eivät tavoita sosiaalisen median välityksellä toimivia avustajaryhmiä, Siuntiossa mahdollisia avustettavia lähestyttiin postilaatikoihin jaetuilla ilmoituksilla.
Avustusmuodoiksi valikoituivat pääasiassa asioinnit kauppojen lisäksi apteekeissa, posteissa ja pesuloissa.
”Avustajan tartuntariski ei auttamisesta sanottavasti kasva, sillä meidän on joka tapauksessa mentävä ulos hoitamaan omat päivittäiset asiamme.”
Erityisopettaja Anna Enkenberg tekee nyt työtään etänä, samoin hänen lapsensa Aarni, Nooa ja Tiitus käyvät koulua etänä. Tommi Tuomi / Otavamedia
Vaikeita tunteita
Vielä vuosi sitten Anna Enkenberg ei olisi osannut kuvitellakaan, että eläisi koronaviruspandemian muuttamassa maailmassa.
”Tartuntavaaran myötä stressitasot nousevat ja vallitseva tilanne ja ilmapiiri alkavat ahdistaa, jos ei asiaa pysty käsittelemään maltilla.”
Enkenbergiä on huojentanut, että hän on päässyt keskustelemaan koronavirustilanteesta ystäviensä, kollegojensa, sukulaistensa ja perheenjäsentensä kanssa.
Uskonnollisen vakaumuksen omaava Enkenberg käsittelee vaikeimpia tunteitaan uskonsa kautta.
”Ymmärrän, että ihminen ei ole kaikkivaltias. Luotan siihen, että meitä suojellaan kaiken tämän yläpuolelta.”
Enkenbergillä on kolme kouluikäistä lasta. Hän toivoo, ettei siirtäisi viruksesta syntynyttä ahdistustaan heihin.
”Lapsille on kerrottu, että virus on heille tuskin vaarallinen, mutta voi olla sitä vanhemmille ihmisille. Sen vuoksi heitä tulee auttaa.”
Erityisopettajana työskentelevä Enkenberg on puhunut koronaviruksesta myös oppilaidensa kanssa.
”Nuoria on askarruttanut se, miksi koronavirus on ylipäätään olemassa. Siihen ei liene olemassa tyhjentävää vastausta.”
Koulupäivän jälkeen Anna otti lapsensa mukaan jakamaan avustajaringin ilmoituksia kotikulmien postilaatikoihin. Tommi Tuomi / Otavamedia
Kiitosta ja hyvää mieltä
Koronaviruksen leviämisen myötä Anna Enkenbergin arki on mullistunut. Hänen lapsensa käyvät koulua etänä, ja Enkenberg opettaa omia oppilaitaan kotoaan etätyönä.
”Kun tilanne on poikkeuksellinen, ihmiselle tulee yleensä tarve tehdä jotain yhteiseksi hyväksi.”
Hänen mielestään vapaaehtoinen avustustyö ei ole puhtaasti epäitsekästä. Avustaja saa kiitosta ja hyvää mieltä siitä, että tietää tekevänsä hyödyllistä ja tarpeellista työtä.
”Toisten auttaminen on myös sitä, että lähimmäisenrakkaus tulee näkyväksi.”
Enkenbergin mukaan auttaminen ei rajoitu pelkästään siihen, että avustaa apua tarvitsevia arjessa.
”On myös ihmisiä, jotka pitäisi saada vakuutettua siitä, että koronaviruksesta ja sen seurauksista kyllä selvitään.”
Virus pysäyttää
Anna Enkenbergin mukaan koronavirus on tuonut esiin, miten nopeasti pitkään jatkunut ja pysyväksi luultu vakaus voi muuttua toiseksi todellisuudeksi.
”Virus on pysäyttänyt meidät. Toivottavasti opimme arvostamaan niitä tärkeitä asioita, jotka olemme vaarassa viruksen myötä menettää.”
Enkenberg toivoo, että tartuntavaaran mentyä ohi apua tarvitsevien auttaminen jäisi meille pysyväksi tavaksi huomioida toisiamme.
”Ehkä me koronaviruksen jälkeen tarkastelemme uudella tavalla kulutustottumuksiamme. Silloin koronasta saattaa olla hyviä vaikutuksia ympäristöllemme.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/20.