Itsetuhoinen rattijuoppo ajoi päin – Veera palasi kuoleman porteilta mutta poikaystävä menehtyi: ”Haaveeni on, että tulisin itsenäisesti toimeen”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Veera Uusitalo
Veera ei ole unohtanut Ilmariaan. Hän on täyttänyt huoneessaan olevan, käytöstä poistetun kakluunin kyljen Ilmarin ja heidän yhteisillä ­kuvillaan. © Elina Siira
Itsetuhoisen rattijuopon ajama kolari muutti Veera Uusitalon, 19 ja hänen perheensä, mutta myös monen muun elämää pysyvästi. Sitkeä Veera on pitänyt elämänlangasta tiukasti kiinni.

Elettiin maaliskuuta 2020. Ilmari Kuorikoski, 18 oli hankkinut juuri ensimmäisen autonsa, hänen tyttöystävänsä, hiljattain kortin saanut 17-vuotias Veera Uusitalo ajoi.

Ajo-olosuhteet tien päällä olivat hyvät. Parikymmentä kilometriä ennen määränpäätä, pitkän suoran päässä näkyivät autonvalot, jotka lähestyivät nopeasti. Kuului valtava rysähdys. Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä.

Kello oli 3.30. aamuyöllä. Paikalle saapuneet pelastajat kertoivat, että Veera oli uikuttanut kuin koiranpentu.

Vain kuukautta ennen onnettomuutta Uusitalon perhe ja Ilmari viettivät hiihtolomaa Ylläksellä. Vasemmalta Ilmari, Veera, Veeti ja Venla. © Veera Uusitalon kotialbumi

Vain kuukautta ennen onnettomuutta Uusitalon perhe ja Ilmari viettivät hiihtolomaa Ylläksellä. Vasemmalta Ilmari, Veera, Veeti ja Venla. © Veera Uusitalon kotialbumi

Vaaleanpunaisia neilikoita

Se oli rakkautta lähestulkoon ensisilmäyksellä.

Haapavetinen Veera Uusitalo ja kaustislainen Ilmari Kuorikoski tapasivat toisensa maatalousopintojen parissa Keski-Pohjanmaan ammattiopistossa, Kannuksessa syksyllä 2018. He alkoivat seurustella seuraavana vuonna.

Viikot oltiin Kannuksessa, viikonloput vuoroin Veeran, vuoroin Ilmarin kotitilalla.

Vietettiin nuorten elämää, opiskeltiin ja pidettiin hauskaa kavereiden kanssa. Opintojen jälkeen nuoripari suunnitteli jatkavansa lypsykarjatilanpitoa jommankumman kotitilalla. Veera halusi valmistua vielä joskus eläinlääkäriksi.

Rakkaus syveni. Nuori mies osoittautui romantikoksi. Naistenpäivänä 8. maaliskuuta Ilmari osti rakkaalleen suuren kimpun vaaleanpunaisia neilikoita.

Viikon kuluttua siitä luokkakaveri kutsui nuoret syntymäpäiväjuhliinsa Kalajoelle. Ilta oli hauska, Veerasta ja Ilmarista otettiin kuvia, joissa he hymyilevät sylitysten.

Viimein tuli kotiin lähdön aika, suunnaksi otettiin Kaustinen.

Veera Reepu-hevosen kanssa. Veera harrasti muun muassa esteratsastusta. © Veera Uusitalon kotialbumi

Veera Reepu-hevosen kanssa. Veera harrasti muun muassa esteratsastusta. © Veera Uusitalon kotialbumi

Kuolema niittää satoa

Huhtikuussa 2022 juuri fysioterapiasta tullut Veera istuu pyörätuolissa kotonaan Haapavedellä. Se on suoranainen ihme. Veera on koottu käytännöllisesti katsoen palasista kasaan.

Veeran äiti, Jenni Uusitalo näyttää valokuvia. Törmäyksessä lumihankeen lentänyt auto oli mennyt täysin ruttuun.

”Muistan vain suuren pellon, hälytysajoneuvojen kirkkaat valot – ja ihmiset, heitä oli paljon”, Veera kertoo.

Sitä hän ei muista, että Ilmari makasi liikkumattomana vänkärin paikalla.

Onnettomuuden aiheutti heidän autonsa keulaan tahallaan, suurella nopeudella törmännyt ajoneuvo. Sitä ajoi päihtynyt, jo ennakkoon itsemurha-aikeistaan ilmoittanut, poliisin takaa-ajama nuori mies. Hän menehtyi välittömästi, kuten myös Ilmari.

Ensimmäisinä onnettomuuspaikalle sattui Portion Boys -yhtyeen kaksi jäsentä, jotka hälyttivät apua. Myös poliisi saapui paikalle nopeasti, mutta mitään ei voitu tehdä ennen ensihoidon ja pelastustoimen saapumista, sillä kasaan menneen auton sisällä olevia uhreja ei uskallettu liikuttaa.

Palokunta joutui tunkkaamaan autoa ennen kuin Veera saatiin ulos autosta. Hänen jalkansa olivat puristuksissa.

Tunnistamaton Veera – ”Onko tuo minun lapseni lainkaan?”

Haapavedellä onnettomuudesta tietämättömät Jenni ja Veeran pikkusisko Venla eivät saaneet unta. He katsoivat televisiota ja valvoivat. Venla tunsi itsensä oudolla tavalla levottomaksi. Veeran isä Tero Uusitalo ja pikkuveli Veeti nukkuivat.

Aamunavetalla Jenni laittoi Veeralle viestiä, mutta ajatteli nuorten nukkuvan, kun vastausta ei kuulunut. Sitten yhtäkkiä hän sai Veeran luokkakaverin äidiltä viestin, jossa toivotettiin voimia tilanteeseen.

Apua, mitä oli tapahtunut!

Soitettuaan viestin lähettäjälle, Jenni sai ensitiedot onnettomuudesta, minkä jälkeen Uusitalot alkoivat soitella hätäkeskukseen ja sairaaloihin.

Tietokatkoksen takia viranomaisten ilmoitus ei ollut tavoittanut heitä.

Vihdoin puolen päivän maissa, Oulun yliopistollisesta sairaalasta soitti Veeraa leikannut lääkäri, hetken kuluttua myös poliisi. Jenni ja Tero lähtivät välittömästi kohti ­Oulua.

Veera oli siirretty teho-osastolle. Hän oli alaikäinen, joten vanhemmat pääsivät korona-ajasta huolimatta sisään.

”Ensimmäinen ajatukseni oli Veeran nähdessäni, onko tuo minun lapseni lainkaan”, Jenni sanoo.

Veera oli hengityskoneessa, siteissä ja t­uettuna päästä varpaisiin. Letkuja, putkia ja johtoja kulki ristiin rastiin, erilaiset elintoimintoja valvovat laitteet pitivät ääntänsä.

Veeran lantio oli murskaantunut, kaula­ranka ja kaikki raajat olivat murtuneet, ­sisäelimet saaneet vaurioita ja virtsarakko oli repeytynyt. Hän oli saanut myös aivovamman. Kasvot säästyivät.

”Emme nukkuneet kolmeen vuorokauteen”, Jenni ja Tero sanovat.

Tatuointi ja siinä oleva sulka muistuttaa Veeraa Ilmarista. © Elina Siira

Tatuointi ja siinä oleva sulka muistuttaa Veeraa Ilmarista. © Elina Siira

Leikkauksia peräperään

Aivopaineen takia kallon luusta poistettiin melkein puolet pari päivää onnettomuuden jälkeen. Jouduttiin tekemään myös lukuisia muita leikkauksia.

Veera Uusitalo oli koomassa kolme viikkoa. Selviytymisennuste oli heikko, mutta aina kun vanhemmat tulivat katsomaan Veeraa, he saivat toivoa herättävän merkin: Veeran silmästä vieri kyynel ja sydänkäyrä osoitti sydämenlyöntien kiihtyvän.

”Veimme hänelle turvallisuuden tunteen lisäämiseksi Ilmarin villasukat ja hupparin, joista välittyi tämän tuoksuja.”

Jenni ja Tero viettivät Veeran luona aikaa lähes päivittäin, välillä vuorotellen. Myös Venla pääsi katsomaan sisartaan seuraavana päivänä onnettomuudesta, mutta alkuvaiheessa koronarajoitusten takia vain kerran, Veeti vasta toukokuussa. Maatalous­lomittajat pyörittivät tilan arkea.

Uusitalot ovat dokumentoineet Veeran toipumisprosessin tarkkaan muun muassa valokuvin.

”Alkushokissa unohtuu paljon ja mieli alkaa täyttää aukkoja. Nyt näemme, mitä kulloinkin on tapahtunut”, he kertovat.

Herääminen

Veeran heräämistä odotettiin, mutta lääkäri muistutti, ettei se tapahdu ”kuten elokuvissa”, vaan kyseessä on hidas prosessi.

Kun lääkitystä voitiin vähentää, alkoi Veera availla pikkuhiljaa silmiään. ­Silmien ollessa auki, ne tuijottivat lasittuneina ­kauas tyhjyyteen. Ensimmäiset katsekontaktit saatiin, kun fysioterapeutit nostivat Veeran istumaan. Se oli iso hetki.

Veeran palattua takaisin maailmaan alkoi raskas kuntoutusprosessi, joka jatkuu yhä.

Kuntoutuksesta jouduttiin taistelemaan. Ensin Veera aiottiin siirtää terveyskeskuksen vuodeosastolle, sillä kuntoutumisennuste oli huono ja korona sulki kuntoutuspaikkoja.

Uusitalot pitivät pintansa.

”Sanoimme, että Veera työnnetään terveyskeskukseen vain kuolleen ruumiimme yli. Emme tiedä, katsottiinko, ettei Veeraan olisi kannattanut haaskata resursseja.”

Lopulta Veera pääsi Oulun yliopistollisen sairaalan kuntoutusosastolle ja hän alkoi edistyä vastoin odotuksia. Hän istui tuettuna ensimmäisen kerran huhtikuun lopussa, oikea käsi alkoi liikkua toukokuun alussa, nyrkkiin kämmen meni samaisen kuun lopussa.

”Oikeastaan jokainen edistysaskel on ollut vastoin sitä, mitä arvioitiin. Jo onnettomuuspaikalla oltiin varmoja, että Veera kuolee”, Jenni kertoo.

Kevään edetessä Tero kokeili saada Veeraan yhteyttä muutoinkin kuin katsekontaktilla. Se onnistui 17. toukokuuta nenännyrpistyksellä, johon Veera vastasi.

Eräänä päivänä Jenni tuikkasi Veeralle kynän ja paperia. Veera kirjoitti ensimmäisen sanansa. Paperilla luki ”Ilmr” (Ilmari).

Veeralle ei saanut kertoa Ilmarin kuolemasta ennen kuin hän pystyi puhumaan. Tietoa seurannut ahdistus olisi voinut olla liian vaikeaa kestää, kun on vielä kyvytön kommunikoimaan kunnolla.

Uusitalon perhe on vahva, toisiaan kaikessa tukeva tiimi, jolla on oma huumorinsa. Vasemmalta edestä alkaen Tero, Veera, Veeti, Jenni ja Venla Uusitalo. © Elina Siira

Uusitalon perhe on vahva, toisiaan kaikessa tukeva tiimi, jolla on oma huumorinsa. Vasemmalta edestä alkaen Tero, Veera, Veeti, Jenni ja Venla Uusitalo. © Elina Siira

”Moi!”

Kun hengitysputki poistettiin heinäkuussa, puhumista alettiin puheterapeutin ohjauksessa vihdoin harjoitella. Vanhempien kuvaamalla videolla Veera Uusitalo sanoo ensimmäisen sanansa: ”Moi”.

”Ei kuulosta omalta ääneltä lainkaan”, Veera sanoo nyt.

Veeran puhekyvyn edistyttyä, oli aika kertoa Ilmarin kohtalosta.

”Se tuntui valtavan pahalta. Kun Veera kuuli tapahtumien kulusta, hän sanoi ensimmäiseksi tekijään viitaten: Saatanan juoppo”, Jenni kertoo.

Sekä Uusitalon että Kuorikosken perheet toivovat, että alkolukot tulisivat autoihin pakollisiksi.

Veeran vointi oli pitkään epävakaa. Tuli keuhkokuume ja vatsaa leikattiin. Hän itse muistaa vain vähän noista ajoista.

”Muistan suuren valoisan ikkunan jossain kuntoutusosastolla.”

Äiti huomasi, että sisarukset Venla ja Veeti olivat uupuneita ja huolestuneita.

Parturi-kampaaja -koulua käynyt Venla joutui sairauslomalle, ala-asteikäinen Veeti kävi koulua vointinsa mukaan.

”Näimme painajaisia onnettomuudesta. Kelasimme, miten onnettomuus oli yksityiskohdissaan tapahtunut”, Venla ja Veeti kertovat.

Lasten pelkotilojen vuoksi perhe nukkui siskonpetillä vuoden, perheen Kukka-koira lasten kainalossa. Koko perhe, kukin erikseen on käynyt terapiassa, Jenni käy yhä.

Paluu kotiin

Syksyllä 2020 Uusitalot saivat huikean yllätyksen, kun fysioterapeutti kertoi, että he voisivat tulla Veeran ja hoitajien kanssa käymään kotona Haapavedellä.

”Itkimme liikutuksesta kaikki.”

Tätä seurasi vielä kuntoutus kuntoutuskeskuksessa Helsingissä. Joulun alla Veera sai vasemman käden nyrkkiin. Se oli paras joululahja koko perheelle. Kotiin Veera pääsi maaliskuussa, vuoden poissaolon jälkeen.

Edessä oli pian jo uusi sairaalareissu. Kallon luu leikattiin toistamiseen, sillä aiempi leikkaus epäonnistui. Puuttuvan luun paikalle laitettiin lasi-implantti.

”Kotonaolo jäi lyhyeksi”, Veera sanoo.

Sekä Uusitalot että Kuorikosket kävivät onnettomuuteen liittyvät tapahtumat asian­ajajan kanssa yksityiskohtaisesti läpi.

Se oli raskasta mutta helpotti.

Fysioterapian ­lisäksi Veera kuntoilee päivittäin oma­ehtoisesti­. © Elina Siira

Fysioterapian ­lisäksi Veera kuntoilee päivittäin oma­ehtoisesti­. © Elina Siira

Elämä uusiksi

Onnettomuus järkytti koko perheen elämää. Tero oli sairauslomalla melkein puolitoista vuotta, Jenni vajaat kaksi.

On pitänyt sopeutua siihen, että henkilökohtainen avustaja auttaa Veeraa arjen toimissa kaksitoista tuntia päivässä. Kaikkiaan heitä vuorottelee seitsemän.

Öisin yökkö käy kääntämässä Veeran kyljelleen. Kolmesti viikossa on reissu fysioterapiaan Nivalaan, toimintaterapeutti käy joka toinen viikko ja neuropsykologin vastaanotto toteutetaan etänä. Oysissa käyntejäkin riittää, vasta tehtiin sappikivileikkaus ja heti perään tuli haimatulehdus.

Hiljattain Veera sai toivomansa sähköpyörätuolin.

Veeran vasen puoli on halvaantunut, mutta käteen on tullut liikettä. Vasen käsi lepää 90 asteen kulmassa, mikä hankaloittaa oloa. Käden oikaisu olisi iso leikkaus eikä päätöstä sen suhteen ole vielä tehty.

”Aivovamma vaikuttaa muistiini ja väsyn nopeammin kuin ennen. Myös aloitekykyni on heikentynyt. Suurin haaveeni on, että tulisin itsenäisesti toimeen”, Veera kertoo.

”Suurin haaveeni on, että tulisin itsenäisesti toimeen”, Veera Uusitalo sanoo. © Elina Siira

”Suurin haaveeni on, että tulisin itsenäisesti toimeen”, Veera Uusitalo sanoo. © Elina Siira

Vertaistukea haussa

Onnettomuuden yhteydessä Veera menetti entisen, laajan ystäväpiirinsä.

”Joskus joku kysyy vointia tai laittaa jotain viestiä”, Veera sanoo.

”Viesti kaverilta voi olla viikon, ellei kuukauden kohokohta”, Jenni lisää.

Onneksi Veeralla on sisarukset ystävinään.

Vertaistukea ei ole löytynyt, mutta hiljattain Veera vietti viikonlopun Lehtimäen erityiskansanopistossa, joka on suunnattu erityistä tukea ja ohjausta tarvitseville.

”Siellä oli tosi kivaa, ei tullut juuri soiteltua kotiinkaan”, Veera sanoo.

Sinne perhe yrittää saada Veeralle paikan. Käytännössä se tarkoittaisi opistolla vietettyjä viikonloppuja tai viikon jaksoja kerran kuukaudessa.

Uusitalojen tukena ovat olleet myös monet sairaanhoitajat teho-osastoajoilta saakka. Erään pelastajan sairaalaan tuoma Pikku Myy -muki muistuttaa Veeraa sitkeydestä.

Myöskään yhteys Portion Boysiin ei ole katkennut.

Ilmari

Veera ei ole unohtanut Ilmariaan. Siitä kertovat kymmenet valokuvat Veeran huoneen seinillä.

Hiljattain Veera otti vasempaan käsivarteensa tatuoinnin. Siinä oleva sulka muistuttaa Ilmarista ja nuorten lempibiisistä, E-Typen kappaleesta True Believer.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Veera uusitalo (@veeran_matka) jakama julkaisu

Onnettomuuden jälkeen perhe vei kolaripaikalle kimpun vaaleanpunaisia neilikoita, samanlaisia kuin Ilmari oli naistenpäivänä ostanut Veeralle.

Venla kirjoitti korttiin Veeran puolesta säkeen Jenni Vartiaisen kappaleesta Missä mun muruseni on:

Tuuli tuule sinne missä muruseni on. Leiki hetki hänen hiuksillaan, kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin. Kerro, häntä ootan yhä vaan.

”Ilmari oli niin ihana”, Veera sanoo.

Hymy nousee hänen huulilleen.

Veeran tarinasta kerrotaan Ylen Elossa 24h -sairaalasarjan kuudennen tuotantokauden jaksossa 6.

X