Jäätävä noidannuoli vei pitkälle sairauslomalle – Vino lantio sai selän kuormittumaan väärin
Noidannuoli vei Sari Mäkelän pitkälle sairauslomalle viime syksynä. Vasta ymmärrys omasta kehosta sai paranemisprosessin liikkeelle.
En ollut koskaan tuntenut sellaista kipua kuin sinä aamuna vuosi sitten. Yritin nousta sängystä, mutta tuntui, että menetän tajunnan. Alaselkää vihloi jäätävästi.
Edellisenä päivänä olin käynyt juoksulenkillä tavalliseen tapaan. Sitä ennen olin istunut kymmenen tuntia läppäri sylissäni ja uppoutunut kirjoittamiseen. Silloin ei ollut mitään kipuja, vaan ne yllättivät aamulla.
Noidannuoli – sairausloma ja kipulääkkeitä
Lääkäriltä sain vahvoja kipulääkkeitä ja ohjeen levätä. Viikon jälkeen pahin kipu helpotti, ja kävin uudestaan lääkärissä. Sain sairauslomaa ja ohjeen olla tekemättä mitään. Saisin köpötellä kotona vain Linnan juhlien kättelyjonon vauhtia.
Se oli ratkaiseva virhe, vaikka en sitä silloin vielä tiennyt. Magneettikuvakin otettiin, siinä näkyi vain pieni välilevyn pullistuma. Ensimmäinen ortopedi oli sitä mieltä, ettei minulla ole mitään ongelmaa.
Söin tulehduskipulääkkeitä ja mietin, että eihän tämä voi mennä näin. Pelkäsin, että menetän työkykyni.
Ortopedi neuvoi liikkumaan – jumppaliikkeet tuntuivat hyviltä
Onneksi löysin lääkärin, joka kuunteli myös potilasta eikä vain tuijottanut kuvia.
Syksyn aikana sain toiselta ortopediltä neuvon pysyä pienessä liikkeessä. Se auttoi vähän. Tein liikkeitä, jotka tuntuivat hyviltä. Esimerkiksi slaavikyykyssä selkä pääsee ikään kuin hengittämään.
Se oli minulle hyödyllinen oivallus, samoin kuin se, että selässäni ei ole mitään vikaa. Siinä on toiminnallinen häiriö, joka menee ajan myötä ohi.
Kuitenkin sinä syksynä käytin satoja euroja hoitoihin ja lääkärikäynteihin – kävin kiropraktikollakin – mutta mistään ei ollut merkittävästi apua. En edelleenkään tiennyt, mitkä liikkeet auttaisivat. Enkä halunnut olla liikkumatta loppuelämääni.
Lihasten epätasapaino kuormittaa selkää
Selkäkivun jatkuessa vielä tammikuussa hakeuduin hoitopaikkaan, jossa lääkäri, ortopedi ja fysioterapeutti tekevät yhteistyötä. Vaadin, että kuvat katsotaan vielä kerran ja että minulle tehdään jumppaohjelma.
Kuvista nähtiin, että selkäni oli ikääni nähden hyvässä kunnossa. Kun aloin tehdä harjoitteita fysioterapeutin kanssa, huomattiin lihasten epätasapaino. Lantioni oli vinossa, mikä sai selän kuormittumaan väärin.
Lihasepätasapainoa alettiin korjata. Harjoitteita teen edelleen. Käänteentekevää oli se, että opin kiinnittämään huomiota lantion asentoon. Äskettäin yritin juostakin, mutta selkä alkoi vihoitella.
Paraneminen vie aikaa.
Nykyään tauotan työpäivää ja kävelen välillä. Käytän sähköpöytää ja vaihtelen työasentoa. Jos selkä alkaa vihoitella, osaan itse toimia eikä minun tarvitse hoidattaa selkääni muilla.
Artikkeli on julkaistu Kotilääkäri-lehdessä 8/18.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti