Japanilainen teeastiasto on perintö isoäidiltä – Sofia Maleike-Ruohola: ”Ne muistuttavat suomalaisen naisen sisukkuudesta”
Salon Perttelissä asuvalle Sofia Maleike-Ruoholalle isoäidin vanhoilla japanilaisilla satsuma-kupeilla on paljon tunnearvoa.
Yksityiskohta Sofian suvun astiastosta.
”Vaalin mielelläni esineitä, joilla on historiaa. Sellaiset tavarat, kuten tämä isoäidiltäni periytynyt teeastiasto, sopivat hyvin myös kotiimme vanhassa Kärrin rusthollissa”, kertoo Sofia Maleike-Ruohola.
Miten teeastiasto päätyi isoäidillesi?
”Vuonna 1913 syntynyt Helena-isoäitini toimi sota-aikana kangaskauppiaana Lahdessa. Aikana, jolloin vaateteollisuutta ei vielä ollut, kankaiden myynnillä oli aivan toisenlainen merkitys kuin nykyään.
Sota-aikana isoäitini joutui vastaamaan pitkälti yksin kaupan toiminnasta. Koska kangaskin oli Suomessa tuolloin kortilla, hän joutui hakemaan myytäviä kangaspakkoja junalla Tukholmasta. Juna oli täynnä sotilaita ja ikkunoissa oli pimennysverhot pommitusten takia.
Teeastiasto päätyi isoäidilleni vaihtokaupassa. Joku asiakas maksoi ostoksensa niillä, mahdollisesti rahan puutteessa.”
Teeastiaston ensimmäinen omistaja oli Sofian isoäiti Helena. Hänet ikuistettiin öljyvärimaalaukseen 38-vuotiaana. © Katri Lehtola
Kuinka vanhoja astiat ovat?
”Astiasto on tietääkseni peräisin 1800–1900 -lukujen vaihteesta tai 1900–luvun alkupuolelta. Käsinmaalattuja kuppeja valmistettiin tuolloin Japanissa teollisessa mittakaavassa.
Vaikka kupit ovat pieniä, muotokieli kertoo niiden olevan teekuppeja. Astiastoon kuuluu kuppien lisäksi tassit ja pullalautaset, teekannu, sokerikko ja kermakko sekä pari suurempaa tarjoilulautasta. Ne voi pienten reikien ansiosta myös kiinnittää seinälle.”
Mitä astiat sinulle merkitsevät?
”Kupit ovat minulle tärkeitä, sillä minulle jäi isoäidiltä vain muutama esine. Ne muistuttavat minua suomalaisen naisen sisukkuudesta: siitä, miten sinnikkyydellä voi selvitä vaikeistakin ajoista.”
Milloin astiasto tuli kotiisi?
”Kupit siirtyivät isoäidiltäni äidilleni jo silloin, kun olin lapsi. Niitä käytettiin vain kun oli jokin erityinen tilaisuus.
Kuppeja oli alun perin tusina, mutta niitä on vuosien aikana rikkoutunut muutama. Ne ovat erittäin herkästi särkyvää posliinia.
Myöhemmin astiat siirtyivät minulle. Säilytän niitä salin aidossa rokokoo-kaapissa. Käytämme niitä harvoin.”
Kenelle astiat sinulta siirtyvät?
”Neljä aikuista lastani eivät toistaiseksi erityisesti arvosta vanhoja esineitä. Ihmisen pitää kai ensin ikääntyä.
Ehkä minulla joskus on lapsenlapsi, joka ihastuu kuppeihin ja niiden historiaan. Useinhan on niin, että omat lapset eivät osaa arvostaa vanhempiensa tekemisiä ja tavaroita, mutta isovanhempien tavarat ja tarinat ovat toisella tavalla arvossaan.”
Satsumakupit ovat Sofian perheessä käytössä nykyään vain harvoin. © Katri Lehtola
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 2/22.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti