Kaatajapappi Seppo Juntusen rukoustoiminta elpyi vähitellen kohun jälkeen: ”Monta vuotta oli yhtä pohjakosketusta – elämästä katosi ilo”

Suvelan kappelissa Espoossa yleisö repeää innokkaisiin aplodeihin, takarivit nousevat seisomaan, ja vieressäni mies pyyhkii silmäkulmaansa. Kännykkäkameroihin on tallennettu monta laulua. Seppo Juntunen ja Elvis is back -yhtye ovat onnistuneet antamaan kuulijoille parastaan.

Kappelin varttunut yleisö tuntee Elviksensä, mutta mahtaako se muistaa, kuka tämä hänen laulujaan laulava Juntunen oikein on.

Menestyksen jälkeen suosio hiipui

Kaatajapappi. Sellaisena Seppo Juntunen tunnettiin. Hän oli ilmiö. Hannu Karpo teki televisio-ohjelman, ja kirkot täyttyivät niin, että joinakin iltoina rukoiltavia oli kaksituhatta. Heitä riitti jonoksi kirkosta ulos asti.

Ihmiset tulivat bussilasteittain, ja joitakin tuotiin sairaalasängyillä tippapullojen kanssa. Väkeä kaatui rukouksen aikana, ja moni kertoi parantuneensa. Myös jotkut kaatumattomat sanoivat parantuneensa.

Työkaveriksi tuli ekonomi Pirkko Jalovaara. Hän lähti omille teilleen jo 18 vuotta sitten. Silti jotkut vieläkin laskevat heidät samaksi porukaksi.

Jalovaaran ja Juntusen yhteistyö alkoi hiipua, kun ilmapiiri kiristyi tilaisuuksissa ja työmatkoilla. Lopulta eivät heidän kemiansa, teologiansa eivätkä voimansa enää kohdanneet.

”Kymmenisen vuotta tehtiin työtä yhdessä, mutta sitten aloin voida huonosti. Sydänoireet olivat niin vakavia, että lääkäri kehotti ottamaan joko sairauslomaa tai sairaseläkettä. Kun tiemme erosivat, oireet katosivat”, Juntunen kertoo.

Sydänlääkärin mukaan tapahtui ihmeparantuminen.

Jalovaara perusti oman firman ja vei paljon kannattajia mennessään. Yleisö ja avustajat olivat hämillään välirikosta kuin lapset avioeron jälkeen.

Siitä lähtien yleisöä tuli Juntusen tilaisuuksiin vuosi vuodelta yhä vähemmän. Silti Seppo kiersi ympäri Suomea rukoilemassa.

Juntunen ei ole saanut palkkaa kirkosta sen jälkeen, kun perusti oman Rukouspalvelut ry:n toimintaansa varten. Häntä kehotettiin siihen, sillä rukouspyynnöt ruuhkauttivat aikoinaan Alppilan kirkon Helsingissä. Monet vuodet leipä on nippa nappa tullut kolehdista ja lahjoituksista.

”Jos maineen huippuvuosina päähän oli noussut jotain, se kyllä valui nopeasti pois. Minun olisi pitänyt koko ajan tuoda esille ihmeparantumisia ja tuotteistaa rukous. Siihen en suostunut.”

Rukoustilaisuuksissa Juntunen kohtasi myös hengellisen väkivallan uhreja ja alkoi puhua heidän puolestaan. Nämä uhrit olivat seksuaalisesti ja hengellisesti uhkailtuja tai henkisesti hyväksikäytettyjä ihmisiä. Hengellisessä kentässä kun on myös pahoja paimenia.

Puhe ja varoitukset eivät olleet joillekin mieleen, sillä seitsemän vuoden aikana Juntusen autosta on puhkottu renkaat jo 18 kertaa. Kerran ulko-oven takana odotti hervottoman iso puukko. Sanojaan hän ei kadu eikä peru.

Tilaisuuden jälkeen rohkeimmat astuvat rukoiltaviksi. Kai Widell / Otavamedia

Häpeästä tuli syyllisen identiteetti

Kolme vuotta sitten Juntunen luki Iltalehdestä, että häntä syytetään varainkeruurikoksesta. Poliisi ei ollut vielä ehtinyt toimittaa syytettä asianomaiselle, mutta medialle se oli kuitenkin jo kerrottu.

Syyte koski lopulta Rukouspalvelu ry:n nettisivuilla kolmen kuukauden ajan ollutta tilinumeroa, kun keräyslupaa vasta odotettiin.

Juntunen sanoo, että ei käytä tietokonetta, joten hän itse ei tiennyt sivujen sisällöstä, ja poliisikin lähetti selvityspyyntöjään väärään sähköpostiosoitteeseen. Kun syyte käsiteltiin käräjäoikeudessa, siitä tuli vapauttava päätös.

Silloin kaatajapappi oli ehtinyt jo saada epäilykset niskaansa, eivätkä iltapäivälehtien toimitukset kirjoittaneet vapauttavasta tuomiosta yhtä isolla kuin syytteestä. Kohun keskellä monet ystävistä katosivat.

”Vaikeuksien keskellä tuli näköalaton tilanne, jolloin aika pitää pilkkoa pieneksi. Tuona aikana pysyin pinnalla rukouksen avulla, sovelsin omaa lääkettäni. Jumala toimii kurjuudessakin. Häpeästä tuli kuitenkin syyllisen identiteetti. Tukena olivat harvat uskolliset ystävät.”

Juntunen uskoo, että jos hän olisi ollut silloin vielä kiinni parrasvaloissa, olisi käynyt huonosti.

”Putosin tyhjiöön vähitellen. Monta vuotta oli yhtä pohjakosketusta. Elämästä katosi ilo.”

Mikä sitten auttoi?

”Tärkeintä oli olla Jumalan lapsi. Sitä ei mikään voi ottaa minulta pois”, Juntunen vastaa.

Rukouksia Aki Hintsan puolesta

Vähitellen Juntusen rukoustoiminta alkoi elpyä. Hän kertoo, ettei Jumala ole koskaan peruuttanut häneltä rukouksella parantamisen armolahjaa.

Yksi Seppo Juntusen rukoiltavista oli Voittamisen anatomia -kirjan isä, formulalääkäri Aki Hintsa.

Siinä vaiheessa kun Aki Hintsa ja Seppo Juntunen kohtasivat, lääkärit olivat antaneet syöpää sairastavalle Hintsalle vain kolme kuukautta elinaikaa. Hintsa eli vielä puolitoista vuotta sen jälkeen. He olivat yhteydessä päivittäin puhelimitse sekä tapaamalla Sveitsissä tai Helsingissä.

Hintsa kertoi lääkärikollegoilleen, että vain Juntusen rukoillessa hänen kipunsa lähtivät. Nämä eivät voineet ymmärtää, miten se tapahtui.

Juntunen siunasi Hintsan tämän hautajaisissa Ähtärissä kaksi vuotta sitten.

Hintsan kuolema oli Juntuselle raskas asia, vaikka hän uskookin iankaikkiseen elämään ja jälleennäkemiseen.

Aki Hintsa suhtautui tyynesti kuolemaansa. Sepolle hän kertoi ajavansa täysillä maaliin ja sanoi, että ongelma on palkintojen jakajalla.

Ilo on tullut takaisin Seppo Juntusen elämään, ja se näkyy keväällä 70 vuotta täyttävän pastorin olemuksessa. Kai Widell / Otavamedia

Elvis on hyvä sisään- ja ulosheittäjä

Seppo Juntunen on fanittanut Elvistä koko elämänsä. Alunperin syynä siihen eivät olleet enon Australiasta tuomat uimahousut, jotka olivat samanlaiset kuin Elviksellä ja joiden turvin sai irtopisteitä koulussa. Vaan Seppo on aina tykännyt laulaa Elvistä. Hänen äänensä sävy ja sointi on hyvin lähellä alkuperäistä. Sitä sointia hän harjoitteli kylpyhuoneessa.

Harrastus nousi aivan uuteen ulottuvuuteen, kun Juntunen tapasi musiikin ammattilaisen Heidi Tuikkasen. Tämä kohtaaminen sai hänet löytämään ihan uuden jutun: yhdistämään Elviksen ja rukouksen.

Nyt Elvis is back -bändiin kuuluvat Johannes Österlund, Joska Josafat, Sibelius-Akatemiassa kuorolaulua opettava Juha Kuivanen ja Kim Ekblom.

”Me rukoilemme bändin kanssa sakastissa ennen tilaisuutta meitä kuuntelemaan tulevien ihmisten puolesta. Onhan tämä ihmeellinen kombinaatio, Elvistä ja rukousta, mutta näin hauskaa minulla ei ole ollut aikoihin. Ilo on palannut”, Juntunen sanoo.

Jopa Juntusen parturi huomasi, että keväällä 70-vuotta täyttävän Sepon harmaantuneisiin hiuksiin kasvaa juuresta ruskeaa. Seppo selitti sen johtuvan ilosta.
Elvis sai urallaan kolme Grammy-palkintoa kahdelta LP-levyltä. Ne tulivat hengellisistä laulusta, gospeleista. Seppo muistuttaa, että Elvis aloitti uransa laulamalla kirkoissa ja kehottaa kuuntelemaan tarkkaan laulujen Crying in the Chapel, Stand By Me ja In My Father´s House sanoja. Niissä hän kuulee kristillisen sanoman.

”Elvis on niin kova brändi, että se toimii tosi hurskaiden uskovaisten ulosheittäjänä ja Elvis-fanien sisäänheittäjänä. Monetkaan kirkkoherrat eivät ole koskaan ennen nähneet näitä meidän kuulijoita kirkossaan. Eivätkä he olleet tajunneet, miten syvästi hengellisiä nämä konsertit ovat ja yllättyvät kun kuulevat, miten monet kertovat parantuneensa.”

Elämässä tärkeintä on rakastaa

Kun aplodit hiljenevät Suvelan kappelissa, Seppo Juntunen kertoo yleisölle, että hänet on opittu tuntemaan rukoilijana ja tänäkin iltana kaikkien halukkaiden puolesta rukoillaan.

Hän ei anna lupauksia mistään suuresta ja ihmeellisestä, vain lupauksen rukouksesta.

Osa kuulijoista lähtee pois heti sen kuultuaan. Jotkut alkavat ihmetellä hämmentyneinä, miten käy jos kaatua pyllähtää kaikkien nähden. Osa jää hämillään istumaan penkkiinsä.

Kaukana ovat ne päivät, kun väki tungeksi alttarille. Kaukana ovat nekin päivät, jolloin Seppo Juntusella oli työhuone Suomen silloin rikkaimman miehen, Nils Etolan, pääkonttorilla Etolassa ”työterveyslääkärinä”. Etola soitti Seppo Juntuselle ennen kuolemaansa ja kertoi olevansa menossa kotiin ja kiitti Juntusta tien näyttämisestä: ”Nähdään sitten perillä.”

Nyt alttarille saapuu vähän arastellen vain pieni osa illan kuulijoista. Osalle rukous on ihan uusi juttu. Noin kuutisenkymmentä asettuu riviin tipoittain ja arkaillen.

Hetken päästä he palaavat alttarilta tyytyväisen näköisinä. Korvissa kaikuvat vielä Juntusen sanat siitä, että elämässä tärkeintä on rakastaa, millään muulla ei ole merkitystä loppupeleissä.