Kari Suomalaisen syntymästä sata vuotta – Miten pilapiirtäjä pärjäisi nyt tässä loukkaantumisherkässä maailmassa?
Pilapiirtäjä Kari Suomalaisen syntymästä on sata vuotta. Temperamenttinen taiteilija loi Suomeen uudenlaisen poliittisen irvailun kulttuurin, mutta nykymaailmaan hän ei edes läheistensä mielestä mahtuisi.
Taiteilija ja pilapiirtäjä Kari Suomalainen työnsä ääressä 20. tammikuuta 1967.
Torstaina 15.10. tulee täyteen sata vuotta pilapiirtäjä Karin syntymästä. Nimimerkin takana ollut Kari Suomalainen (1920–1999) piirteli Helsingin Sanomiin neljä vuosikymmentä huikeita päivänpiirroksia, jotka eivät päätyneet suoraan kalankääreiksi, vaan koottiin myös hittikirjoiksi. Rupeama Hesarissa käynnistyi 1950-luvun alussa.
Kari oli Urho Kekkosen yksinvaltiuden ajan julkinen kiusankappale, presidentille ainoa vakavasti otettava sellainen, mutta ei kilpaileva uhka vaan tipauttavan naurattava näkijä.
Ennen hänen aikaansa esimerkiksi presidentit olivat olleet lehdistön julkisen pilailun ulkopuolella, kansakunnan kaapin päällä. Kari muutti käytännöt, ja presidentistä tuli ”sallittu” pilakuvien kohde siinä missä muistakin vaikuttajista.
Värikäs Kari oli ainakin tuolloin koko kansan Kari. Kariksi ei silti ehkä tulla ihan pystymetsästä, vaan juuri sellaisesta paikasta kuin Visavuori.
Visavuori on Karin ”grandpapan”, kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti Valkeakoskella – jonne tänä päivänä vetää porukkaa lähinnä Karin oma Kari-paviljonki. Näin sanoo Karin tytär Lilli Earl.
Museossa on esillä nyt ja koko ensi vuoden ajan Karin satavuotisjuhlanäyttely Vastavirtaan.
Stressaavaa olla Kari
Lilli Earl on nyt 56-vuotias Teatteri Jurkan hallintopäällikkö. Hänen ja isän omin yhteinen juttu olivat kiireettömät kauppareissut Visavuoresta Valkeakosken keskustaan.
Jompikumpi kysyi: ”Palataanko pitkää kautta?”
Sitten Kari ja Lilli ajoivat takaisin Konhon sillan ja Toijalan kautta puhumatta mitään ja kuunnellen Lillin kasetilla tuomaa hyvin melankolista elokuvamusiikkia tai Edvard Griegin Peer Gyntiä.
Julkinen Kari tunnettiin mitä ärhäkimpänä showmiehenä, mutta Earl suorastaan yllättää koti-Karin herkkyydestä puhuessaan.
Sanaa karikatyristi ei sentään ole keksitty Karin mukaan, mutta Kari peuhasi varsinkin Kekkoslovakian päämiehen kanssa menestyksellisesti vuosikymmenet. Vuoden 1977 kokoelmasta Keisarivalssi. © Kari Suomalaisen perikunta
Julkisuudessa Kari oli kertoillut mielellään vaikkapa siitä, miten tuli häissään valokuvamalli-laulaja Lippe Hokkasen kanssa poksauttaneeksi samppanjapullon korkin tämän nenään.
Mitkä kolme adjektiivia kuvaavat parhaiten Karia ihmisenä?
”Levoton, huolehtivainen ja herkkä. Hän yritti olla hyvä isä meille”, tytär luettelee.
Hän tarkoittaa myös veljiään,1990-luvulla menehtynyttä Valtteria ja juuri valtiolta eläkkeelle jäänyttä tietokone-ekspertti Petteriä.
”Ajattelin aina lapsena, miten isä jaksaa sitä työtahtia ja studion tupakansavua. Luulen, että herkkyys ja stressi tekivät sen, että välillä isällä kilahti yli. Kari oli hyvin latinotemperamentilla varustettu. Hän tussahti, mutta leppyi.”
Puoliso Lippe Suomalainen kertoi leskeksi jäätyään haastatteluissa avoimesti, millaista tasapainoilua arki oli äkkiväärän, naisiin alentuvasti suhtautuvan ja alkoholille person taiteilijasielun kanssa.
Älä ole tavallinen!
Julkkishahmossaan Kari tapasi päästellä nykymittapuulla jopa törkeän sovinistista tekstiä esimerkiksi naispapeista ja naisista armeijassa. Provosointi oli Earlin mukaan tarkoituksellista.
”Karia huvittivat saamansa reaktiot. Isältä odotettiin, että hän sanoo jotakin järkyttävää. Isähän itse väritti juttuja sillä ajatuksella, että tavallinen ei saa olla. Kasvatuksessakin hän painotti sitä. Sehän on hirveä paine lapselle, kun sanotaan: Tavallisessa ei ole mitään erikoista, sinussa pitää olla vähän jotain spesiaalia.”
Lilli Earlin mielestä tänään eletään mielensäpahoittajien aikaa, eikä Kari siihen sopisi.
Lilli Earlin Kari-lempparissa pilapiirtäjän omakuvahahmo väläyttää lempeän hönttiä puolta Karista. Hesarista 1989. © Kari Suomalaisen perikunta
”Ei isä varmaan enää pystyisi piirtämään pilapiirroksia. Pitää muistaa, että kysymyksessä on ihminen, joka oli syntynyt 1920. Pitää tajuta ajan konteksti. Eihän se silleen voi mennä, että kirjoitetaan historia uusiksi määräten, kuinka kaiken olisi pitänyt olla.”
Kari oli oman aikansa ummehtuneen poliittisen kulttuurin uudistaja, ja hänen elämäntyötään voi katsoa sen mukaisesti.
Lillin henkilökohtainen lempparipiirros ei sisällä yhteiskunnallista piikkiä, vaan siinä taiteilijan mustahattuinen omakuvahahmo melko absurdisti lausahtaa: ”Pohjimmiltaan minulla on runoilijan sielu. Kirjoitan nyt syysrunon.”
Lilli Earlin mielestä tänään eletään mielensäpahoittajien aikaa, eikä Kari siihen sopisi.
Syntyykin tekstiä:
”Jo syksy saa, jäi kesä taa, hahhahhaa, trallallaa.” Viimeisessä ruudussa Kari huikkaa arvion riimeistään: ”Tässä on potkua!”
”Se vaan iski mun nauruhermoon 25-vuotiaana, kun en ollut pitkään aikaan nauranut kunnolla”, Lilli sanoo.
Pilapiirros on hänellä mökin seinällä. Mökki sattuu olemaan Visavuori.
Maailman kovin?
Oliko Kekkosen keljuuksia paljastanut Kari aikanaan maailman paras pilapiirtäjä? Samalla virtuositeetilla pelkistyivät myös Mauno Koiviston hiustöyhtö ja demaripääministeri Kalevi Sorsan ylipitkä solmio.
”Olihan hän maailman paras, ihan ilman mitään kysymystä. Kari hioi pilapiirtämisen semmoiseen täydellisyyteen. Mitä vähemmän tekstiä, sen parempi”, kuuluu Lillin arvio.
Kari kerskui piirtävänsä poliitikoista näköisempiä kuin nämä ovatkaan. Poliitikko- ja puoluegallerian lisäksi kuvissa näyttelivät isoa osaa taviksia esittäneet Rysänperän ihmiset kuten Römpän ukko – sekä helsinkiläiset puliukot Kustu ja Huuko (myöhemmin Arska) näkökantoineen.
Parhaimman kauden tuotanto 1960–70-luvuilla oli niin pidettyä, että helsinkiläiset laitapuolen kulkijat ottivat pilapiirtäjän luottokaverikseen.
Seura pyysi piirtäjiltään näkemyksen Paratiisisaarista (17/1951). Toimitus latoi Karin pläjäyksen oheen kommenttinaan: ”Kaikkien houkutusten keskelläkään ei Kari ole voinut vastustaa suurinta: vertatihkuvaa dekkarifilmiä.” © Pekka Nieminen/Otavamedia
Kari kertoi olleensa sunnuntaikävelyllä Mannerheimintiellä, kun tuttu alan miesten tsemppauskuoro kuulutti:
”Hei Kari, piirrä hyvä kuva Urkista!”
Parhaudesta kannattaa kysäistä myös nykypilapiirtäjä Jyrki Vainiolta. Hän on alkanut työstää täysimittaista elämäkertaa Karin legendasta.
”Kari oli ainutlaatuisessa asemassa. Tulen kirjassa pohtimaan, kuinka paljon Karin asema johtui ainutlaatuisesta aikakaudesta. Poliittinen tilanne oli sellainen, että Kari oli kansakunnan höyryjen varaventtiili”, Vainio kuvailee.
Sodanjälkeisessä Suomessa poliittiset jännitteet ja vastakohdat olivat vielä voimissaan, ja niissä oloissa tasapuolisesti kaikkia ryhmiä piikittelevä nauru oli kokonaisuuden kannalta aina parempi kuin viha.
KARIkatyristien kunkku
Vainio vetää esiin toisen esimerkin.
”Kari oli karikatyristina ihan poikkeuksellinen. Harva osaa tehdä niin napakan näköisiä”, Vainio sanoo.
Hänen suosikissaan, 1980-luvun piirroksessa Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan pysähtyi matkalla Moskovaan välilaskulle Helsinkiin erittäin tiukoin turvajärjestelyin.
Reaganilla oli sentään tapaaminen Mauno Koiviston kanssa, mutta Karin versiossa miitinkiin piti tiukan aikataulun takia lähettää vara-Manuna tunnettu näyttelijä Ismo Kallio.
”Vanhemmat ihmiset sanovat, että koskaan ei tule Karin kaltaista neroa. Oma ikäluokkani ja nuoremmat taas muistavat vain loppukohun. Ristiriita on suuri. Pyrin kirjassa selittämään Kari-ilmiötä kummallekin puolelle. Karin aikalaiset eivät aina tajua, kuinka iso leimaava juttu 1990-luvun taitteen somalipiirrokset ovat.”
Kari piirsi kanteen 1/1950 mukaan Seuran sarjishahmot Ratsupoliisi Kingiä myöten, lisäksi itse luomansa tunnushahmon Seuralle, levottomia höpöttävän Oskarin (E-kirjaimen kohdalla). © Kari Sarkkinen/Om-arkisto
Tuleva elämäkerturi viittaa Karin eroon, ovet paukkuen tapahtuneeseen lähtöön Helsingin Sanomista kesällä 1991. Päätoimittaja Janne Virkkunen oli hyllyttänyt Karin rasistisen piirroksen poliiseille nauravista somaleista. Takana oli jo useita epäreiluja ja asenteellisia piirroksia pakolaisista.
Tätäkin Vainio aikoo käsitellä ehkä ensi vuonna ilmestyvässä kirjassaan avoimesti.
”Tavoitteenani on rehellisempi ulkopuolinen uudelleenarviointi. Siivoan yleishymistelyn tauhkaa Karin ympäriltä.”
Jyrki Vainio tekee itse pilapiirroksia Turun Sanomiin, Ilta-Sanomiin ja Länsiväylään sekä vielä perhesarjakuvaa sunnuntai-Hesareihin.
Hän iski silmänsä jo poikasena Kariin ja tämän sarjakuvamaisiin poliitikoihin.
”Ihastuin Keisarivalssi-kokoelman tanssituskuvan eloisuuteen. Aikuisena huomasin, että onpa Karilla kuvassa kova statement. Hän sanoo todella kovan asian: presidentti vie ja pyörittää Suomi-neitoa”, Vainio sanoo upeasta piirroksesta.