Kestikö kaukosuhteesta syntynyt liitto tosielämän?

Jaa artikkeli
Kun Matias ja Mattea tapasivat fyysisesti ensimmäisen kerran, heidän välillään kipinöi heti. © Pekka Nieminen/SKOY
Matias Näveri tutustui netissä kroatialaiseen Matteaan, ja tämä muutti Suomeen. Mitä nuorelle parille kuuluu nyt?

Kroatialainen Mattea Savretich, 21, istuu orimattilalaisen rivitalokaksion olohuoneessa. Kesken lauseen hän vilkaisee 23-vuotiasta Matias Näveriä. Kerronta keskeytyy, katseet lukkiutuvat toisiinsa ja he hellivät hetken toisiaan silmillään. Sitten Matias jatkaa lauseen loppuun.

Mattean muuttokuorma saapuu lähipäivinä. Toistaiseksi hänellä on vain vaatteensa ja vaatehuoneen nurkkaan hylätty kannettava tietokone.

Sen ääressä hän vietti yhdeksän kuukautta vapaa-aikansa lähes jokaisen valveillaolohetken keskustellen Matiaksen kanssa. Välillä hän nukkuikin linja avoimena.

Nuorenparin suhde syntyi kirjoitetuista sanoista, ilman ääntä ja kuvaa. Sen kehittymisen esteenä on ollut 2 500 kilometriä ja mittaamaton ujous. Nyt he ovat yhdessä, sisustamassa yhteistä kotiaan.

Sattumaa pelissä

Mattean vinokattoinen ullakkohuone omakotitalossa Zagrebissa, Kroatiassa oli pieni, mutta hänen itsensä sisustama. Ensimmäisellä palkalla ostettu kirjoituspöytä oli käyttämätön, sillä hän vietti mieluummin aikaa valtavalla, metallirunkoisella sängyllään. Suurten tyynyjen ympäröimänä hän istui tai makaili kannettavan tietokoneen äärellä.

Naapurihuoneissa asuivat kaksoisveli Denis ja heidän vanhempansa, alakerrassa heidän isovanhempansa.

7. syyskuuta 2009 Mattea avasi erään Facebookin sovelluksen. Sovellus lähettää sitä käyttävien profiilikuvia satunnaisesti toisilleen. Jos kuvan saadessaan painaa ”tykkää”, lähtee oma kuva tykätylle.

Mattea kiinnitti ensimmäiseksi huomiota Matiaksen hiuksiin, joissa oli 50-luvun ducktail-kampaus. Matias näytti täysin erilaiselta kuin kukaan muu, mielenkiintoiselta ja varsin komealta. Hän ilmaisi tykkäävänsä kuvasta.

Samaan aikaan Suomen Orimattilassa tietokonettaan käynnisti keittiön jakkaralla istuva Matias Näveri.

Hän näki Mattean profiilikuvan, joka sattui olemaan yksi hänen suosikeistaan: pin-up-taiteilija Gil Elvgrenin vanha työ, jossa opettaja säikähtää luokkahuoneen pöydälle loikkaavaa sammakkoa.

Tykkäämisen sijasta Matias lähetti Mattealle oitis viestin, jossa kertoo tunnistavansa kuvan ja pitävänsä siitä. Mattea joutui lukemaan viestin useaan kertaan uskoakseen sen todeksi.

Uskomaton mies

Matias vaikutti Matteasta aluksi epätodelliselta.

”Useimmat eivät tunnistaisi Gil Elvgrenin työtä tai yleensäkään pin-up-kuvia. Ne ovat kadonnut taidemuoto Kroatiassa”, sanoo Mattea.

Heidän välilleen virisi keskustelu entisistä ja tämän päivän pin-up-malleista. Nopeasti he siirtyivät henkilökohtaisempiin asioihin ja huomasivat jakavansa muutenkin samat kiinnostuksenkohteet. He siirtyivät viestimään sähköpostin välityksellä.

”Matias on kiinnostunut taiteen lisäksi valokuvauksesta ja rakastaa musiikkia. Se tuntui uskomattomalta, sillä musiikki on elämäni intohimo”, huudahtaa Mattea.

Pin-up-kuvien lisäksi he pitävät muistakin vanhoista asioista. Matiaksen ajopelikin on Chevrolet Caprice Classic vuodelta 1988.

”Matias oli kiinnostunut samoista asioista kuin minä, vaikutti älykkäältä ja kykeni kommunikoimaan. Itse asiassa jossain vaiheessa kysyin, onko hän homo. Tuntui mahdottomalta, että mies voi olla hänen kaltaisensa”, Mattea hymyilee.

”En missään tapauksessa ollut etsimässä suhdetta, mutta Matias pyyhkäisi jalat altani. Hän sanoi asioita, joita en uskonut miesten kykenevän edes kuvittelemaan. Halusin tietää hänestä aina enemmän ja enemmän.”

Mattea oli täysin tyytyväinen sinkkuelämäänsä. Matiaksen pitkä seurustelusuhde oli päättynyt vajaata vuotta aiemmin.

Viikon viestittelyn jälkeen he tiesivät, että jossain vaiheessa heidän täytyy tavata. Ensimmäiseksi Mattean täytyi kuitenkin voittaa ujoutensa. Matias halusi kuulla hänen äänensä.

Uusivuosi netissä

Parin ystävyys kehittyi kirjoittamalla, ja se perustui yhteisiin mieltymyksiin ja kiinnostuksenkohteisiin.

”Alkuaikoina emme käyttäneet webbikameraa tai edes internetin skype-puheluyhteyttä”, he kertovat.

Klassikkoelokuvasta Casablanca tuli yksi heidän suhteensa käännekohdista, kun he päättivät viettää lokakuussa yhteisen elokuvaillan.

”Kumpikin hankki elokuvan tietokoneelleen. Otimme ensimmäisen kerran skype-yhteyden ja lähtölaskennan jälkeen painoimme play-nappia yhtä aikaa”, kertoo Matias.

”Mattea ei sanonut sanaakaan elokuvan aikana. Minä puhuin ja hän vastasi kirjoittamalla. Yritin saada hänet nauramaan edes kerran, että kuulisin hänen äänensä.”

Ensimmäisen yhteisen jouluperinteensä he loivat katsomalla Frank Capran klassikon Ihmeellinen on elämä vuodelta 1946.

”Joulu on Mattealle vuoden rakkain juhlapäivä. Sovimme, että katsomme saman elokuvan yhdessä jokaisena tulevanakin jouluna.”

Webbikameraa he käyttivät ensimmäisen kerran viettäessään yhdessä uudenvuodenaattoa.

”Puimme juhlavaatteet, ja kumpikin oli ostanut itselleen viinipullon. Joimme yhdessä viiniä, juttelimme ja kuuntelimme musiikkia. Skoolasimme vuoden vaihtumista kaksi kertaa, sillä Suomen ja Kroatian välillä on tunnin aikaero.”

Suhdetta vahvistivat myös jaetut surun hetket. Mattean läheinen ystävä surmattiin Zagrebissa. Matiaksen piti löytää keino tukea rakastaan tuhansien kilometrien päästä.

”Pidimme skypea jatkuvasti auki, välillä juttelimme, toisinaan olimme hiljaa. Sellaisessa tilanteessa ei voi tehdä muuta kuin olla läsnä”, miettii Matias.

Mattea ja Matias juttelivat keskenään keskimäärin neljä–kuusi tuntia vuorokaudessa monen kuukauden ajan. Yllättäen Mattea huomasi, että suhde oli kehittynyt paljon enemmäksi kuin ystävyydeksi. Hänestä tuli mustasukkainen.

Tärkeä kirje

Mattea tajusi rakastuneensa Matiakseen iltana, jolloin Matiaksen entinen tyttöystävänsä meni käymään tämän luona.

”Olin aivan varma, että he päätyvät takaisin yhteen. Tulin äärettömän mustasukkaiseksi. Vakuutin itselleni, että tämä suurenmoinen ystävyys päättyy nyt.”

Sinä iltana hän kirjoitti ja postitti ensimmäisen kirjeensä Matiakselle. Hän kertoi, kuinka paljon arvosti tätä ja heidän keskustelujaan. Vaaleansinisen kuoren taakse hän piirsi suojelusenkelin pitämään huolta miehestä. Matteasta se tuntui jäähyväiskirjeeltä, mutta Matias tunsi toisin.

”Mattean ensimmäinen kirje kosketti minua enemmän kuin mikään muu siihen asti. Olin saanut häneltä siihen mennessä noin 600 sähköpostia, mutta perinteisessä kirjeessä on jotain erilaista, henkilökohtaisempaa.”

”Tuoksu on merkittävä tekijä, kun et ole koskaan tavannut henkilöä. Mattean kirje toi tuoksun hänestä ja hänen kodistaan. Se teki hänet todelliseksi.”

”Olin rakastunut henkilöön, mutta yksi pala puuttui. Ilman sitä en uskaltanut heittäytyä haaveilemaankaan täydellisestä suhteesta”, kertaa Matias.

Nuorten täytyi kokea, toimisiko suhde myös fyysisellä tasolla, kipinöisikö kemia kosketuksessakin. Mattealle ostettiin lentolippu Suomeen.

Vierailusta alkoivat suhteen todelliset vaikeudet.

Heti kipinä

Elämänsä ensimmäisen lentomatkan tehnyt Mattea saapui helmikuussa Helsinki-Vantaan lentokentän tulohalliin.

”Olen hyvin ujo ja estynyt. Olin mennä järjiltäni. Jalkani vapisivat niin, että luulin kaatuvani. Vieressäni ollut nainen tuijotti minua kuin sirkuksen kummajaista. En todellakaan tiedä vieläkään, kuinka onnistuin kävelemään Matiaksen luo.”

”Tuijotin hermostuneena lattiaa ja kikatin kuin mielipuoli, koska minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka pitäisi käyttäytyä. Kun Matias katsoi minua, punastuin ja änkytin. Hän oli vielä upeampi kuin olin kuvitellut.”

Sitten pari halasi. Heidän välillään kipinöi.

Jo ensimmäisenä iltana heistä tuntui kuin he olisivat asuneet yhdessä jo jonkin aikaa.

”Se kertoo paljon, jos toisen kanssa on hyvä olla tekemättä mitään”, aprikoi Matias.

”Lähtö Matiaksen luota vajaan kahden viikon jälkeen oli yksi elämäni vaikeimpia tekoja. Sydämeni murtui, enkä kyennyt lopettamaan itkemistä lentomatkan aikana. En enää ikinä halua tuntea sellaista surua”, muistelee Mattea.

Kummallekin oli itsestään selvää, että Mattea muuttaa Matiaksen luo.

Miettimisaika

Mattea ja Matias eivät kuitenkaan tehneet päätöstä yhteen muuttamisesta liian helpoksi.

Nuoret sopivat antavansa toisilleen aikaa palata omiin elämiinsä kotimaissaan. He sopivat, että vasta kahden viikon miettimisajan jälkeen he tekevät lopullisen päätöksen. Sinä aikana asiasta ei keskusteltaisi, vaikka he muuten olivatkin yhteydessä toisiinsa.

”Harrastamme tämäntyyppistä itsemme kurittamista muutenkin. Sovimme esimerkiksi, ettemme katso toistemme kuvia tai puhu toisillemme viikkoon. Näin kasvaa järjetön innostuneisuus, ja pienistäkin hetkistä tulee vahvasti latautuneita.”

Emme ole koskettaneet neljään kuukauteen. Olen vihannut jokaista päivää. En malttaisi odottaa enää hetkeäkään”, kirjoittaa Mattea toukokuussa.

Kesäkuun 4. päivä Matias lensi Kroatiaan: hakemaan tulevan avovaimonsa ja tutustumaan tämän perheeseen ja kotimaahan.

”Emme epäilleet suhteemme kestävyyttä kertaakaan, mutta turhauduimme odottamiseen. Se oli kuitenkin hyvä valinta. Nyt muistamme ne tunteet emmekä pidä yhdessäoloa itsestäänselvyytenä”, vakuuttaa Matias.

Mattea helpotti Matiaksen odotuksentuskaa maanantaikirjeillä. Hän tiesi miehen kokevan viikon ensimmäisen arkipäivän ahdistavana, ja pyrki ajoittamaan kirjeet saapumaan maanantain postin mukana. Matias sai kirjeet vaaleanpunaisissa kuorissa aina siihen saakka, kun hän lensi Kroatiaan.

Etenemme rauhallisesti

Matiaksella on vakituinen työpaikka orimattilalaisessa ohjelmointiyrityksessä. Mattea haaveilee opiskelevansa englannin kielen opettajaksi. Ensin on kuitenkin opiskeltava suomen kieli.

”Tiesin Suomesta vain järvet ja metallimusiikin ennen kuin tutustuin Matiakseen. En tiennyt edes miltä suomen kieli kuulostaa”, hän kuvailee.

”Nyt rakastan Suomea ja suomalaisia. Voisin saunoa kaksi kertaa päivässä”, hän huudahtaa, mutta myöntää pitävänsä vihtomista hiukan typeränä.

Tällä hetkellä hän odottaa työlupapäätöstä. Matiaksen vanhempien luona odottaa osa-aikainen kotiapulaisen paikka.

Mattea kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2007. Opiskelemaan pääsyä odotellessaan hän oli töissä tietotekniikkamyymälässä.

”Naimisiin meno olisi ollut helpoin keino saada oleskelu- ja työlupa sekä suomalainen sosiaaliturva, mutta olemme päättäneet edetä vaikeimman kautta. Uskomme avioliittoon emmekä halua erota ikinä. Tämä ei ole kokeilu, mutta etenemme rauhallisesti.”

Täysosuma

Mattea kertoo, etteivät hänen vanhempansa ole vielä täysin sisäistäneet tyttärensä muuton lopullisuutta. Erityisesti hänen äitinsä on vaikea sopeutua siihen, ettei tyttö enää asu kotona.

”Totta kai on vaikeaa jättää perhe, ystävät, tähänastinen elämä ja oma kieli, muuttaa vieraaseen maahan ja vieraiden ihmisten keskuuteen. Matiaksen vuoksi se kannattaa”, Mattea sanoo.

”Uskon Matiaksen hyvyyteen. En kaipaa ystäviäkään, sillä voin kertoa Matiakselle kaiken. En usko edes äitini tietävän minusta yhtä paljon kuin hän.”

Matias pohtii, että suhteen peruspilari on molemminpuolinen luottamus ja avoimuus. He voivat olla juuri sellaisia kuin ovat.

”Netissä voi helposti kertoa itsestään aivan mitä tahansa. Osoittautui kuitenkin, että kumpikin on ollut alusta alkaen täysin rehellinen niin myönteisissä kuin kielteisissä asioissa. Kumpikaan ei ole sanonut yhtään asiaa, jota ei olisi tarkoittanut tai joka ei olisi totta.”

”Missä olemme kymmenen vuoden kuluttua? Sillä ei ole merkitystä, koska uskon meidän olevan siellä yhdessä”, Matias sanoo.

I think I hit the jackpot eli taisin saada täysosuman”, hän tiivistää koruttomasti. Ja katsoo Matteaa.

 

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 28/2010.

Parin kuulumiset nyt:

Tasapaino liitossa ei syntynyt heti

Mattean ja Matiaksen kodin ulko-ovessa on vain yksi sukunimi, Näveri. Sen Matteakin otti käyttöönsä, kun heidät vihittiin elokuussa 2011.

”Avioliitto teki elämästämme helpompaa, muuten emme olisi naimisissa vieläkään. Emme tarvitse paperinpalaa vahvistamaan suhdettamme”, Mattea painottaa.

Kumpikin uskoo, että ilman avioliiton solmimistakin he olisivat yhdessä ikuisesti. Mutta maistraatissa käynti auttoi oleskelu- ja työlupien saamisessa.

Puolitoista vuotta hirveää

Mattea ei juurtunut Suomeen leikiten. Hän oli yksinäinen pienellä paikkakunnalla.

”Ensimmäiset puolitoista vuotta elämäni oli hirveää, koska minulla ei ollut ketään muuta kuin Matias.”

Sopeutumisen alkuun auttoivat eläimet. Matiaksen lemmikkikanille hankittiin kaveri, ja vähän ajan päästä he ottivat luokseen myös kissan. Eläinten ympäröimänä kasvanut Mattea alkoi kotiutua.

Vuonna 2012 hän pääsi opiskelemaan Kouvolan ammttikorkeakouluun, josta valmistuu Bachelor of Culture and Arts -nimikkeellä maaliskuussa 2015. Hän löysi paikkansa kansainvälisessä ryhmässä.

Opiskelu myös hälvensi Mattean ujoutta.

”Itsetuntoni on vahvistunut, vaikka olenkin aina luottanut osaamiseeni.”

Englanninkielisten opintojen kielteinen puoli on ollut se, ettei hänen suomen kielen puhetaitonsa ole kehittynyt toivotulla tavalla.

”Ymmärrän suomea erinomaisesti ja pystyn sitä lukemaan, mutta puheestani ei välttämättä saa mitään tolkkua. Ystävänikin puhuvat englantia, joten en saa tarpeeksi harjoitusta.”

Mattea on suorittanut nelivuotisen koulutuksen kolmessa vuodessa.

”Olen hyvin kunnianhimoinen. Käytän aikani mieluummin hyödyllisesti kuin vetelehtimällä.”

Lasten vuoro

Lapset ovat olleet Mattean ja Matiaksen yhteinen puheenaihe jo kolmen vuoden ajan. Pari toivoo saavansa kaksoset, tytön ja pojan. Haave ei ole mahdoton, sillä Mattea on kaksonen ja Matiaksenkin suvussa on monikkovauvoja.

Mattea haluaa kuitenkin asettua työelämään ennen sitä.

He asuvat tällä hetkellä Kouvolassa, josta Matias kulkee päivittäin ohjelmistosuunnittelijan työhönsä Lahteen. Tulevaisuuden näkymissä on mahdollinen muutto pääkaupunkiseudulle.

”Mutta emme oikeastaan suunnittele tulevaisuutta”, Matias toteaa.

He tuntevat olevansa onnekkaita monin tavoin.

”Elämässämme kaikki on todella hyvin. Totta kai olemme välillä eri mieltä asioista, mutta ymmärrämme toisiamme. Keskustelemme paljon ja ihan kaikesta.”

Kummallakin on nyt myös omia ystäviä ja harrastuksia.

”Alussa olimme yhdessä aina. Se ahdisti. On terveellistä välillä tavata ihmisiä ja tehdä asioita muutenkin kuin avioparina”, Mattea miettii.

”Ja palata kotiin, jossa tietää toisen olevan”, Matias lisää.

X