Anniina Tarasovan Kuoleman kulissit -teos vei kirjailijan tutkimusmatkalle lomasaarelle: ”Kypros on rento lomakohde – samalla pinnan alla kuplii vanhoja kaunoja”

Kirjailija Anniina Tarasovan uutuuskirjan tapahtumat sijoittuvat osittain Kyprokselle, jonka plataanipuiden varjosta voi piipahtaa niin moskeijaan kuin viinitilallekin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kirjailija pikkukylä Léfkaran kujalla. Tutkimusmatkalla jaksaa hymyillä, mikäli muistaa pysytellä mahdollisimman paljon varjossa ja juoda vettä. © Anniina Tarasovan kotialbumi

Kirjailija Anniina Tarasovan uutuuskirjan tapahtumat sijoittuvat osittain Kyprokselle, jonka plataanipuiden varjosta voi piipahtaa niin moskeijaan kuin viinitilallekin.
Teksti: Anniina Tarasova

Kirjailija Anniina Tarasovan yksi parhaista puolista on taustatukimuksen tekeminen kiinnostavissa paikoissa.

”Juuri ilmestynyt toinen mysteeriromaanini Kuoleman kulissit alkaa Kyproksen pääkaupungista Nikosiasta ja päätyy Venäjälle”, Anniina Tarasova kertoo.

Kypros valikoitui tarinan alkupisteeksi monestakin syystä. Anniina oli kuullut hämäriä tarinoita venäläisistä yrityksistä, jotka perustavat yrityksen Kyprokselle, vaikka toiminta tapahtuu oikeasti muualla.

”Tarvitsin myös kipeästi lomaa karunkauniissa paikassa, jossa oliivit, fetajuusto ja merenelävät ovat herkullisia ja paikallinen ortodoksipapisto kävelee kopsakoissa mustissa lakeissa ja Ray-Banin aurinkolaseissa”, kirjailija kertoo.

Kyproksella kesän keskilämpötila on +30°C ja talvella +15°C. Auringon sanotaan paistavan Kyproksella reilusti yli 300 päivänä vuodessa.

Kyproksella kesän keskilämpötila on +30°C ja talvella +15°C. Auringon sanotaan paistavan Kyproksella reilusti yli 300 päivänä vuodessa. © iStockphoto

Koko perheen tutkimusmatka Kyproksella

”Kesäkuun 2018 tutkimusmatkalle pääsevät mukaan myös mieheni, hädin tuskin ensimmäisen uhmaiän ylittänyt puolitoistavuotias poikani ja vanhempani. Jo lentokoneessa lapsen kiemurrellessa sylistä syliin totean, että päätös ottaa isovanhemmat mukaan oli oikea.

Ensimmäisenä iltana Larnakan rantakaupungissa syön jälkiruoaksi kynttilää muistuttavasta soutzoukos-tangosta leikattuja pyöreitä viipaleita. Viininvalmistuksen sivutuotteena syntyneeseen sitkaaseen massaan on sekoitettu manteleita, jotka rouskuvat mukavasti suussa ja jäävät sitten tiukasti hampaanväleihin.

Tuijottelemme mieheni kanssa merelle parvekkeelta, poikani on nukahtanut syvään uneen mätettyään puolihoitoon kuuluvalla illallisella spagetti bolognesea. Alapuolella uima-altailla käynnistyy vesisuihkujen, neonvalojen ja musiikin muodostama erikoinen spektaakkeli.”

Larnakasta löytyy hiekkarantoja, mutta myös kivisempiä ranta­kaistaleita, joilla uima­sandaalit ovat tarpeen.

Larnakasta löytyy hiekkarantoja, mutta myös kivisempiä ranta­kaistaleita, joilla uima­sandaalit ovat tarpeen. © iStockphoto

Torakoista materiaalia kirjaa varten

”Puoli kahdelta yöllä herään siihen, kun pimeydessä jokin tuntematon musta mötikkä hyppää tyynyltäni sängynpäätyyn. Meinaan kirkua, mutta lapsi nukkuu pinnasängyssä aivan vieressä, joten tyydyn vain herättämään mieheni.

Kuulen suhisevan äänen, joka syntyy siitä, kun aika monta jalkaparia hankaa toisiaan tai kokolattiamattoa vasten. Hetken kuluttua valot ovat päällä ja seison tutisevin jaloin keskellä sänkyä.

Kaksi raavasta miestä on hälytetty respasta huitomaan torakat pois huoneesta pyyhkeen avulla. Toinen miehistä huutaa ison ruskean torakan tippuessa katonrajasta hänen rinnuksilleen, ja siihen poikanikin herää. Tästä saa hyvää materiaalia kirjaa varten, tästä saa hyvää materiaalia kirjaa varten, toistelen hiljaa. Seuraavana päivänä kuulemme, ettei parvekkeen ovea saa jättää auki, kun on itse poissa.”

Katunäkymä Léfkaran käsityöläiskylästä.

Katunäkymä Léfkaran käsityöläiskylästä. © iStockphoto

Sikariostoksilla

”Sitten onkin aika aloittaa Nikosian koluaminen. Lähdemme kirjojeni esilukijan eli äitini Tarjan kanssa aamutuimaan bussilla kohti pääkaupunkia, jota paikalliset kutsuvat Lefkosiaksi.

Perillä Nikosiassa on jo hiostavan kuuma, +35 astetta. Plataanipuut reunustavat leveän kadun vartta, johon bussi meidät jättää. Hiekka kieppuu asvaltilla vienon tuulen mukana, ja haistan jossain sikarin tuoksun.

Astumme pian ruskealla puulla verhoiltuun sikarikauppaan, sillä romaanieni sankaritar Reija rakastaa pientä tupruttelua. Liikkeen mursuviiksinen omistaja ottaa minut vastaan rennosti, joskin ehkä turhan flirttailevaan sävyyn. Päätän tuoda Reijan romaanissani sikariostoksille.”

Kyproksen Troodos-vuorilla valmistetaan viiniä.

Kyproksen Troodos-vuorilla valmistetaan viiniä. © iStockphoto

Soutzoukostangot syntyvät viinin­valmistuksen sivutuotteena.

Soutzoukostangot syntyvät viinin­valmistuksen sivutuotteena. © iStockphoto

Jäätynyt konfliktitilanne

”Nikosian keskustassa kävely- ja ostoskatu katkeaa äkisti pieneen pömpeliin ja huomiokeiloihin. Takana seisoo konekiväärein varustettuja rajavartijoita, sillä tähän päättyy Kypros.

Rajavartioiden takana kulkee kaupunkia halkova ja YK:n valvoma Vihreä linja. Noin kolmenkymmenen metrin päässä meitä tiirailevat niin ikään konekiväärein varustautuneet Turkin rajaviranomaiset.

YK:n valvomalle asumattomalle Vihreälle linjalle on jäänyt talojen lisäksi kokonaisia kyliä.

YK:n valvomalle asumattomalle Vihreälle linjalle on jäänyt talojen lisäksi kokonaisia kyliä. © iStockphoto

Kaivamme esiin passit ja astumme muutamien minuuttien rajamuodollisuuksien jälkeen saaren turkkilaiseen osaan. Kaupustelualueen liikkeet ovat suurimmaksi osaksi kiinni, ja suuntaamme kohti Selimiyen moskeijasta kuuluvaa kutsua.

Turkki miehitti kolmanneksen saaresta vuonna 1974, ja paikallisilta kuulemme, että saaren jakaminen on aiheuttanut sukupolvilta toiselle siirtynyttä katkeruutta.

Kun palaamme tuntia myöhemmin takaisin Kyproksen puolelle, näemme, kuinka oranssivatsaiset, varpusentapaiset kyproksentaskut lehahtavat piikkilanka-aitojen päältä kaistaleelle ei-kenenkään-maata. Kaistaleen ränsistyneet rakennukset muistuttavat jäätyneestä konfliktitilanteesta.”

Selimiyen moskeija Nikosiassa Turkin puolella rajaa on moskeijaksi muutettu entinen roomalais­katolinen katedraali.

Selimiyen moskeija Nikosiassa Turkin puolella rajaa on moskeijaksi muutettu entinen roomalais­katolinen katedraali. © iStockphoto

Saaren monet kasvot

”Tiedonkeruupäivän uuvuttamina heittäydymme äitini kanssa sekalaisen turistiryhmän mukaan pienen ajomatkan päässä sijaitsevalle viinitilalle kymmenen minuutin viininmaisteluun – jokainen saa muovimukeissa punaviiniä, valkoviiniä ja pienessä lääkekipossa hiukan kirkasta zivania-viinaa, jonka kaikki huitaisevat heti kitaansa. Vetäydyn seurustelemaan viinitilan ulkopuolella hitaasti heinää natustelevan aasin kanssa.

Päädyn loman lopulla siihen, että kyseessä on pieni saari, jolla on monet kasvot. Se on rento lomakohde puoli- ja täysihoitoineen, mutta samalla pinnan alla kuplii vanhoja kaunoja.

Kahden valtion hallitseman Nikosian kaupungin ristiriitainen ympäristö on täydellinen romaanille.

Kahden valtion hallitseman kaupungin ympäristö on täydellinen romaanin alkukohtauksille. Pakko myöntää, että hiukan petyn, kun kohtaus, jossa Reija joutuu murhaajaa jahdatessaan Turkin ja Kreikan rajaviranomaisten kynsiin, ei kustannustoimittajan suosituksesta lopulta päädykään Kuoleman kulisseihin.

Eikä eräs, mahdollisesti tosielämästä inspiraationsa saanut eeppinen torakkakohtaus – sen tosin kustannustoimittaja kehotti säästämään tulevaan romaaniin.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/20.

Lue myös: Suomalainen salapoliisi Sven Hjerson nousee tv-tähdeksi – Agatha Christien kirjojen sivuhahmo pääsee nyt sankariksi

X