Lihavuusleikkaus vei 80 kiloa ja pakotti elämäntaparemonttiin – ”Ensimmäinen ateriani kotona oli teelusikallinen rahkaa”

Lihavuusleikkaus ei ole oikotie onneen, sillä se vaatii elinikäistä muutosta ruokailutottumuksissa. Lihavuusleikattu Terhi Lapiolahti, 35, ei haikaile herkkujen perään.

Tähän havahduin

Olen ollut aina ylipainoinen ja lopulta sairaalloisen lihava. Kolme vuotta sitten syksyllä painoin 147 kiloa. Kilot tuntuivat kipuina: Selkää ja jalkoja särki, ja kävelin välillä kepin kanssa. Pahinta oli väsymys. Työpäivän jälkeen en jaksanut tehdä muuta kuin ruoan perheelle. Loppuillan makasin sohvalla. Nukkumaan menin iltakahdeksalta. Olin varmasti surkea puoliso ja äiti.

Olo oli paha fyysisesti ja henkisesti. Olin yrittänyt laihduttaa lukemattomia kertoja kaikilla mahdollisilla keinoilla. Menetelmät kaalisoppadieetistä karppaukseen olivat tuttuja, mutta kilot olivat tulleet aina korkojen kera takaisin. Aloin miettiä lihavuusleikkausta. Samaan aikaan olin itselleni vihainen. Olinko oikeasti niin surkea, etten saanut kilojani putoamaan perinteisillä keinoilla?

Vastaanotolla

Kirjauduin netissä lihavuusleikattujen vertaisryhmään. Leikattujen kokemukset vakuuttivat minut toimenpiteen hyödyistä. Hakeuduin työterveyslääkärille. Laihdutushistoriani ja tuloillaan oleva kakkostyypin diabetes saivat hänet kirjoittaman minulle lähetteen sairaalaan.

Sairaalassa kävin laboratoriokokeissa ja ravitsemusterapeutilla. Hän kertoi leikkauksesta ja syömisestä sen jälkeen: tulevaisuudessa en enää koskaan saisi syödä entisenlaisia annoksia enkä kaikkia samoja ruokia. Sairaalalääkäri tutki minut ja testasi kysymyksillään, kuinka kestäisin leikkauksen aiheuttamat muutokset elämässäni. Minut päätettiin leikata. Mutta lähisairaalan leikkausjono oli pitkä, joten saisin odottaa leikkausta reilun vuoden. Onneksi toisessa sairaalassa jono oli lyhempi.

Näin minua hoidettiin

Leikkaukseen liittyvien riskien vuoksi jouduin erittäin niukkaenergiselle dieetille. Päiväannokseni koostui neljästä jauhepussista, 70 grammasta proteiinia ja puolesta kilosta kasviksia. Laihduin yhdeksässä viikossa 27 kiloa.

Minut leikattiin toukokuussa vuosi sitten. Viivyin sairaalassa tavallista pidempään, sillä olin päässyt kuivumaan dieetin aikana melkoisesti, ja pari instrumentteja varten vatsanpeitteisiin tehdyistä rei’istä alkoi vuotaa.

Leikkausta seuraavana päivänä sain maistaa teelusikallisen keittoa. Annokset eivät juuri kasvaneet, kun pääsin kotiin kolmen päivän kuluttua. Ensimmäinen ateriani kotona oli teelusikallinen rahkaa ja toinen banaanisosetta. Söin sitä puoli tuntia.

Tässä ja nyt

Leikkauksestani on kulunut vuosi. Olen 80 kiloa kevyempi ja terve: diabetespeikko on poistunut. Huonoina päivinä näen yhä peilissä sairaalloisen lihavan naisen. Hyviä päiviä on enemmän, ja niiden aikana ihastelen peilistä minussa tapahtunutta muutosta. Roikkuva iho ei mieltä ylennä. Toivon, että pääsen joskus plastiikkakirurgille.

Suurin muutos on tapahtunut arjessani. Olen energinen ja touhuan koko ajan. Lenkkeilen, hoidan pihaa ja leivon rakkailleni. Itse en leipomuksiani enää syö, sillä mahani vetää kerralla noin 1,5 desiä ruokaa enkä halua täyttää sitä ihan millä tahansa. Herkuista kieltäytyminen ei ole vaikeaa, sillä tulen niistä huonovointiseksi. En anna enää minkään pilata uutta, ihanaa elämääni.

   Jaa juttu Facebookissa

   Jaa juttu Twitterissä

  Tilaa Seura