130-senttinen Maria Sipari ei anna pituutensa estää täyttä elämää – Teki upeasti historiaa Finlandia-hiihdossa!

Lyhytkasvuinen Maria Sipari on varsinainen sisupakkaus. Jo pikkutyttönä Maria päätti, että hän menee sinne, minne muutkin. Tänä talvena Maria osallistui Finlandia-hiihtoon ja teki samalla historiaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Maria Sipari ei ole antanut lyhytkasvuisuuden haitata menoa. Vastoinkäymiset eivät ole häntä lannistaneet, vaan vain sisuunnuttaneet. © Mikko Nikkinen

Lyhytkasvuinen Maria Sipari on varsinainen sisupakkaus. Jo pikkutyttönä Maria päätti, että hän menee sinne, minne muutkin. Tänä talvena Maria osallistui Finlandia-hiihtoon ja teki samalla historiaa.
Teksti: Tiina Suomalainen

Sanoinkuvaamaton tunne valtasi Maria Siparin, 32, Lahden hiihtostadionilla helmikuisena sunnuntaina. Hän antoi katseen kiertää muissa hiihtäjissä ja yleisössä, jota oli kerääntynyt paikalle saattamaan hiihtäjiä matkaan.

”Tunsin kiitollisuutta siitä, että olin päässyt niin pitkälle ja samaan aikaan tunsin, miten ihminen on pieni isossa maailmassa. Kaikkialla oli niin kaunista, valkoinen hanki hohti ja aurinko lämmitti selkää.”

Hiihtäjät tsemppasivat toinen toisiaan ja muistuttivat toisilleen, että jokainen on kilpailemassa vain itsensä kanssa.

Kun lähtölaukaus tuli, Maria aloitti rauhalliseen tahtiin vapaalla tyylillä. Hän kuuli kannustusjoukkojensa huutavan, että nyt Maria, anna mennä!

Tästä se matka alkaa, ajatteli Maria.

Finlandia-hiihdossa Marian huoltojoukkoihin kuului ystäviä, veljiä ja kälyjä, joiden tuki siivitti hänet maaliin. © Mikko Nikkinen

Finlandia-hiihdossa Marian huoltojoukkoihin kuului ystäviä, veljiä ja kälyjä, joiden tuki siivitti hänet maaliin. © Mikko Nikkinen

Sanat sisuunnuttivat

Kun Maria syntyi Lappeenrannassa kesäkuussa 1990, synnytyslaitoksella huomattiin heti, että vauvan kädet ja jalat olivat tavallista lyhyemmät.

Maria oli vanhempiensa ensimmäinen lapsi, ja hänen lyhytkasvuisuutensa herätti aluksi hämmennystä ja huolta. Myöhemmin päällimmäiseksi nousi kiitollisuus siitä, että perheeseen oli syntynyt näin erityinen tyttö. Maria sai vielä kolme pikkuveljeä. Koko muu perhe on normaalikasvuisia; Marian lyhytkasvuisuuden syynä on geenimutaatio.

”Tyttö ei tule pärjäämään normaalissa koulussa.”

Nuo sanat Maria muistaa edelleen. Hän oli esikouluikäinen ja istui vanhempiensa kanssa lääkärin vastaanotolla. Marian vanhemmat vastasivat uskovansa, että tyttö kyllä selviytyisi muiden joukossa.

”Lääkärin sanat satuttivat ja hämmensivät minua. Mietin, miksi ihmeessä en pärjäisi tavallisessa koulussa. Samalla sanat sisuunnuttivat. Päätin, että minähän menen tasan tarkkaan sinne, minne muutkin.”

Ja niin hän teki. Koulutie alkoi tutussa kyläkoulussa tuttujen lasten kanssa. Vaikka Maria ei tarvinnut erityiskohtelua, hänelle laitettiin kuitenkin oma naulakko matalammalle niin, että hän ylettyi ripustamaan siihen vaatteensa.

Yläasteelle meno jännitti Mariaa hieman, sillä koulu ja luokkakaverit vaihtuivat. Kaikki sujui hyvin, avoin ja sosiaalinen Maria loi uusia ystävyyssuhteita.

Kun Maria aloitti peruskoulun jälkeen leipuri-kondiittorin opinnot, hän ilmoitti, ettei tarvitse mitään erikoispöytätasoja vaan korokejakkara riittää.

”Ammattiopistossa oli ihania luokkakavereita ja ystävällisiä herrasmiehiä, jotka olivat kaikki lähemmäs kaksimetrisiä ja aina valmiita auttamaan minua.”

Kun Maria oli pieni, lääkäri ennustivat, että hänestä tulisi vain 120-senttinen, mutta senttejä kertyikin kymmenen lisää. © Marian kotialbumi

Kun Maria oli pieni, lääkäri ennustivat, että hänestä tulisi vain 120-senttinen, mutta senttejä kertyikin kymmenen lisää. © Marian kotialbumi

Sinä pystyt tähän

Myöhemmin Maria on miettinyt paljon tuon lääkärin ja muidenkin kohtaamiensa ammattilaisten sanoja.

”Sillä on valtava merkitys, miten asiat esitetään. Sen sijaan, että maalataan uhkakuvia, pitäisi puhua positiivisesti ja rohkaisevasti. Sanoa, että sinulle saattaa tulla haasteita, mutta sinä pystyt tähän.”

Onneksi Maria sai kotona kannustusta ja rohkaisua yllin kyllin. Hän on kasvanut rakastavassa perheessä, jossa vanhemmat ovat tsempanneet ja pitäneet lastensa puolia.

”Vanhemmat ovat aina sanoneet meille, että tehkää parhaanne, se riittää. Meitä ei ole ikinä painostettu esimerkiksi opiskelemaan jotain tiettyä alaa, vaan olemme saaneet itse valita tiemme.”

Kun Maria halusi aloittaa autokoulun, hän törmäsi uudestaan ennakkoasenteeseen. Ensimmäisessä autokoulussa sanottiin, että tämä tulee olemaan tosi haasteellista, ja että perheen olisi ainakin ensi alkuun hankittava sähköauto.

Maria purskahti itkuun, mutta hänen isänsä lohdutti, että älä lannistu. Seuraavassa autokoulussa olikin aivan eri meininki. Ajo-opettaja totesi, että ajaminen onnistuu mainiosti, kunhan autoon asennetaan jatkopolkimet.

Lyhytkasvuinen Maria on roolimalli nuorille

Nykyään Maria työskentelee koulunkäynninohjaajana samassa koulussa, jossa hän kävi yläasteen. Hän nauttii työstään: siitä, että saa olla nuorten kanssa tekemisissä ja olla heille roolimallina.

”Haluan rohkaista ja kannustaa nuoria. Jokainen meistä on ainutlaatuisesti valmistettu. Olemme arvokkaita ja kauniita juuri sellaisena kuin olemme.”

Marian tie koulunkäynninohjaajaksi kulki mutkan kautta. Valmistuttuaan leipuri-kondiittoriksi hän työskenteli Fazerin leipomossa Prismassa. Painavien taikinalaatikoiden nostelu alkoi kuitenkin rasittaa hänen selkäänsä niin paljon, ettei hän voinut enää jatkaa työssä.

Maria uskoo, että kaikella on tarkoitus. Rakkaasta työstä luopuminen avasi oven johonkin uuteen. Koska Maria on aina pitänyt lapsista ja nuorista, hän päätti kouluttautua koulunkäynninohjaajaksi. Sen jälkeen hän opiskeli vielä sosionomiksi työn ohessa.

”Rutistin opinnot kasaan kahdessa ja puolessa vuodessa. Nyt haaveilen siitä, että saisin tehdä koulutustani vastaavaa työtä kuraattorina tai kouluvalmentajana, joka ottaa koppia koulupudokkaista.”

”Jokainen meistä on ainutlaatuisesti valmistettu ja kaunis ja arvokas sellaisena kuin on”, sanoo Maria Sipari. Hän haluaa nähdä maailman täynnä mahdollisuuksia. © Mikko Nikkinen

”Jokainen meistä on ainutlaatuisesti valmistettu ja kaunis ja arvokas sellaisena kuin on”, sanoo Maria Sipari. Hän haluaa nähdä maailman täynnä mahdollisuuksia. © Mikko Nikkinen

Yllätyslahja syntymäpäivänä

Viime kesäkuun alussa kouluvuosi veteli viimeisiään. Oli myös Marian syntymäpäivä ja työkavereiden kanssa oli sovittu, että kakkukahvit juotaisiin Marian työhuoneessa.

Työkaverit ojensivat ystävälleen kirjekuoren yhteisenä lahjana. Maria arveli saavansa lahjakortin kauneushoitolaan tai hierontaan. Mutta kortissa lukikin: Olemme ilmoittaneet sinut Finlandia-hiihtoon 62 kilometrin matkalle.

Marian pokka piti. Hän hymyili aurinkoista hymyään ja kiitteli lahjasta. Mielessään hän kuitenkin ajatteli, että ystävät haluavat hänestä hengen pois. 62 kilometriä!

”Ai että tuolle tilanteelle on naurettu myöhemmin yhdessä”, hän kertoo.

Maria on innokas hiihtäjä, joka sai hiihtokipinän jo alakoulussa. 13-vuotiaana Marialle luovutettiin Lappeenrannan Hiihtäjien sisupalkinto. Maria, jos kuka, ansaitsi pokaalin, sillä hän otti sisukkaasti osaa kilpailuihin vaikka oli yleensä viimeinen.

Sittemmin hiihtäminen jäi vähemmälle pitkiksi ajoiksi, kunnes kolme vuotta sitten Maria lähti ystävänsä innostamana mukaan Lappeen Riennon aikuisten höntsähiihtoporukkaan – ja se oli menoa.

Kun ystävät suunnittelivat lahjaa, he päättivät, että mikään muu matka ei heidän Marialleen käy kuin pisin. Olihan Maria edellisenä talvena hiihtänyt 50 kilometrin lenkin ongelmitta.

Massahiihtotapahtumaan osallistuminen oli Marialle uutta, joten odotettavissa oli henkilökohtainen haaste. Hiljalleen siitä kasvoi jotain suurempaa.

”Paraolympiatiimiltä ja Lyhytkasvuisten yhdistyksestä kuulin, että tiettävästi kukaan lyhytkasvuinen ei ole vielä hiihtänyt Finlandia-hiihtoa. Tajusin, että samalla kun voitan itseni, voin olla esimerkkinä ja rohkaisuna myös muille lyhytkasvuisille, ja kaikille ihmisille. Ei kannata verrata itseään muihin vaan mennä rohkeasti kohti omia unelmiaan.”

Hakusessa kultakimpale

Kun Marian oppilaat kuulivat hänen osallistumisestaan Finlandia-hiihtoon, he tsemppasivat tätä innoissaan: Jess Maria, anna palaa! Näytä niille! Sie tuut niin voittajana maaliin!

Kaikki nuo rohkaisut ja kannustajat ladun varrella siivittivät Marian menoa. Häntä kannatteli myös tieto siitä, että hänen puolestaan oli esirukoiltu.

”Hiihtäessä mietin kaikkia niitä rakkaita ihmisiä, jotka uskoivat minuun. En halunnut enkä voinut jättää hiihtoa kesken, koska keskeyttäminen ei ole minun juttuni.”

Maria eteni tasaisen vahvasti suksilla, jotka oli valmistettu hänelle mittatilaustyönä. Huoltojoukot, joihin kuului ystäviä, veljiä ja kälyjä, olivat jakaantuneet juottopisteille. Maria tankkasi mustikkakeittoa ja magnesiumjuomaa kymmenen kilometrin välein.

”Kun näin hyppyrimäet ja tiesin, että kohta olen maalissa, aloin herkistyä. Maalissa itkin jo valtoimenaan ja niin itkivät kaikki tukijoukotkin.”

Kello pysähtyi aikaan 5.40.44. Lopulta hiihtomatka ei ollut aivan 62 kilometriä vaan neljä kilometriä lyhyempi, sillä tietylle osuudelle ei ollut voitu ajaa latuja.

Kun Maria oli loppusuoralla, hän kuuli kuuluttajan ilmoittavan, että numerolla 7027 hiihtävä Maria Sipari tekee historiaa ensimmäisenä lyhytkasvuisena Finlandia-laduilla.

Tuona helmikuisena sunnuntaina täyttyi yksi Marian unelma, mutta muitakin on.

”Haaveilen siitä, että kohtaisin oman puolisoni. Luotan siihen, että minua varten on jossakin mies, joka on uskollinen ja luotettava ”kultakimpale” ja jolle kelpaan juuri tällaisena kuin olen.”

Maria miettii, että mies voi tulla vastaan missä vain – kaupan kassalla, autokorjaamolla tai vaikka hiihtoladulla.

Lyhytkasvuinen Maria on hiihtänyt tänäkin talvena noin 500 hiihtokilometriä. © Mikko Nikkinen

Hiihtäminen on Marialle henkireikä ja hyvää vastapainoa työlle. Tänäkin talvena hänelle kertyy noin 500 hiihtokilometriä. © Mikko Nikkinen

Mitali Finlandia-hiihdosta on samalla muisto huikeasta saavutuksesta. © Mikko Nikkinen

Mitali Finlandia-hiihdosta on samalla muisto huikeasta saavutuksesta. © Mikko Nikkinen

X